Sukupolvien välinen ruokatottumusten muutos.

Abstract

Tutkimuksen aiheena on "Mikä on saanut aikaan muutoksen sukupolvien välisissä ruokatottumuksissa." Aihe nousi esiin omasta ja lukuisien kirjoitusten huolesta siitä, kasvatammeko ”uusavutonta” sukupolvea, joka ei enää osaa valmistaa ns. perusruokaa.

Tutkimuksen kohteeksi valitsin kahden peruskoulun 9-luokkalaiset ja heidän vanhempansa sekä kahden lukion ensimmäisen luokan oppilaat vanhempineen. Tutkimuspaikkakunniksi valitsin Nivalan ja Joensuun. Tutkimusmenetelmäksi valitsin postikyselyn oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Kysymyksiä lähetettiin oppilaille 120 ja vastauksia tuli 104 (86,7 %). Vanhemmille lähetettiin kysymyksiä samoin 120, vastauksia tuli 65 eli 54,2 %. Lisäksi käytin tutkija Merja Sillanpään yhdessä Pirkka-lehden kanssa vuonna 1998 keräämää aineistoa, josta hän vuonna 1999 julkaisi kirjan ”Happamasta makeaan”. Näitä ”Lapsuuden ruokamuistoja” -kirjoituksia, joissa suomalaiset kertovat kotiensa ruokatavoista ja -tottumuksista, arkiruokailusta ja yleensäkin jokapäiväisestä leivästä. on 1067, ja kävin tutustumassa niiden arkistoon Finnfood Oy:llä.

Lisäksi lähdeteoksena on Matti Räsäsen ”Ruoka ja juoma sosiokulttuurisena kuvastimena" (1980). Nuorempaa kirjallisuutta edustavat vuonna 1999 ilmestynyt John Germov & Lauren Williams: ”A Sociology of Food and Nutrition” ja Mäkelä, Tainio, Sillanpää, Sallinen-Gimpl ym. kirjat, joissa tarkastellaan sitä, minkälainen on hyvä suomalainen ruokavalio suositusten mukaan. Näissä kirjoissa pohditaan myös ruoka-aineiden kulutusta ja sitä, mitä saimme esimerkiksi siirtokarjalaisilta. Tarkastelun kohteena ovat myös suomalaiset ruokaperinteet. Aineistossa on mukana myös monia aikakausi- ja sanomalehtiartikkeleita geeniruoasta, ruokien aiheuttamista allergioista, kasvissyönnistä, luomuruuasta ja välipaloista aina huippuherkutteluun ja hyvään makuun unohtamatta 2000-luvun leipäjonoja. Aineistoon on valittu vanhempaa ja uudempaa kirjallisuutta, koska pyrin selittämään ruokatottumusten muutoksia neljän suomalaisen sukupolven välillä.

Keskeisinä tuloksina huomattiin seuraavaa: Elintapojen sosiaalisista tekijöistä johtuva aluevaihtelu johtuu alueiden erilaisesta sosiaalisesta rakenteesta ja alueympäristön kontekstuaalivaikutuksesta.

Elämme ”holhousyhteiskunnassa”. Tässä tutkimuksessa se nähdään positiivisena asiana, koska saamme ohjausta ruokatottumuksien terveellisyydestä vauvasta vaariin. Rasvan ja sokerin liikakulutus sai aikaan terveysriskit 1960- ja 1970-luvulla. Professori Pekka Puskan johdolla käynnistettiin mm. Pohjois-Karjala -projekti sydän- ja verisuonitautien ennalta ehkäisemiseksi. Neljännen sukupolven ihmiset ovatkin jo oppineet kasvisrasvoille tai lähes rasvattomille ruokatottumuksille. Siirryttäessä 2000-luvulle tuli pelko uuselintarvikkeita kohtaan, Professori Leena Räsäsen mukaan meillä on niin tiukka elintarvikevalvonta, että pelko on turhaa. Myös ruokailurytmi on muuttunut neljän aterian järjestelmästä jokaisen oman näköiseen ruokailurytmiin. Ruokatottumusten muutokseen oli merkittäviä tekijöitä mm. ikä, jolla oli merkitystä eniten ensimmäisen ja neljännen sukupolven välillä. Kiire oli myös hyvin merkittävä tekijä. Huomioonotettavia asioita ovat myös henkilökohtaiset makutottumukset ja -mieltymykset.

Tulosten perusteella voidaan sanoa, että tämänkin ajan vanhemmat kasvattavat lapsistaan kunnon kansalaisia, jotka osaavat sitten aikanaan valmistaa omalle perheelleen ruokaa tai sitten muulla keinoin ruokkia jälkeläisensä. Luotan nuoriin lukutaitoisina ja järkevinä tulevaisuuden tekijöinä, jotka älyävät kitkeä itsestään pois uusavuttomuuden.

Nykypolvi voi myös jatkaa tutkimusta ja ryhtyä pohtimaan niitä monimuotoisia sosiokulttuurisia, poliittisia, ekonomisia ja filosofisia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, mitä ruokia valitsemme, milloin syömme, miten syömme sekä miksi syömme juuri sillä tavalla kuin syömme. (Germov & Williams 1999,1)