Lukutaidon kehittyminen alkuvaikeuksista kärsivillä ensiluokkalaisilla.
LEPOLA, ANNELI (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LEPOLA, ANNELI
2001
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2001-01-05Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää oivalluksen ja lukemisen yhteyttä, sitä miten lapsi oivaltaa lukemaan oppimisen, miten oivallus
syntyy ja miten opetus voi tukea oivalluksen syntymistä. Edelleen tavoitteena on selvittää, miten tutkimuksen oppilaat oppivat lukemaan
ja mitkä ovat lukemaan oppimisen osatekijöitä. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia ahaa-elämystä, jossa oppilas kokee, että hän on
oppinut lukemaan suoraan, ja tutkia, miksi jo alkuvaiheessa läksynä olleiden kahden kirjaimen yhdistelmien opettelu tuottaa joillekin
oppilaille vaikeuksia.
Tutkimuksen kohdejoukkona on seitsemän ensiluokkalaista, joilla oli alkuvaikeuksia selvitä läksynä olleista kahden kirjaimen yhdistelmistä. Alkumittauksina oli Liikasen kouluvalmiustestejä, jotka mittasivat
kehityspsykologisia valmiuksia. Tutkittaville tehtiin noin 30 testiä, joilla mitattiin alkuvalmiuksia, lukutaidon kehittymistä ja
matematiikan taitoja. Ala-asteen ALLU-lukutestit olivat keskeisin mittaristo. Tietoja kerättiin videointien, ääninauhoitusten, oppilaiden
ja vanhempien haastattelujen, koulukokeiden ja todistusten sanallisten arviointien avulla vertaamalla joitakin tuloksia tutkimusoppilaiden
koko luokan tuloksiin. Oppilaita opetettiin menetelmällä, jossa tähdätään tavujen hallinnan automatisoitumiseen harjoittelun avulla
ilman tavaamista.
Tutkimusraportti käsittelee mm. sitä, miten kukin oppi lukemaan, lukemaanoppimista edistäviä ja haittaavia tekijöitä, viivästynyttä
puheenkehitystä, äännevirheitä ja luki-vaikeutta. Tuloksia ei voi yleistää. Oivaltamisen kokemus jää osittain salaisuudeksi, vanhemmilta
saatiin niukasti tietoa siitä. Jatkotutkimusaiheiksi nousivat analyyttisen ja synteettisen lukemaanopettamismenetelmän vertailu, esi- ja alkuopetuksen niveltäminen, varhainen lukemaanoppiminen ja oppimaan oppimisen edellytysten kehittäminen.
Tutkimuksen mukaan oivalluskokemuksia syntyi, kun oli opeteltu noin 10 kirjainta ja tavujen hallitseminen oli automatisoitunut, jolloin oli
helppo siirtyä lukemaan suoraan. Tärkeätä oli ymmärtää puheen ja kirjoitetun kielen yhteys, omata laaja sanavarasto ja hallita
kielellisiä käsitteitä. Vanhempien mielestä lukemaanoppimista tukivat eniten kirjainten oppiminen, liukuminen, kypsyminen, saman verran
tavaaminen kuin tavujen tuntemisen automatisoituminenkin. Kuulomuisti
tutkimusoppilailla riitti osittain 4-numeroisiin lukuihin, kahta lukuunottamatta rytminen erottelu oli heikkoa, kolmea lukuunottamatta
sanojen erottelu oli heikkoa, riimittely oli heikkoa kaikilla, sanavarasto vaihteli hyvästä välttävään, kolmella oli äännevirheitä,
yhdellä viivästynyt puheenkehitys, yhdellä oli kaksikielinen lapsuustausta, puutteita oli kinesteettisessä ja fonemaattisessa
erottelussa sekä alkuäänteiden tunnistamisessa.
Oivalluksen syntyä vaikeuttivat lukivaikeudet, äännevirheet, viivästynyt puheenkehitys ja puutteellinen äidinkielentaito. Viisi
oppi lukemaan lokakuussa, kaksi maaliskuussa. Vanhemmat olivat alkaneet ääneenlukemisen viimeisinä lukemaan oppineille 1-2 vuotta myöhemmin kuin muut vanhemmat. Vanhemmat tavauttivat neuvoista huolimatta
lapsiansa. ALLU-testien perusteella neljä olisi kuulunut lukemisvaikeuden riskiryhmään. "Kirjoituksen kehitystason mittarin" perusteella yksi tutkimusoppilaista olisi tarvinnut tuki- tai lukiopetusta. Kun lukutaito vastasi 1. luokan keskitasoa, oli
oppilaan tuntemien kirjainten määrä parhaiten ennustava tekijä ikätason mukaiselle tekniselle lukutaidolle.
Lukemaan oppimisen osatekijöitä olivat lingvistinen tietoisuus (kielen funktion ymmärtäminen, sanavarasto, kehitystaso, ajattelu- ja päättelytaidot, käsittämiskyky, luokittelu, sarjoittaminen ja kielellinen kehitys), havaitsemiskyky (auditiivinen ja visuaalinen
havaitseminen, erityisesti fonemaattinen kuuleminen), muisti (auditiivinen ja visuaalinen sarjamuisti), motivaatio ja erottelukyky
(fonemaattinen, optinen, rytminen, melodinen ja kinesteettinen erottelu).
Vanhempien asenteisiin vaikuttamalla, kirjaston käyttöä suosittelemalla, lukumotivaatiota kehittämällä ja tarjoamalla lukemiseen innostavia
esikuvia koulu voi tukea oivalluksen syntymistä.
Asiasanat: alkuopetus, lukemaan oppiminen, oivallus lukemaan oppimisessa, tavujen hallinnan automatisoituminen, Ala-asteen
ALLU-lukutestit, lukivaikeudet, äännevirheet, viivästynyt puheenkehitys,
lukemaanoppimisen tukeminen, muisti, hahmotus, visuaalinen, auditiivinen, rytminen, melodinen, kinesteettinen ja fonemaattinen erottelu
syntyy ja miten opetus voi tukea oivalluksen syntymistä. Edelleen tavoitteena on selvittää, miten tutkimuksen oppilaat oppivat lukemaan
ja mitkä ovat lukemaan oppimisen osatekijöitä. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia ahaa-elämystä, jossa oppilas kokee, että hän on
oppinut lukemaan suoraan, ja tutkia, miksi jo alkuvaiheessa läksynä olleiden kahden kirjaimen yhdistelmien opettelu tuottaa joillekin
oppilaille vaikeuksia.
Tutkimuksen kohdejoukkona on seitsemän ensiluokkalaista, joilla oli alkuvaikeuksia selvitä läksynä olleista kahden kirjaimen yhdistelmistä. Alkumittauksina oli Liikasen kouluvalmiustestejä, jotka mittasivat
kehityspsykologisia valmiuksia. Tutkittaville tehtiin noin 30 testiä, joilla mitattiin alkuvalmiuksia, lukutaidon kehittymistä ja
matematiikan taitoja. Ala-asteen ALLU-lukutestit olivat keskeisin mittaristo. Tietoja kerättiin videointien, ääninauhoitusten, oppilaiden
ja vanhempien haastattelujen, koulukokeiden ja todistusten sanallisten arviointien avulla vertaamalla joitakin tuloksia tutkimusoppilaiden
koko luokan tuloksiin. Oppilaita opetettiin menetelmällä, jossa tähdätään tavujen hallinnan automatisoitumiseen harjoittelun avulla
ilman tavaamista.
Tutkimusraportti käsittelee mm. sitä, miten kukin oppi lukemaan, lukemaanoppimista edistäviä ja haittaavia tekijöitä, viivästynyttä
puheenkehitystä, äännevirheitä ja luki-vaikeutta. Tuloksia ei voi yleistää. Oivaltamisen kokemus jää osittain salaisuudeksi, vanhemmilta
saatiin niukasti tietoa siitä. Jatkotutkimusaiheiksi nousivat analyyttisen ja synteettisen lukemaanopettamismenetelmän vertailu, esi- ja alkuopetuksen niveltäminen, varhainen lukemaanoppiminen ja oppimaan oppimisen edellytysten kehittäminen.
Tutkimuksen mukaan oivalluskokemuksia syntyi, kun oli opeteltu noin 10 kirjainta ja tavujen hallitseminen oli automatisoitunut, jolloin oli
helppo siirtyä lukemaan suoraan. Tärkeätä oli ymmärtää puheen ja kirjoitetun kielen yhteys, omata laaja sanavarasto ja hallita
kielellisiä käsitteitä. Vanhempien mielestä lukemaanoppimista tukivat eniten kirjainten oppiminen, liukuminen, kypsyminen, saman verran
tavaaminen kuin tavujen tuntemisen automatisoituminenkin. Kuulomuisti
tutkimusoppilailla riitti osittain 4-numeroisiin lukuihin, kahta lukuunottamatta rytminen erottelu oli heikkoa, kolmea lukuunottamatta
sanojen erottelu oli heikkoa, riimittely oli heikkoa kaikilla, sanavarasto vaihteli hyvästä välttävään, kolmella oli äännevirheitä,
yhdellä viivästynyt puheenkehitys, yhdellä oli kaksikielinen lapsuustausta, puutteita oli kinesteettisessä ja fonemaattisessa
erottelussa sekä alkuäänteiden tunnistamisessa.
Oivalluksen syntyä vaikeuttivat lukivaikeudet, äännevirheet, viivästynyt puheenkehitys ja puutteellinen äidinkielentaito. Viisi
oppi lukemaan lokakuussa, kaksi maaliskuussa. Vanhemmat olivat alkaneet ääneenlukemisen viimeisinä lukemaan oppineille 1-2 vuotta myöhemmin kuin muut vanhemmat. Vanhemmat tavauttivat neuvoista huolimatta
lapsiansa. ALLU-testien perusteella neljä olisi kuulunut lukemisvaikeuden riskiryhmään. "Kirjoituksen kehitystason mittarin" perusteella yksi tutkimusoppilaista olisi tarvinnut tuki- tai lukiopetusta. Kun lukutaito vastasi 1. luokan keskitasoa, oli
oppilaan tuntemien kirjainten määrä parhaiten ennustava tekijä ikätason mukaiselle tekniselle lukutaidolle.
Lukemaan oppimisen osatekijöitä olivat lingvistinen tietoisuus (kielen funktion ymmärtäminen, sanavarasto, kehitystaso, ajattelu- ja päättelytaidot, käsittämiskyky, luokittelu, sarjoittaminen ja kielellinen kehitys), havaitsemiskyky (auditiivinen ja visuaalinen
havaitseminen, erityisesti fonemaattinen kuuleminen), muisti (auditiivinen ja visuaalinen sarjamuisti), motivaatio ja erottelukyky
(fonemaattinen, optinen, rytminen, melodinen ja kinesteettinen erottelu).
Vanhempien asenteisiin vaikuttamalla, kirjaston käyttöä suosittelemalla, lukumotivaatiota kehittämällä ja tarjoamalla lukemiseen innostavia
esikuvia koulu voi tukea oivalluksen syntymistä.
Asiasanat: alkuopetus, lukemaan oppiminen, oivallus lukemaan oppimisessa, tavujen hallinnan automatisoituminen, Ala-asteen
ALLU-lukutestit, lukivaikeudet, äännevirheet, viivästynyt puheenkehitys,
lukemaanoppimisen tukeminen, muisti, hahmotus, visuaalinen, auditiivinen, rytminen, melodinen, kinesteettinen ja fonemaattinen erottelu