"On siellä joku sellainen kiva fiilis". Ikäihmisten yliopistossa opiskelun merkitys ikääntyvän naiden elämänkulussa

Abstract

Tutkimuksessa etsitään vastauksia ikäihmisten yliopiston merkityksestä osana ikääntyvän naisen subjektiivista historiaa kolmen Tampereen ikäihmisten yliopistossa lukuvuoden 1999-2000 aikana opiskelleen naisen kertomana. Tutkimus perustuu dialogisesti haastatellen kerättyyn keskustelumateriaaliin sekä elinikäisen oppimisen, elämänkulkuajattelun, ikääntymisen, kolmannen iän ja sukupuolen käsitteisiin. Tutkimus valaisee kolmen naisen ajatuksia ja kokemuksia heidän itsensä kertomina ikäihmisten yliopistossa opiskelusta ja sen merkityksestä heidän elämässään, opiskeluun liittyvistä tavoitteista ja motiiveista, elinikäisestä oppimisesta, ikääntymisestä sekä sukupuolesta. Tutkimuksen metodologisina lähtökohtina toimivat eksistentiaalinen fenomenologia ja standpoint feminismi sekä näiden kahden tutkimusasenteen ydinpiirteiden yhdistäjänä Martin Buberin dialogisuusfilosofia.

Naisten kertoman perusteella ikäihmisten yliopisto ja siellä opiskelu kiinnittyy tiukasti osaksi elämänkulkua. Ikäihmisten yliopiston merkitys suhteutuu pitkälti aikaan. Nykyhetken toiminta ilmenee tavoitteellisena ja toiminnallisena tiedon ja uuden yleissivistävän aineksen oppimisena ja opiskeluna. Sekä mennyt että tuleva puolestaan muotoutuvat yhteenkuuluvuuden ja tarpeellisuuden tunteen kautta sosiaaliseen viiteryhmään ja -suhteisiin sekä niiden tuottamaan tiedolliseen ja elämänkokemukselliseen tyydytykseen. Mennyt ja tuleva esiintyvät myös laajemmassa suhteessa elämänsisältöön ja opiskelullisen elämäntavan toteuttamiseen elämänlaadun, viikko- ja vuosilukujärjestysten sekä yleisen virkeyden tunteen kautta.

Ikäihmisten yliopiston merkitys on paitsi monivivahteinen ja kompleksinen, samalla ja yhtäaikaisesti myös subjektiivinen ja yhteisöllinen. Kukin yksilö merkityksellistää opiskeluaan suhteessa asettamiinsa opiskelullisiin tavoitteisiin, mutta myös omaan elämänkulkuunsa. Yhteisöllisesti tapahtuva merkityksellistäminen liittyy pitkälti seminaariryhmissä vallitsevaan yhteisöllisyyteen, joka on valjastettu kokemuksellisen tiedon jakamiseen ja saamiseen.

Puhuttaessa ikäihmisten yliopistosta, siellä tapahtuvasta oppimisesta ja opiskelusta sekä ikäihmisten yliopiston merkityksestä voidaankin puhua yhden merkityksen sijaan merkitysten kokoelmista. Tutkimukseen osallistuneiden kolmen naisen kerronnan perusteella ikäihmisten yliopisto voidaan nähdä paitsi elämäntapaoppijuuden toteuttamisen areenana myös uuden tiedon ja yleissivistyksen foorumina kuin kokemuksellisen tiedon kirpputorinakin.

Avainsanat; ikäihmisten yliopisto, merkitykset, elinikäinen oppiminen, ikääntyminen, kolmas ikä, naiset, elämänkulkuajattelu