Vaatturit kirkontornissa vuonna 1930; kronotooppisuutta ja uudelleenkirjoitusta.

Abstract

Tutkin työssäni Dorothy L. Sayersin kirjaa The Nine Tailors sekä siitä tehtyjä suomennoksia Kolmesti kuollut ja Kuolema kirkkomaalla. Tarkastelen tekstejä toisaalta uudelleenkirjoittamisen ja toisaalta kronotooppien näkökulmasta. Tarkoitukseni on pohtia syitä teosten välisiin eroihin ja tutkia ovatko alkutekstin ja suomennosten genret yhteneväiset.

Tutkimieni kirjojen katsotaan yleisesti kuuluvan salapoliisi- eli dekkarikirjallisuuteen, mutta tutkittuani työssäni teosten kronotooppeja kyseenalaistan tämän yleistyksen. Mihail Bahtinin esittelemä kronotooppi-käsite viittaa ajan ja paikan keskinäiseen sidokseen. Kronotoopeissa aika näkyy paikallisuudessa ja paikallisuus ymmärretään ja mitataan ajallisesti. Kronotoopit paljastavat kerto-muksen painopistealueet ja auttavat genren määrittelyssä. Kronotooppi-tutkimuksen perusteella The Nine Tailorsin ja Kuoleman kirkkomaalla voidaan sanoa kuuluvan lähinnä kaunokirjallisuuteen, kun taas Kolmesti kuollut vaikuttaa olevan selkeästi dekkarikirjoihin kuuluva. Kolmesti kuolleen dekkarivaikutelma syntyy kirjan rakenteesta, jossa tarinaa viedään eteenpäin vuoropuhelujen ja tapahtumakuvausten avulla, mutta josta on jätetty runsaasti pois tarinassa tapahtuneen rikoksen selvittämisen kannalta epäoleellisia kohtia, kuten esimerkiksi ympäristökuvauksia. The Nine Tailorsissa ja Kuolemassa kirkkomaalla tarina etenee rauhallisesti aivan kuin tapahtumakylän ilmapiiriä myötäillen rikosjuonen ollessa sivuosassa.

Suomennokset ovat uudelleenkirjoituksia kirjasta The Nine Tailors ja uudelleenkirjoituksissa tehtyihin ratkaisuihin vaikuttavat sekä vallitseva poetiikka että ideologia. Poetiikka muodostuu käytettävissä olevista kirjallisista välineistä sekä kirjallisuuden roolista yhteiskunnassa; ideologia taas tarkoittaa yhteisön tai yksilön maailmankuvaa. Poetiikan voi sanoa vaikuttaneen tutkimiini suomen-noksiin siinä mielessä, että Kolmesti kuolleen ilmestyessä vuonna 1948 dekkareissa keskitytään yleensä enemmän toimintaan ja rikostarinaan kuin kuvauk-sellisiin aineksiin, joiden ei kenties arvella kiinnostavan ostavaa yleisöä. Kuoleman kirkkomaalla ilmestyessä vuonna 1989 dekkarikirjojen asema on vahvempi kuin vuonna 1948 ja näin ollen myös poetiikka on muuttunut laaja-alaisemmaksi. Ideologia ei päätelmieni mukaan ole vaikuttanut tutkimieni suomennosten käännös-ratkaisuihin.

Kolmesti kuollut ja Kuolema kirkkomaalla välittävät erilaisen viestin kirjasta The Nine Tailors. Kolmesti kuollut korostaa rikostarinaa ja sen selvittämistä, mikä The Nine Tailorsissa on sivuosassa. Kuolema kirkkomaalla välittää alkuteoksen keskeisen tunnelman synnistä, rangaistuksesta ja sovituksesta. Alkuteoksessa kirkonkellojen osuus on huomattava, mitä Kolmesti kuollut ei tuo esiin yhtä selvästi kuin Kuolema kirkkomaalla. Itsenäisinä käännöksinä molemmat suomen-nokset kuitenkin toimivat kohdekulttuurissa hyvin.