Postiyrittäjien osaamisen kehittäminen.

Abstract

Tutkimuksen aihe on postiyrittäjien osaamisen kehittäminen. Kohderyhmänä oli Postin Palvelukanavat-ketjuun kuuuluvat postiyrittäjät.Haastatteluun valittiin viisitoista postiyrittäjää Etelä-Suomesta ja valinnan suoritti Postiyrittäjät- ketjun johto. Tutkimuksen tavoitteena oli haastattelujen avulla kartoittaa postiyrittäjien osaamistasoa sekä kerätä tietoa yrittäjien ajatuksista, jotka koskevat heidän tulevaisuuden osaamistarpeitaan.Tavoiteena oli saada selville myös osaamisen kehittämiseen liittyviä ongelmakohtia ja sitä estäviä tekijöitä. Tutkimuksen teoreettisessa osiossa olen tarkastellut osaamisen kehittämistä muun muassa Nordhaugin ja Ruohotien kirjallisuuden avulla. Aineiston keruumenetelmänä käytin teemahaastattelua, jossa haastattelua ohjaavat tutkimusteemat. Haastattelurunko (Liite 1) koostui seuraavista kuudesta osa-alueesta: postiyrittäjien työnkuva,osaamistaso, osaamisen kehittämistarpeet,osaamisen kehittämisen esteet, oppimisen tukeminen ja osaamisen varmistaminen

sekä motivaatiotaso ja sitoutuminen Postin organisaatioon. Tutkimuksen teoreettisen taustan asiakokonaisuus on yhtäläinen haastattelun teema-alueiden kanssa. Analysoin tutkimusaineiston teemoittelun avulla.

Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi se, että postiyrittäjillä on selvästi halu kehittyä työssään edelleen ja heillä on selvästi myös kyky itse kehittää omaa työtään ja työvälineitään. Asiakasosaaminen nousee osaamisalueista kaikkein vahvimmaksi. Postiyrittäjien myyntiosaamiseen sen sijaan kannattaa panostaa jatkossa enemmän. Postiyrittäjät kaipaavat ennen kaikkea koinkreettisia keinoja myymiseen. Tuoteosaaminen on yleisesti hyvää, ainoastaan ulkomaan lähetykset sekä särkyneet ja kadonneet lähetykset aiheuttavat ongelmia. Postiyrittäjistä riippumattomia teknisiä ongelmia on runsaasti. Samoin tiedonkulussa on paljon parannettavaa. Tietoa tulee tarpeeksi, mutta liian myöhään. Tiedon tukijärjestelmät ovat hoidettu Postiyrittäjät-ketjussa hyvin, lähinnä puhelintuen ja käsikirjan avulla.

Tulosten perusteella on tehty muun muassa seuraavanlaisia johtopäätöksiä. Sähköistä verkkoa ja tiedonkulkua tulisi käyttää enemmän koulutukseen, opastamiseen ja ohjeistamiseen. Tiedon jakelukanavia tulisi olla mahdollisimman vähän, jotta tietoa voitaisiin jakaa nopeasti ja järjestelmällisesti. Toimipaikkoja ja työympäristöä tulisi pyrkiä yhdenmukaistamaan jo toiminnan alkuvaiheessa. Koulutusta ei tarvitse suunnata kaikille vaan ainoastaan niille joilla tarve on suurin. Työnsä osaavia ja siihen positiivisesti suhtautuvia postiyrittäjiä voisi käyttää uusien postiyrittäjien kouluttajina. Ketjun oman tarpeen mukaan räätälöity osaamisen kehittämisjärjestelmä on tulevaisuudessa tarpeen, koska korkeaa osaamistasoa on jatkossakin pidettävä yllä.