Yhdistyneiden Kansakuntien asema kansainvälisessä järjestelmässä Institutionalistis-konstruktivistinen tutkielma järjestön roolista sen omasta näkökulmasta katsottuna.

VANHALAKKA, ERJA (2000)
 

Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.



VANHALAKKA, ERJA
2000

Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2000-11-01
Näytä kaikki kuvailutiedot

Sisällysluettelo

1. JOHDANTO 1 1.1. Menetelmällinen osuus 2 1.2. Teoreettinen osuus 3 1.3. Yhdistyneet Kansakunnat tutkimuskohteena 4 1.4. Tutkimuskysymys ja ­aineisto 5 2. KONSTRUKTIVISTINEN NÄKÖKULMA INSTITUUTIOIHIN 7 2.1. Sosiaalisen konstruktivismin peruskäsitteitä 8 2.1.1. Institutionaaliset faktat 9 2.2. Konstruktivismi kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa 11 2.2.1. Kansainväliset instituutiot 12 2.2.2. Valtioiden välinen yhteistyö 15 2.2.3. Suvereenisuus 16 3. INSTITUTIONALISTINEN TUTKIMUSSUUNTAUS 18 3.1. Neoliberalismin nousu johtavaksi tutkimussuuntaukseksi 19 3.1.1. Neoliberalismin pääperiaatteet 19 3.1.2. Liberalismin konstruktivistinen suuntaus 21 3.2. Instituutiot 22 3.2.1. Instituutioiden synty 23 3.2.2. Instituutioiden funktiot sekä niiden vaikutukset 24 4. YHDISTYNEET KANSAKUNNAT (YK) 26 4.1. YK ja sen toiminta kansainvälisessä järjestyksessä 28 4.1.1. Peruskirja valtioita sitovana sopimuksena 28 4.1.2. Yleiskokous ja turvallisuusneuvosto 30 4.1.3. Pääsihteeri ja sihteeristö 31 4.2. Kritiikkiä Yhdistyneitä Kansakuntia kohtaan 32 5. ANALYYSI YK:N ASEMASTA JA TEHTÄVISTÄ SEN OMASTA NÄKÖKULMASTA 35 5.1. Yhdistyneet Kansakunnat valtioiden konstruktiona 35 5.1.1. Pääsihteerin rooli 36 5.2. Keille YK kuuluu ­ vai onko se itsenäinen? 37 5.2.1. YK itsenäisenä toimijana on pelkkä myytti 38 5.2.2. YK valtioiden suvereniteetin vartijana 39 5.2.3. YK kuuluu myös kansoille 41 5.2.4. YK ja ei valtiolliset toimijat 42 5.3. YK universaalien arvojen edustajana ja edistäjänä 44 5.3.1. Demokratia ja hyvä hallintotapa 46 5.3.2. Ihmisoikeudet ja suvaitsevaisuus 47 5.4. YK valtioiden yhteistyön edistäjänä 50 5.4.1. Yhteistyön esteiden poistaminen 52 5.4.2. Yhteistyön helpottaminen 52 5.4.3. Yhteistyö kollektiivisen turvallisuuden alalla 54 6. ANALYYSI KAHDESTA YK-OPERAATIOSTA 56 6.1. Itä-Timor 57 6.1.1. Kiistan sovitteluprosessi 58 6.1.2. YK:n operaatio Itä-Timorilla 60 6.2. Kosovo 62 6.2.1. Kansainvälisen yhteisön reaktio konfliktiin 63 6.2.2. YK:n operaatio Kosovossa 64 6.3. YK:n rooli Itä-Timorilla ja Kosovossa 66 6.3.1. YK arvojensa edistäjänä 66 6.3.2. Oman roolin vahvistaminen 68 6.3.3. YK ja paikallinen väestö 69 6.3.4. Suhde jäsenvaltioihin ja muihin toimijoihin 70 6.3.5. YK toimijoiden välisen yhteistyön helpottajana 71 6.3.6. Erot Itä-Timorin ja Kosovon operaatioissa 74 7. YK KANSAINVÄLISESSÄ JÄRJESTELMÄSSÄ 75 7.1. Liberalistiset arvot Yhdistyneissä Kansakunnissa 77 7.2. YK:n rooli ja asema sen omasta näkökulmasta 78 8. LÄHDELUETTELO 80
Tiivistelmä
Tutkielmani koskee Yhdistyneitä Kansakuntia. Sitä on koko 1990-luvun ajan kritisoitu epäonnistumisista rauhanturvauksessa, tehottomuudesta ja byrokraattisuudesta. Jäsenvaltiot haluavat sen uudistavan rakennettaan ja toimintatapojaan. Kylmän sodan päätyttyä moni jopa ennusti YK:n muuttuvan merkityksettömäksi tekijäksi kansainvälisessä järjestelmässä.

Tutkielmassani etsin vastauksia kysymyksiin YK:n arvoperustasta ja asemasta. Lähteinäni olen käyttänyt Kofi Annanin lehdistötiedotteita vuosilta 1997-1999. Tutkin, onko YK:ssa vielä nähtävissä se idealistis-liberalistinen ajatus, jolle se puoli vuosisataa sitten perustettiin. Toinen kysymykseni koskee YK:n omaa näkemystä sen asemasta. Oletan YK:n haluavan pysyä keskeisenä toimijana ja sen aseman perustuvan em. arvoperustalle.

Tutkielmani perustuu institutionaaliselle teorialle, joka on osa neoliberalismia. Teoria pohjautuu Robert O. Keohanen ja Joseph Nyen tutkimuksiin valtioiden välisestä keskinäisriippuvuudesta ja yhteistyöstä. He korostavat instituutioiden olevan kansainvälisen järjestelmän keskeisiä toimijoita valtioiden rinnalla. John Ruggien liberalistinen konstruktivismi sitoo teoriaosuuteni käyttämääni menetelmään eli sosiaaliseen konstruktivismiin. Sen perustan Searlen ja Berger ­ Luckmannin teoksille todellisuuden rakentumisesta. Heidän mukaansa se rakentuu toimijoiden välisessä kanssakäymisessä eikä ole rakenteen ominaisuus ja täten muuttumaton.

Tutkielmani tulokset vahvistavat hypoteesini: YK heijastaa edelleen sitä arvoperustaa, jolle se rakennettiin. Liberalistisia piirteitä on runsaasti havaittavissa niin YK:n arvoissa ja toiminnassa kuin Kofi Annanin puheissakin. Annan näkee luonnollisesti YK:lla olevan merkitystä kansainvälisessä järjestelmässä. Tukemalla demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa YK sekä helpottaa tehtäväänsä eli kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitoa että vahvistaa asemaansa.
Kokoelmat