Verkkomedia osallistumisen välineenä - case Tampereen kaupunkisuunnittelupeli. Kaupunkisuunnittelun ja Internetin interaktiivisuuden yhdistävä evaluointitutkimus.
SEPPÄLÄ, JARI (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
SEPPÄLÄ, JARI
2000
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2000-10-20Sisällysluettelo
1 JOHDANTO 8 1.1 Tausta 8 1.2 Lähtökohdat 9 1.3 Tutkimuksen tarkoitus 11 2 KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELY 13 2.1 Verkkomedia 13 2.2 Verkko-osallistuminen ja verkkodemokratia 14 3 TIETOVERKKO DEMOKRATIAN VÄLINEENÄ 16 3.1 Osallistuminen tietoyhteiskunnassa 16 3.2 Tarvitaanko verkko-osallistumista 17 3.3 Verkko-osallistumisen edellytykset 21 3.4 Verkkopalvelujen käyttö 24 3.5 Kansalaisten aktivoiminen verkossa 25 3.6 Osallistuminen kaupunkisuunnittelussa 27 3.7 Teledemokratian ongelmat 30 4 VERKKODEMOKRATIAN TOTEUTUMINEN 33 4.1 Ulkomaisia kokemuksia 33 4.2 Kuntien Internet-palvelut ja verkko-osallistumiskokeilut 35 4.3 Suomalaisten verkkolehtien impulssit osallistumisen lisäämiseksi 39 4.4 Tampereen vuorovaikutteinen virtuaalivirasto 41 4.4.1 Palaute 46 4.4.2 Keskustelu 47 4.4.3 Talousfoorumi 51 4.4.4 Kansalaiskioski 53 5 CASE: KAUPUNKISUUNNITTELUPELI 55 5.1 Projektin tarkoitus 55 5.2 Pelin lähtökohdat ja käytännön toteutus 57 5.3 Pelin käyttö 62 5.4 Pelaajien kommentit 66 5.5 Julkinen palaute 68 5.6 Arviointia 69 6 TULEVAISUUDEN VERKKO-OSALLISTUMINEN 73 6.1 Tietoyhteiskunnan trendit, visiot ja utopiat 73 6.2 Kunta osallistavassa tietoyhteiskunnassa 77 6.2.1 Verkkoviestintä kunnan tehtäväkentässä 77 6.2.2 Demokratian haaste 79 6.2.3 Henkilön sähköinen tunnistaminen 80 6.3 Osallistava virtuaalinen yhteisö 81 6.3.1 Verkkoyhteisö 82 6.3.2 Virtuaalikunta 83 7 JOHTOPÄÄTÖKSET 85BR> 7.2 Verkon käytön toteutuminen 86 7.3 Verkko-osallistumisen toteutuminen 88 LÄHTEET: 91
Tiivistelmä
Tämä tutkimus selvittää Internet-tietoverkon tarjoamia mahdollisuuksia kansalaisten osallistumiseen. Käytännön esimerkkinä on tutkittu Tampereen kaupungin www-sivuilla toteutetun ViinikkaNekalan alueen kaupunkisuunnittelupelin käyttökelpoisuutta. Samalla pohdin verkkopalvelujen tarjoajien julkisen hallinnon ja joukkotiedotusvälineiden - roolia osallistumisen aktivoimisessa ja kanavoimisessa.
Taustalla ovat viime vuosien vaatimukset ja pyrkimykset hallinnon avoimuuden lisäämiseksi ja kansalaisten osallistumisen aktivoimiseksi sekä tietoyhteiskuntastrategioiden tavoitteet interaktiivisen ja tehokkaan päätöksenteon kehittämisestä uuden informaatioteknologian ja sähköisten palvelujen avulla.
Noin puolet suomalaisista on joskus käyttänyt Internetiä. Yli puoli miljoonaa suomalaista on vieraillut oman kuntansa sähköisissä palveluissa kolmen kuukauden sisällä. Kunnat ovat perusesittelyiden ohella ryhtyneet tarjoamaan www-sivuillaan myös palautteen ja osallistumisen mahdollisuuksia. Henkilön sähköinen tunnistaminen tekee verkko-osallistumisesta entistä uskottavampaa.
Verkko-osallistumisen edellytykset kiteytyvät kolmeen tekijään, jotka ovat verkkoon pääsy, osallistumisen motivaatio ja kommunikaatiokyky. Uuden, teknisen välineen käytön fyysiset ja henkiset ongelmat saattavat jopa eriarvoistaa väestöä. Verkko-osallistuminen edellyttää myös keskustelukulttuurin kehittymistä, asioiden valmistelun aitoa avautumista sekä monitahoisten päätösten vastuukysymysten sisäistämistä. Vaikka verkkoon pääsy ja kommunikaatiokyvyn omaksuminen voitaisiinkin ratkaista, motivaatio on pysyvä inhimillinen tekijä. Kiinnostusta lisäävät asian tärkeys, konkreettisuus ja läheisyys.
Verkkodemokratia on vielä kaukana ihannetilanteesta, jossa kaikki käyttävät hyväksi mahdollisuutta osallistumiseen. ViinikkaNekalan kaupunkisuunnittelupeliin osallistui 0,75 % alueen 4 774 asukkaasta. Kaikkiaan vastauksia tuli kahden kuukauden aikana 284 kappaletta. Joka tapauksessa voitiin todeta, että verkkomedian käyttö lisää asioista tiedottamista, asioihin perehtyvien kansalaisten joukkoa sekä kansalaispalautteen määrää. Suunnitelmien havainnollistaminen on helppoa. Niihin tutustumisen sekä osallistumisen kynnys madaltuu. Motiivin merkittävin tekijä, osallistumisen vaikuttavuus, jäi tässä pelissä kaavoittajien lupausten varaan, koska kysymys oli hyvin alustavasta suunnitteluvaiheesta.
Kaupunkisuunnittelupelin kaltaisten sovellusten voidaan olettaa herättävän kiinnostusta paitsi läheisyytensä, tärkeytensä ja konkreettisuutensa takia, myös viihteellisen lähestymistavan vuoksi. Ihminen leikkii ja kilvoittelee luonnostaan, ja suomalaiset ovat innokkaita pelaajia. Kotitietokoneen ääressä aikuinenkin voi toteuttaa leikkimisen tarpeitaan. Interaktiivinen tietokonepeli on myös hyvä oppimisen väline.
Osana tätä tutkielmaa tein suppean mielipidekyselyn verkkokeskustelun merkityksestä tamperelaisten eri keskusteluosapuolien keskuudessa. Verkkokeskustelu ei vastaajien mielestä ole yhtä tärkeää kuin kansalaiskeskustelu yleensä, mutta enemmistö toivoi kuitenkin kaikkien osapuolten osallistuvan keskusteluun. Kaavoitus nimettiin kiinnostavimmaksi paikalliseksi keskustelunaiheeksi.
Selvitin myös suomalaisten verkkolehtien tarjoamia mahdollisuuksia ja yllykkeitä osallistumiseen ja yhteisiin asioihin vaikuttamiseen. Vaikka Internetistä löytyy jo 99 verkkolehteä, ei impulsseja kansalaisten osallistumiseen niissä juuri tarjota. Sen sijaan perinteisen median rooli on merkittävä verkko-osallistumisen aktivoimisessa.
Kunta-alan asiantuntijat uskovat, että tietoyhteiskunnan vaikutukset ovat tulevina vuosina mittavat kuntien toiminnassa. Tekniikan kehitys ja tehokkuuden tavoittelu vaikuttavat samaan suuntaan, ja toimintakulttuuri muuttuu väistämättä. Yhteiskunnallinen muutos nähdään niin voimakkaana, että on ryhdytty puhumaan uudesta osallistuvan demokratian teoriasta. Teoria nojaa siihen, että ihmiset haluavat entistä enemmän osallistua itseään koskevien päätösten tekoon. Yksi merkittävä väylä tähän on tulevaisuudessa tietoverkko.
Tämän tutkielman tulosten ja käytännön kokemusten perusteella en kuitenkaan usko kaikkein korkealentoisimpiin utopioihin virtuaaliyhteisöistä tai Internetissä elävistä ja toimivista kolmiulotteisista kaupungeista, joissa asukkaat voivat hoitaa kaikki asiansa, täyttää sosiaalisuuden tarpeensa ja päättää yhdessä yhteisistä asioista. Verkkopalvelut helpottavat julkisten palvelujen saatavuutta, vuorovaikutukselle tarjoutuu yksi helppo väline ja verkko-osallistuminen auttaa edustuksellista päätöksentekojärjestelmää yhteisten asioiden hoitamisessa. Tämäkin edellyttää hyvin rakennettua verkkovirastoa, kansalaisten mediataitojen ja verkkoon pääsyn kohentumista, keskustelu- ja toimintakulttuurin muutoksia sekä tiedotusvälineiden tukea asialliselle ja toimivalle vuorovaikutukselle. Mahdollisuudet ovat olemassa, hyviä keinoja on tarjolla tarvitaan määrätietoista ja kaikilla lohkoilla etenevää kehitystyötä.
Taustalla ovat viime vuosien vaatimukset ja pyrkimykset hallinnon avoimuuden lisäämiseksi ja kansalaisten osallistumisen aktivoimiseksi sekä tietoyhteiskuntastrategioiden tavoitteet interaktiivisen ja tehokkaan päätöksenteon kehittämisestä uuden informaatioteknologian ja sähköisten palvelujen avulla.
Noin puolet suomalaisista on joskus käyttänyt Internetiä. Yli puoli miljoonaa suomalaista on vieraillut oman kuntansa sähköisissä palveluissa kolmen kuukauden sisällä. Kunnat ovat perusesittelyiden ohella ryhtyneet tarjoamaan www-sivuillaan myös palautteen ja osallistumisen mahdollisuuksia. Henkilön sähköinen tunnistaminen tekee verkko-osallistumisesta entistä uskottavampaa.
Verkko-osallistumisen edellytykset kiteytyvät kolmeen tekijään, jotka ovat verkkoon pääsy, osallistumisen motivaatio ja kommunikaatiokyky. Uuden, teknisen välineen käytön fyysiset ja henkiset ongelmat saattavat jopa eriarvoistaa väestöä. Verkko-osallistuminen edellyttää myös keskustelukulttuurin kehittymistä, asioiden valmistelun aitoa avautumista sekä monitahoisten päätösten vastuukysymysten sisäistämistä. Vaikka verkkoon pääsy ja kommunikaatiokyvyn omaksuminen voitaisiinkin ratkaista, motivaatio on pysyvä inhimillinen tekijä. Kiinnostusta lisäävät asian tärkeys, konkreettisuus ja läheisyys.
Verkkodemokratia on vielä kaukana ihannetilanteesta, jossa kaikki käyttävät hyväksi mahdollisuutta osallistumiseen. ViinikkaNekalan kaupunkisuunnittelupeliin osallistui 0,75 % alueen 4 774 asukkaasta. Kaikkiaan vastauksia tuli kahden kuukauden aikana 284 kappaletta. Joka tapauksessa voitiin todeta, että verkkomedian käyttö lisää asioista tiedottamista, asioihin perehtyvien kansalaisten joukkoa sekä kansalaispalautteen määrää. Suunnitelmien havainnollistaminen on helppoa. Niihin tutustumisen sekä osallistumisen kynnys madaltuu. Motiivin merkittävin tekijä, osallistumisen vaikuttavuus, jäi tässä pelissä kaavoittajien lupausten varaan, koska kysymys oli hyvin alustavasta suunnitteluvaiheesta.
Kaupunkisuunnittelupelin kaltaisten sovellusten voidaan olettaa herättävän kiinnostusta paitsi läheisyytensä, tärkeytensä ja konkreettisuutensa takia, myös viihteellisen lähestymistavan vuoksi. Ihminen leikkii ja kilvoittelee luonnostaan, ja suomalaiset ovat innokkaita pelaajia. Kotitietokoneen ääressä aikuinenkin voi toteuttaa leikkimisen tarpeitaan. Interaktiivinen tietokonepeli on myös hyvä oppimisen väline.
Osana tätä tutkielmaa tein suppean mielipidekyselyn verkkokeskustelun merkityksestä tamperelaisten eri keskusteluosapuolien keskuudessa. Verkkokeskustelu ei vastaajien mielestä ole yhtä tärkeää kuin kansalaiskeskustelu yleensä, mutta enemmistö toivoi kuitenkin kaikkien osapuolten osallistuvan keskusteluun. Kaavoitus nimettiin kiinnostavimmaksi paikalliseksi keskustelunaiheeksi.
Selvitin myös suomalaisten verkkolehtien tarjoamia mahdollisuuksia ja yllykkeitä osallistumiseen ja yhteisiin asioihin vaikuttamiseen. Vaikka Internetistä löytyy jo 99 verkkolehteä, ei impulsseja kansalaisten osallistumiseen niissä juuri tarjota. Sen sijaan perinteisen median rooli on merkittävä verkko-osallistumisen aktivoimisessa.
Kunta-alan asiantuntijat uskovat, että tietoyhteiskunnan vaikutukset ovat tulevina vuosina mittavat kuntien toiminnassa. Tekniikan kehitys ja tehokkuuden tavoittelu vaikuttavat samaan suuntaan, ja toimintakulttuuri muuttuu väistämättä. Yhteiskunnallinen muutos nähdään niin voimakkaana, että on ryhdytty puhumaan uudesta osallistuvan demokratian teoriasta. Teoria nojaa siihen, että ihmiset haluavat entistä enemmän osallistua itseään koskevien päätösten tekoon. Yksi merkittävä väylä tähän on tulevaisuudessa tietoverkko.
Tämän tutkielman tulosten ja käytännön kokemusten perusteella en kuitenkaan usko kaikkein korkealentoisimpiin utopioihin virtuaaliyhteisöistä tai Internetissä elävistä ja toimivista kolmiulotteisista kaupungeista, joissa asukkaat voivat hoitaa kaikki asiansa, täyttää sosiaalisuuden tarpeensa ja päättää yhdessä yhteisistä asioista. Verkkopalvelut helpottavat julkisten palvelujen saatavuutta, vuorovaikutukselle tarjoutuu yksi helppo väline ja verkko-osallistuminen auttaa edustuksellista päätöksentekojärjestelmää yhteisten asioiden hoitamisessa. Tämäkin edellyttää hyvin rakennettua verkkovirastoa, kansalaisten mediataitojen ja verkkoon pääsyn kohentumista, keskustelu- ja toimintakulttuurin muutoksia sekä tiedotusvälineiden tukea asialliselle ja toimivalle vuorovaikutukselle. Mahdollisuudet ovat olemassa, hyviä keinoja on tarjolla tarvitaan määrätietoista ja kaikilla lohkoilla etenevää kehitystyötä.