“It Is Love, Not Rock Stardom”. Popartisti Morrisseyn julkisuuskuva lehdistössä
VIITAMÄKI, TAINA (2000)
2000
Etnomusikologia - Ethnomusicology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2000-10-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-8925
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-8925
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastelen englantilaisen popartistin, laulajan ja tekstintekijän Steven Morrisseyn (s. 1959) julkisuuskuvaa ja sen rakentumista lehdistössä. Etsin vastausta siihen, mikä tekee Morrisseysta suositun poptähden. Lisäksi pohdin sitä, miten Morrisseyn julkisuuskuva on vuosien varrella jatkuvasti muuntunut. Tarkastelen myös Morrisseyn sijoittumista kontekstiinsa, englantilaisen poptähteyden ja popjulkisuuden kentälle.
Tutkimusaineisto koostuu pääosin englantilaisissa ja amerikkalaisissa popmusiikkijulkaisuissa vv. 1983 1999 ilmestyineistä haastatteluista. Tutkimuksen lähestymistapa on diskurssianalyyttinen. Tutkin Morrisseyn haastatteluista erottuvia diskursseja, moniulotteisia todellisuuden merkityksellistämisen tapoja. Näiden diskurssien avulla muodostan yhden tulkinnan Morrisseyn julkisuuskuvasta. Tuon esiin julkisuuskuvan eri puolia ja tasoja, mikä sinänsä on merkki julkisuuskuvan fragmentaarisuudesta.
Aineistosta erottuu selkeästi kuusi diskurssia, jotka nivoutuvat kiinteästi toisiinsa. Tarkastelen diskursseja lähinnä artikulaatioteoriaan tukeutuen. Artikulaation avulla hajanaiselta tuntuvaa popartistin julkisuuskuvaa voidaan ymmärtää. Tarkastelemani diskurssit ovat 1) mediadiskurssi, 2) autenttisuus ja auteurismi, 3) taiteilijakuva ja suhde faneihin, 4) seksuaalisuusdiskurssi, 5) popdiskurssi ja 6) omakuva ja vanheneva poptähti.
Diskurssien perusteella voidaan todeta, että Morrisseyn tapa rakentaa julkisuuskuvaa on monipuolinen ja ristiriitainen. Hän on sekä boheemi että dandy, niin moderni individualisti kuin postmoderni uusauteur. Samalla Morrissey on selkeästi ambivalentti poptähti. Julkinen ja yksityinen sekoittuvat toisiinsa, mikä on yksi 1980- ja 1990-lukujen mediajulkisuuden ilmiöistä. Morrisseyn julkisuuskuvan sirpalemaisuus, sen monenlaiset mahdollisuudet, voidaan nähdä yhtenä selityksenä Morrisseyn menestyksekkäälle uralle. Vaikka Morrisseyn julkisuuskuva on fragmentaarinen, siinä toistuu popmusiikin historian elementtejä.
Tutkimusaineisto koostuu pääosin englantilaisissa ja amerikkalaisissa popmusiikkijulkaisuissa vv. 1983 1999 ilmestyineistä haastatteluista. Tutkimuksen lähestymistapa on diskurssianalyyttinen. Tutkin Morrisseyn haastatteluista erottuvia diskursseja, moniulotteisia todellisuuden merkityksellistämisen tapoja. Näiden diskurssien avulla muodostan yhden tulkinnan Morrisseyn julkisuuskuvasta. Tuon esiin julkisuuskuvan eri puolia ja tasoja, mikä sinänsä on merkki julkisuuskuvan fragmentaarisuudesta.
Aineistosta erottuu selkeästi kuusi diskurssia, jotka nivoutuvat kiinteästi toisiinsa. Tarkastelen diskursseja lähinnä artikulaatioteoriaan tukeutuen. Artikulaation avulla hajanaiselta tuntuvaa popartistin julkisuuskuvaa voidaan ymmärtää. Tarkastelemani diskurssit ovat 1) mediadiskurssi, 2) autenttisuus ja auteurismi, 3) taiteilijakuva ja suhde faneihin, 4) seksuaalisuusdiskurssi, 5) popdiskurssi ja 6) omakuva ja vanheneva poptähti.
Diskurssien perusteella voidaan todeta, että Morrisseyn tapa rakentaa julkisuuskuvaa on monipuolinen ja ristiriitainen. Hän on sekä boheemi että dandy, niin moderni individualisti kuin postmoderni uusauteur. Samalla Morrissey on selkeästi ambivalentti poptähti. Julkinen ja yksityinen sekoittuvat toisiinsa, mikä on yksi 1980- ja 1990-lukujen mediajulkisuuden ilmiöistä. Morrisseyn julkisuuskuvan sirpalemaisuus, sen monenlaiset mahdollisuudet, voidaan nähdä yhtenä selityksenä Morrisseyn menestyksekkäälle uralle. Vaikka Morrisseyn julkisuuskuva on fragmentaarinen, siinä toistuu popmusiikin historian elementtejä.