Naisen yksilöistyminen Eve Hietamiehen romaaneissa
KUMARA-MOISIO, TARU (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KUMARA-MOISIO, TARU
2000
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2000-10-04Tiivistelmä
Tutkielmassani selvitän, miten Eve Hietamiehen romaaneissa kuvataan naisen yksilöistymisen mahdollisuuksia ja ongelmia nyky-yhteiskunnassa. Tutkimus-kohteikseni olen valinnut Eve Hietamiehen romaanit Huomenna on paremmin (1986), Äitienpäivätyttö (1987), Puujalkakukka (1989) ja Teräsmiehen morsian (1995). Näitä teoksia tarkastelen sekä yhteiskunnallisesta että feministisestä viitekehyksestä käsin.
Tutkimukseni keskeisin työkalu on kirjallisuudentutkija Pertti Karkaman (1994, 7) määrittelemä yksilöistymisen käsite: tutkin kirjallisuuden kuvaamana sitä prosessia, jonka myötä yksilöstä työssäni erityisesti naisesta - kehittyy toimiva ja elävä subjekti. Yksilöistymisen ohella tarkastelen henkilöhahmojen identiteettien rakentumista. Työssäni kartoitan, millaisina romaanien keskeisten henkilöhahmojen identiteetit näyttäytyvät ja kuinka henkilöiden kuvataan rakentavan näitä identiteettejään. Lisäksi tarkastelen tarkemmin viiden henkilön yksilöistymisprosessin kulkua ja pohdin, millaisena ns. myöhäismoderni nyky-yhteiskunta representoituu romaaneissa näiden henkilöhahmojen yksilöistymis-prosessien kannalta.
Romaanien henkilöhahmojen identiteetin rakentamistavat ovat keskenään varsin erilaisia: henkilöhahmot voikin jakaa niiden perusteella ”samuuteen turvaajiin”, ”oman identiteettinsä erityisyyden etsijöihin” sekä ”itsenäisyyden korostajiin”. Yksilöistymään pyrkivien henkilöiden kehitystä tarkastelen tutkielmassani yksilöistymisprosessin käynnistymisen, erilaisten ihmissuhteiden antaman tuen sekä lopuksi yksilöistymisen toteutumisen tai toteutumatta jäämisen kannalta. Yksilöistyminen onnistuu Huomenna on paremmin romaanin Mirkulta, Äitienpäivätytön Siriltä ja Puujalkakukan Paulalta. Sen sijaan Äitienpäivätytön Tiikerin yksilöistymisprosessin loppu jää avoimeksi ja Teräsmiehen morsiamen Iiriksen yksilöistyminen epäonnistuu.
Hietamiehen romaaneissa representoituu 80- ja 90-luvun suomalainen yhteiskunta perin karuna ja väkivaltaisena. Naisten yksilöistymis-mahdollisuuksien kannalta ongelmallisinta yhteiskunnassa romaanien mukaan on näennäisen sukupuolineutraaliuden ja käytännössä tapahtuvan sukupuoli-erottelun välinen ristiriita. Tämän lisäksi naiset joutuvat tasapainottelemaan autonomisen toiminnan vaatimuksen ja naisille ”suositeltaviin” roolimalleihin liittyvien odotusten keskellä. Kun Hietamiehen romaaneja lukee jatkumona, erottuu teoksista melko selvä linja optimismista pessimismiin: usko naisen yksilöistymismahdollisuuksiin hiipuu vähitellen.
Tutkimukseni keskeisin työkalu on kirjallisuudentutkija Pertti Karkaman (1994, 7) määrittelemä yksilöistymisen käsite: tutkin kirjallisuuden kuvaamana sitä prosessia, jonka myötä yksilöstä työssäni erityisesti naisesta - kehittyy toimiva ja elävä subjekti. Yksilöistymisen ohella tarkastelen henkilöhahmojen identiteettien rakentumista. Työssäni kartoitan, millaisina romaanien keskeisten henkilöhahmojen identiteetit näyttäytyvät ja kuinka henkilöiden kuvataan rakentavan näitä identiteettejään. Lisäksi tarkastelen tarkemmin viiden henkilön yksilöistymisprosessin kulkua ja pohdin, millaisena ns. myöhäismoderni nyky-yhteiskunta representoituu romaaneissa näiden henkilöhahmojen yksilöistymis-prosessien kannalta.
Romaanien henkilöhahmojen identiteetin rakentamistavat ovat keskenään varsin erilaisia: henkilöhahmot voikin jakaa niiden perusteella ”samuuteen turvaajiin”, ”oman identiteettinsä erityisyyden etsijöihin” sekä ”itsenäisyyden korostajiin”. Yksilöistymään pyrkivien henkilöiden kehitystä tarkastelen tutkielmassani yksilöistymisprosessin käynnistymisen, erilaisten ihmissuhteiden antaman tuen sekä lopuksi yksilöistymisen toteutumisen tai toteutumatta jäämisen kannalta. Yksilöistyminen onnistuu Huomenna on paremmin romaanin Mirkulta, Äitienpäivätytön Siriltä ja Puujalkakukan Paulalta. Sen sijaan Äitienpäivätytön Tiikerin yksilöistymisprosessin loppu jää avoimeksi ja Teräsmiehen morsiamen Iiriksen yksilöistyminen epäonnistuu.
Hietamiehen romaaneissa representoituu 80- ja 90-luvun suomalainen yhteiskunta perin karuna ja väkivaltaisena. Naisten yksilöistymis-mahdollisuuksien kannalta ongelmallisinta yhteiskunnassa romaanien mukaan on näennäisen sukupuolineutraaliuden ja käytännössä tapahtuvan sukupuoli-erottelun välinen ristiriita. Tämän lisäksi naiset joutuvat tasapainottelemaan autonomisen toiminnan vaatimuksen ja naisille ”suositeltaviin” roolimalleihin liittyvien odotusten keskellä. Kun Hietamiehen romaaneja lukee jatkumona, erottuu teoksista melko selvä linja optimismista pessimismiin: usko naisen yksilöistymismahdollisuuksiin hiipuu vähitellen.