LEADER-hankkeiden merkitys kulttuurisena voimavarana Suupohjan seutukunnassa.

Abstract

Tutkimus liittyy keskusteluun maaseudun mahdollisuuksista selviytyä

muuttuvassa yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa globalisaation

prosessit vaikuttavat yhä enemmän paikalliseen kehitykseen ja jossa

maaseudun on täytynyt sopeutua Euroopan unionin mukanaan tuomiin muutoksiin

ja aluekehittämisen käytäntöihin. Kehittämistyössä painotetaan nyt yhä

enemmän alueelliselle ja paikalliselle moniarvoisuudelle perustuvaa

omaehtoisuutta.

Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten EU:n maaseutupoliittinen kehittämisväline,

LEADER II -yhteisöaloite ja sitä toteuttavat LEADER-hankkeet toimivat maaseudun

kehittämisen kannalta. Erityisenä näkökulmana LEADER-hankkeiden merkityksen

ymmärtämiseen on niiden tarkastelu kulttuurisena voimavarana, eli miten

hankkeet voivat ylläpitää alueiden välisessä kilpailussa tärkeää omaleimaisuutta

alueen kulttuuriin pohjautuen. Kulttuurista kohoava erottautumiskyky nähdään

avaimeksi alueellisen identiteetin ja aluetietoisuuden vahvistumiseen.

Kun käsitys "meistä" ja alueestamme vahvistuu, on valmius omaehtoiseen

kehittämistoimintaan jatkossa parempi.

Tutkimuksen aineisto on kerätty osana Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus-

ja koulutuskeskuksessa toteutettavaa "Kulttuuri maaseudun alueellisena voimavarana"-

hanketta. Tutkimusalueena on Suupohjan seutukunta Etelä-Pohjanmaalla. Teoreettinen

viitekehys rakentuu alueellista identiteettiä ja paikallisyhteisöllisyyttä

käsittelevien teoretisointien ympärille ja metodiltaan tutkimus on kvalitatiivinen.

Hankkeiden toimintaprosessien synnyn ja etenemisen tarkastelujen perusteella hankkeet voidaan luokitella

toiminta-, idea- ja rahoitusvetoisiin. Vaikka LEADER-rahoituksen rooli on ollut merkittävä hankkeiden

käynnistymisessä, aiheuttavat rahoituskäytännöt jonkin verran ongelmia hankkeiden etenemiselle. Hankkeiden avulla ei niinkään

yhteistoiminta ole vahvistunut, vaan yhteishenki, mikä ilmenee symbolisesti merkittävien kohteiden ylläpitämisenä ja elvyttämisenä.

Hankkeiden kautta vahvistuva alueellinen ja paikallinen identiteetti voidaan nähdä eräänlaisena puolustusreaktiona, ja se saa voimansa menneisyydestä

ja on dialektisessa suhteessa paneurooppalaiseen identiteettiin.

Hankkeiden merkitys ei ole vain siinä, että niillä saavutetaan näkyviä tuloksia, vaan hanketta voi itsessään pitää olemassaolon ilmauksena ja

alueen itsemäärittelyn mahdollisuutena. Hankkeiden kautta paikallinen kehityskertomus voi saada jatkuvuutta, mikäli hankkeistettavasta asiasta

on jonkinlaista sosiaalista ja kulttuurista pääomaa.