Pysyvää on vain muutos - Katkonainen työ identiteetin näkökulmasta.
MALINEN, SANNA (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
MALINEN, SANNA
2000
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2000-06-07Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee ei-vakituisessa työsuhteessa olevien ihmisten kokemuksia identiteetin näkökulmasta. Olen käyttänyt keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä identiteettiprojektin käsitettä ja näkemyksiä postmodernista identiteettityöstä. Näiden näkemysten pohjalta identiteetti on tulkittavissa vahvasti yhteiskunnallisten reunaehtojen muovaamaksi. Nykyinen epävakauden tilanne edellyttää identiteetin jatkuvaa työstämistä alati muuttuvista lähtökohdista käsin, joten työhön kohdistuvien tulkintojen joustavuus on paitsi mahdollisuus, myös pakko.
Epätyypilliset työt ovat lisääntyneet Suomessa 1990-luvulla erityisesti laman vaikutuksesta. Vuonna 1998 epätyypilliseksi määriteltävässä työssä oli jopa neljännes palkansaajista. Yleisimpiä epätyypilliset työt ovat nuorilla ja naisilla.
Tutkimukseni nojautuu 13 teemahaastattelusta koostuvaan laadulliseen aineistoon. Valitsin tutkimukseeni eri ikäisiä ja eri ammattiasemia edustavia ihmisiä, jotka työskentelevät epätyypilliseksi määriteltävässä työssä eli määräaikaisessa, osa-aikaisessa tai vuokratyösuhteessa. Aineistollani olen halunnut tuoda esiin pätkätyön moninaisia muotoja sekä sitä, miten erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä työn epätyypillistyminen nykyään koskee.
Tutkielmani peruslähtökohta on aineistolähtöisyys. Lähden liikkeelle kuvaamalla pätkätyön arkea sellaisena kuin se haastateltavieni puheesta välittyy. Tutkimukseni osoittaa, että pätkätyö ei ole yksinomaan positiivinen tai negatiivinen ilmiö, vaan vastakkain ovat erilaiset työhön liitetyt arvot ja merkitykset. Ei-vakituinen työ merkitsee riippumattomuutta, sitoutumattomuutta, vaihtelevuutta ja vapautta muuttaa tulevaisuudensuunnitelmia aina tarpeen mukaan, mutta myös intensiivisempää työtahtia, heikompia tuloja sekä epävarmuutta tulevaisuudesta. Vakituinen työ taas merkitsee vakiintumista, sitoutumista ja rutiininomaisuutta. Nuoremmat ja kokeilunhaluiset halusivat hankkia monipuolista työ- ja elämänkokemusta ennen vakituiseen työhön siirtymistä, kun taas vanhemmat ja työttömyyttä kokeneet arvostivat ennen kaikkea tulevaisuuden ennustettavuutta ja vakautta. Pätkätyön kokeminen positiiviseksi tai negatiiviseksi on siis tutkimukseni perusteella vahvasti sidoksissa ikään ja elämänvaiheeseen.
Olen konstruoinut aineistosta kolme erilaista identiteettiprojektin tyyppiä. Työ itsetoteutuksen välineenä -projekti kytkeytyy käsityksiin työstä luovana toimintana, jossa realisoidaan omia kykyjä ja joka mahdollistaa henkisen kasvun. Työn ja työttömyyden hallintaprojekti liittyy tarpeeseen etsiä vaihtelevia kokemuksia sekä työstä että sen ulkopuolelta. Työlle omistautuminen -projektissa tuodaan esiin itseä hyvänä ja ahkerana työntekijänä. Kaksi ensimmäistä projektia kytkeytyvät vapauden, riippumattomuuden ja hedonistisen elämysten etsimisen arvoihin. Kolmas heijastaa kulttuurin syvärakenteissa piilevää kunnian ja työn voimakasta sidosta.
Epätyypilliset työt ovat lisääntyneet Suomessa 1990-luvulla erityisesti laman vaikutuksesta. Vuonna 1998 epätyypilliseksi määriteltävässä työssä oli jopa neljännes palkansaajista. Yleisimpiä epätyypilliset työt ovat nuorilla ja naisilla.
Tutkimukseni nojautuu 13 teemahaastattelusta koostuvaan laadulliseen aineistoon. Valitsin tutkimukseeni eri ikäisiä ja eri ammattiasemia edustavia ihmisiä, jotka työskentelevät epätyypilliseksi määriteltävässä työssä eli määräaikaisessa, osa-aikaisessa tai vuokratyösuhteessa. Aineistollani olen halunnut tuoda esiin pätkätyön moninaisia muotoja sekä sitä, miten erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä työn epätyypillistyminen nykyään koskee.
Tutkielmani peruslähtökohta on aineistolähtöisyys. Lähden liikkeelle kuvaamalla pätkätyön arkea sellaisena kuin se haastateltavieni puheesta välittyy. Tutkimukseni osoittaa, että pätkätyö ei ole yksinomaan positiivinen tai negatiivinen ilmiö, vaan vastakkain ovat erilaiset työhön liitetyt arvot ja merkitykset. Ei-vakituinen työ merkitsee riippumattomuutta, sitoutumattomuutta, vaihtelevuutta ja vapautta muuttaa tulevaisuudensuunnitelmia aina tarpeen mukaan, mutta myös intensiivisempää työtahtia, heikompia tuloja sekä epävarmuutta tulevaisuudesta. Vakituinen työ taas merkitsee vakiintumista, sitoutumista ja rutiininomaisuutta. Nuoremmat ja kokeilunhaluiset halusivat hankkia monipuolista työ- ja elämänkokemusta ennen vakituiseen työhön siirtymistä, kun taas vanhemmat ja työttömyyttä kokeneet arvostivat ennen kaikkea tulevaisuuden ennustettavuutta ja vakautta. Pätkätyön kokeminen positiiviseksi tai negatiiviseksi on siis tutkimukseni perusteella vahvasti sidoksissa ikään ja elämänvaiheeseen.
Olen konstruoinut aineistosta kolme erilaista identiteettiprojektin tyyppiä. Työ itsetoteutuksen välineenä -projekti kytkeytyy käsityksiin työstä luovana toimintana, jossa realisoidaan omia kykyjä ja joka mahdollistaa henkisen kasvun. Työn ja työttömyyden hallintaprojekti liittyy tarpeeseen etsiä vaihtelevia kokemuksia sekä työstä että sen ulkopuolelta. Työlle omistautuminen -projektissa tuodaan esiin itseä hyvänä ja ahkerana työntekijänä. Kaksi ensimmäistä projektia kytkeytyvät vapauden, riippumattomuuden ja hedonistisen elämysten etsimisen arvoihin. Kolmas heijastaa kulttuurin syvärakenteissa piilevää kunnian ja työn voimakasta sidosta.