Työtä liikunnasta - tapaustutkimus hämeenlinnalaisista urheiluseuroista.
KOKKO, PIIA (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KOKKO, PIIA
2000
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2000-06-06Sisällysluettelo
1. Johdanto 4 2. Tutkimuksen taustoitusta 6 2.1. Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n valtakunnallinen projekti 7 2.2. Tapausesimerkkinä Hämeenlinna 8 2.2.1. Hämeenlinnan liikuntatoimi ja urheiluseurojen kirjo 9 2.2.2. Lasten Liikunnan Tuki ry 10 3. Tutkimusongelma ja keskeiset käsitteet 12 3.1 Tutkimusongelma -liikunnastako työtä? 12 3.2 Kolmas sektori 13 3.2.1 Kolmannen sektorin esiinmarssi 14 3.2.2 Näkökulmia kolmanteen sektoriin 15 3.2.2.1 Kansainvälinen keskustelu 15 3.2.2.2 Amerikkalainen näkökulma 16 3.2.2.3 Länsieurooppalainen näkökulma 16 3.2.2.4 Suomalainen keskustelu 18 3.2.3 Miten kolmas sektori toimii 19 3.2.4 Yhteenvetoa kolmannesta sektorista 21 3.3.Työllistämis- ja harjoittelutuet 23 3.3.1 Yhdistelmätuki 23 3.3.2 Työharjoittelu työmarkkinatuella 24 3.3.3 Oppisopimuskoulutus 25 4. Aineisto, menetelmät ja analyysi 26 4.1. Postikysely hämeenlinnalaisille urheiluseuroille 27 4.1.1 Postikyselyn rajaaminen 27 4.1.2 Kyselyn toteuttamisesta ja alustavista tuloksista 28 4.2. Teemahaastatteluilla syvemmälle työllistämisen ongelmiin ja onnistumisiin 31 4.2.1 Teemahaastattelu menetelmänä 33 4.2.2 Työllistäneet seurat 34 4.2.3 Ei-työllistäneet seurat 37 4.2.4 Työllistyneet 38 4.3. Tapaustutkimus ja evaluaatio 43 4.3.1 Tapaustutkimus 43 4.3.2 Evaluointi 45 4.4. Analyysitavat 47 5. Suuriin kysymyksiin pienet vastaukset - analyysia ja tulkintaa 49 5.1 Ei-työllistävän seuran tyyppi 52 5.2 Työllistävän seuran tyyppi 55 5.3 Urheiluseuraan työllistyvän tyyppi -oikea ihminen oikeaan paikkaan? 62 5.4 Seurojen ja työllistyneiden kokemuksia yhdistelmätuesta ja oppisopimuksesta 65 5.4.1 Kokemuksia yhdistelmätuesta: "Muuten ei ois pystytty "palkkaamaan" 66 5.4.2 Kokemuksia oppisopimuskoulutuksesta: "Semmonen sopiva paketti yhdelle ihmiselle" 67 5.5 Miten liikunnasta tulee työtä? -työllistämisprosessin arviointia 68 6. Loppupäätelmät ja jatkotutkimuksen suunnat 73 Lähteet 76 Liitteet 82 Liitteet 1 kyselylomake: postikysely hämeenlinnalaisille urheiluseuroille 82 2 teemahaastattelurunko työllistäneille seuroille 86 3 teemahaastattelurunko ei-työllistäneille seuroille 87 4 teemahaastattelurunko urheiluseuraan työllistyneille 88 5 teemahaastattelurunko hämeenlinnalaiselle SM-liigan jääkiekkoseuralle 90 Kuviot Kuvio 1. Tutkimuksen viitekehys 5 Kuvio 2. Kyselyyn vastanneiden urheiluseurojen jäsenmäärät suhteessa perustamisvuoteen 30 Kuvio 3. Työllistämisen esteet hämeenlinnalaisten urheiluseurojen mukaan, prosenteissa ja lukumäärin ilmoitettuna 50 Kuvio 4. Työllistäneen ja ei-työllistäneen seuran vertailu 59 Taulukot Taulukko 1. Hämeenlinnalaisten urheiluseurojen perustamisvuodet 29 Taulukko 2. Hämeenlinnalaisten urheiluseurojen jäsenmäärät 29 Taulukko 3. Palkatun työvoiman osuus suhteessa urheiluseuran perustamisvuoteen 32 Taulukko 4. Palkatun työvoiman osuus suhteessa urheiluseuran jäsenmäärään 32 Taulukko 5. Mitä tehtäviä työllistetyllä voi olla urheiluseurassa? 38 Taulukko 6. Hämeenlinnalaisten urheiluseurojen tulonlähteet 51
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee kolmatta sektoria ja urheilujärjestöjen mahdollisuuksia toimia työllistäjänä. Tutkimus tukeutuu valtakunnalliseen Suomen Liikunta ja Urheilun ry:n työllistämisprojektiin "Työtä ja elämänlaatua -liikunnasta." Tarkastelun kohteena ovat hämeenlinnalaiset urheiluseurat ja niihin
työllistyneet henkilöt. Työllistäneiden seurojen ja työllistyneiden kokemukset nousivat tutkimuksessa keskeisiksi tekijöiksi kuvattaessa
urheiluseuran työllistämisprosessia.
Keskeiset käsitteet ovat kolmas sektori sekä erilaiset työllistämis- ja harjoittelutuet. Kolmannen sektorin työllistämisessä on useimmiten
kyse tukityöllistämisestä. Kolmannelle sektorille työllistyminen on yleistymässä suomalaisessa hyvinvointivaltiossa, mutta toistaiseksi
aihetta ei ole tutkittu näin rajatusti, vain urheiluseuroihin keskittyen.
Tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus. Tutkimus toteutettiin Hämeenlinnassa, joka on tyypillinen keskisuuri suomalaiskaupunki. Empiirisellä aineistolla oli suuri merkitys tutkimuksen rakentumisessa ja tulosten analyysissa. Aineiston hankinnan menetelminä käytettiin postikyselyä sekä teemahaastatteluja. Postikyselyllä kartoitettiin urheiluseurojen työllistämistilannetta, -halukkuutta ja
-mahdollisuuksia. Kyselyn perusteella valittiin yhdentoista seuran edustajat eemahaastatteluihin, joissa he selvittivät työllistämisen
mahdollisuuksia ja esteitä. Tutkimuksen aineisto koostui kvantitatiivisesta ja kvalitatiivisesta aineistosta, mutta analyysissa ja tulosten rakentamisessa painotettiin laadullista haastatteluaineistoa ja sen evaluointia. Tyypittelyn avulla luotiin työllistävän
seuran, ei-työllistävän seuran ja urheiluseuraan työllistyneen tyypit. Prosessievaluaatiota käyttäen saatiin kuvattua kolmannen sektorin
työllistämisprosessin muotoutuminen ja tulokset.
Tulokset osoittivat, että liikunnasta voi saada työtä. Se edellyttää työllistävältä seuralta työllistämistukien tuntemusta, toiminnan
monipuolisuutta, useimmiten omia toimitiloja ja aikaa. Työllistettävältä ei vaadita urheilullisuutta, vaan omien voimavarojen
ja vahvuuksien hyödyntämistä. Urheiluseurat voivat toimia merkittävinä kolmannen sektorin työllistäjinä, jos niillä on siihen motivaatiota ja toimintaresursseja. Työllistettävälle urheiluseura voi olla ainoa mahdollisuus työllistyä, kun muut työmarkkinat ovat tavoittamattomissa.
työllistyneet henkilöt. Työllistäneiden seurojen ja työllistyneiden kokemukset nousivat tutkimuksessa keskeisiksi tekijöiksi kuvattaessa
urheiluseuran työllistämisprosessia.
Keskeiset käsitteet ovat kolmas sektori sekä erilaiset työllistämis- ja harjoittelutuet. Kolmannen sektorin työllistämisessä on useimmiten
kyse tukityöllistämisestä. Kolmannelle sektorille työllistyminen on yleistymässä suomalaisessa hyvinvointivaltiossa, mutta toistaiseksi
aihetta ei ole tutkittu näin rajatusti, vain urheiluseuroihin keskittyen.
Tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus. Tutkimus toteutettiin Hämeenlinnassa, joka on tyypillinen keskisuuri suomalaiskaupunki. Empiirisellä aineistolla oli suuri merkitys tutkimuksen rakentumisessa ja tulosten analyysissa. Aineiston hankinnan menetelminä käytettiin postikyselyä sekä teemahaastatteluja. Postikyselyllä kartoitettiin urheiluseurojen työllistämistilannetta, -halukkuutta ja
-mahdollisuuksia. Kyselyn perusteella valittiin yhdentoista seuran edustajat eemahaastatteluihin, joissa he selvittivät työllistämisen
mahdollisuuksia ja esteitä. Tutkimuksen aineisto koostui kvantitatiivisesta ja kvalitatiivisesta aineistosta, mutta analyysissa ja tulosten rakentamisessa painotettiin laadullista haastatteluaineistoa ja sen evaluointia. Tyypittelyn avulla luotiin työllistävän
seuran, ei-työllistävän seuran ja urheiluseuraan työllistyneen tyypit. Prosessievaluaatiota käyttäen saatiin kuvattua kolmannen sektorin
työllistämisprosessin muotoutuminen ja tulokset.
Tulokset osoittivat, että liikunnasta voi saada työtä. Se edellyttää työllistävältä seuralta työllistämistukien tuntemusta, toiminnan
monipuolisuutta, useimmiten omia toimitiloja ja aikaa. Työllistettävältä ei vaadita urheilullisuutta, vaan omien voimavarojen
ja vahvuuksien hyödyntämistä. Urheiluseurat voivat toimia merkittävinä kolmannen sektorin työllistäjinä, jos niillä on siihen motivaatiota ja toimintaresursseja. Työllistettävälle urheiluseura voi olla ainoa mahdollisuus työllistyä, kun muut työmarkkinat ovat tavoittamattomissa.