Asiamiesten selostuksia ammattilaisten analyyseihin. Helsingin Sanomien urheilujournalismi vuosina 1973-1998.
KOLJONEN, KARI (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KOLJONEN, KARI
2000
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2000-06-02Sisällysluettelo
ALUKSI 1. JOHDANTO 2. TUTKIMUKSEN KEHYKSET 2.1. Urheilujournalismin riisuminen 2.1.1. Urheilu+journalismi=urheilujournalismi 2.1.2. Viihteen ja journalismin välimaastossa 2.1.3. Sekoitettuna show´ta ja urheilua 2.1.4. Urheilujournalismin ääripäät 2.2. Kohti journalistista tuotetta 2.2.1. Vaikeuksia määrittelyssä ja nimittelyssä 2.2.2. Berelsonista nykypäivään 2.2.3. Tuotteeseen kiinni viidestä kulmasta 2.3. Tekijät journalistisen tuotteen taustalla 2.3.1. Pakottavasta voimasta vaikuttaviin tekijöihin 2.3.2. Mutkikas asia vangittavaksi 2.3.3. Tuotteen taakse kolmesta kohdasta 3. TUTKIMUSONGELMA 4. TUTKIMUKSEN AINEISTOT JA MENETELMÄT 4.1. Ei täydellistä asetelmaa 4.2. Urheilusivuilta perustiedot 4.2.1. 84 numerosta liikkeelle 4.2.2. Tilastollista analyysiä ja lähilukua 4.2.3. Kuvailevaa trendivertailua 4.3. Asiantuntijoilta täydennystä 4.3.1. Viiden toimittajan näkemyksiä 4.3.2. Teemahaastattelua ja laadullista erittelyä 4.3.3. Tosiasioista mielipiteisiin 4.4. Muista lähteistä loput 4.4.1. Jaettu kahdeksaan luokkaan 4.4.2. Faktanäkökulmasta lähteisiin 5. MUUTOKSET TUOTTEESSA 5.1. Urheilujournalismin juttutyypit 5.1.1. Implisiittejä sopimuksia 5.1.2. Tiedotustehtävän ylivalta murenemassa 5.1.3. Kovan uutisoinnin vastapainoksi 5.2. Urheilutoimittajan lähteet 5.2.1. Aineksia työprosessiin 5.2.2. Urheilujohtaja henkilölähteiden hännille 5.2.3. Urheilujohtajilla vain vähän virkaa 5.3. Urheilukirjoittamisen esitystapamuodot 5.3.1. Tekstirakenteen muodostajat 5.3.2. Sitaatit palaamassa ruotuun 5.3.3. Oma näkemys noussut taas arvoonsa 5.4. Urheilusivun aiheet ja lajit 5.4.1. Urheilujulkisuuden huomionkohteita 5.4.2. Joukkuepalloilut ja urheilupolitiikka jyräävät 5.4.3. Lajin asema riippuu suomalaisten menestyksestä 5.5. Urheilujutun esiintyjät 5.5.1. Journalismin yhteiskuntakuvasta kiinni 5.5.2. Aikuinen, suomalainen mies urheilusivun johtotähti 5.5.3. Asenteita ei varmaan tiedostettu 6. MUUTOKSET TUOTTEEN TAUSTALLA 6.1. Muutokset urheilutoimittajassa 6.1.1. Naisia alalle, lisää ikää ja kokemusta 6.1.2. Asiamiehiä, etenijöitä sekä kahta polvea 6.1.3. Naistoimittajat tuoneet sivuille “omat” lajinsa 6.1.4. Kokemuksesta lisää itseluottamusta 6.1.5. Koulutuksella kansainvälisempää journalismia 6.2. Muutokset urheilutoimituksessa 6.2.1. HS:n organisaatio pysynyt linjassa 6.2.2. Myytti äänettömästä yhtiömiehestä 6.2.3. Voitosta ja ihanteista ristiriitoihin 6.2.4. Korkeampi kynnys, pidempi ruokalista 6.2.5. Toimittaja, latoja, oikolukija, arkiston hoitaja 6.3. Muutokset urheilujournalismin toimintaympäristössä 6.3.1. HS:n urheilujournalismi mediakentällä 6.3.1.1. Television kilpajuoksu urheilusta 6.3.1.2. Radio ja teksti-tv täydennysvälineiksi 6.3.1.3. Sanomalehtiurheilun tilan kasvu pysähtynyt 6.3.1.4. Hemmetin soljuvaa, mutta reaaliajassa 6.3.1.5. Ei oppia ainakaan Uudesta Suomesta 6.3.2. HS:n urheilujournalismi urheilukentällä 6.3.2.1. Yhteys on nyt kohtalokkaampi urheilulle 6.3.2.2. Urheilun asiamiehistä ulkopuolisiksi tarkkailijoiksi 6.3.2.3. Lusikallinen näyttöä, kauhakuormallinen odotuksia 6.3.3. HS:n urheilujournalismi rahoituskentällä 6.3.3.1. Sponsorointi nappikaupasta miljoonapeliksi 6.3.3.2. Aiheita eikä näkökulmia valita mainoksista 6.3.3.3. Mediahärkäsen jumppakärpänen 6.3.4. HS:n urheilujournalismi yleisökentällä 6.3.4.1. Maksajan asema pysynyt epäselvänä 6.3.4.2. Liikuntavalistuksesta rahapelityydytykseen 6.3.4.3. Lukijoiden mieltymykset epäilyttävät 7. YHTEENVETO
Tiivistelmä
Tutkielmassani pyrin selvittämään, miten urheilujournalismi on muuttunut viime vuosikymmenien aikana. Olen analysoinut urheilusivuja ja kartoittanut niihin vaikuttavia taustatekijöitä eli toimittaja-, toimitus- ja toimintaympäristötason muutoksia.
Olen rajannut tarkastelujaksoksi vuodet 1973-1998 ja tutkimuksen kohteeksi Helsingin Sanomien urheilujournalismin. Kolmen viime vuosikymmenen aikana urheilujournalismi kehittyi asiamiesten selostuksista ammattilaisten analyyseihin. Helsingin Sanomat on ollut keskeinen media muutoksessa valtakunnallisuutensa ja kokonsa takia.
Tuoteanalyysini oli kvantitatiiviseen erittelyyn ja lähilukuun perustuvaa trendivertailua. Vertailuaineistona olen käyttänyt muita tutkimuksia sekä haastattelemieni toimittajien näkemyksiä. Urheilusivuihin vaikuttavia taustatekijöitä olen kartoittanut teemahaastattelujen lisäksi usean tukiaineiston avulla. Näitä aineistoja olen tuottanut muun muassa kyselyistä, matrikkeleista, aiemmista tutkimuksista, lehtiartikkeleista, organisaatiodokumenteista ja tilastoista. Teemahaastatteluja olen käsitellyt impressionistisesti ja analyyttisella vertailumetodilla.
Tärkeimmät muutokset Helsingin Sanomien urheilusivuilla vuosina 1973-1998 olivat tiedottamisen aseman heikentyminen journalistisissa perustehtävissä ja urheilujohtajien henkilölähteissä. Tuotteen pysyvyydestä pitivät huolen joukkuepalloilut ja miehet, jotka jättivät muut laji- ja esiintyjäryhmät sivuosiin urheilusivuilla.
Myös tuotteen taustalla muutokset ovat tarkastelujaksolla olleet merkittäviä. Helsingin Sanomien toimittajien keski-ikä on noussut lähes 20 vuotta. Toimittajien sidokset urheiluun ovat vähentyneet ja journalismiin vahvistuneet. Urheilutoimituksen asema organisaatiossa on heikentynyt, kun taas arvostus on lisääntynyt. Uutiskriteereissään toimitus on lisännyt menestyksen ja yleisökiinnostuksen painoarvoa. Toimintaympäristötasolla mittavimpia muutoksia olivat television urheilutarjonnan moninkertaistuminen, urheilu- ja mediaväen suhteiden viilentyminen, penkkiurheilun kansainvälistyminen sekä sponsoreiden markkinointipyrkimysten voimistuminen.
Vaikka urheilujournalismissa on tiettyjä, vuosikymmenestä toiseen säilyviä piirteitä, aiemmat tulkinnat urheilujournalismin muuttumattomuudesta ovat harhaanjohtavia. Helsingin Sanomissa urheilujournalismi on kolmen viime vuosikymmenen aikana muuttunut huomattavasti. 70-luvun alussa se oli erikoisjournalismia, jonka näkökulma urheiluun oli kapea ja painottui suorituksiin. 90-luvun loppuun mennessä se oli siirtynyt selkeästi yleisjournalismia ja laveampaa liikuntakäsitystä kohti.
Olen rajannut tarkastelujaksoksi vuodet 1973-1998 ja tutkimuksen kohteeksi Helsingin Sanomien urheilujournalismin. Kolmen viime vuosikymmenen aikana urheilujournalismi kehittyi asiamiesten selostuksista ammattilaisten analyyseihin. Helsingin Sanomat on ollut keskeinen media muutoksessa valtakunnallisuutensa ja kokonsa takia.
Tuoteanalyysini oli kvantitatiiviseen erittelyyn ja lähilukuun perustuvaa trendivertailua. Vertailuaineistona olen käyttänyt muita tutkimuksia sekä haastattelemieni toimittajien näkemyksiä. Urheilusivuihin vaikuttavia taustatekijöitä olen kartoittanut teemahaastattelujen lisäksi usean tukiaineiston avulla. Näitä aineistoja olen tuottanut muun muassa kyselyistä, matrikkeleista, aiemmista tutkimuksista, lehtiartikkeleista, organisaatiodokumenteista ja tilastoista. Teemahaastatteluja olen käsitellyt impressionistisesti ja analyyttisella vertailumetodilla.
Tärkeimmät muutokset Helsingin Sanomien urheilusivuilla vuosina 1973-1998 olivat tiedottamisen aseman heikentyminen journalistisissa perustehtävissä ja urheilujohtajien henkilölähteissä. Tuotteen pysyvyydestä pitivät huolen joukkuepalloilut ja miehet, jotka jättivät muut laji- ja esiintyjäryhmät sivuosiin urheilusivuilla.
Myös tuotteen taustalla muutokset ovat tarkastelujaksolla olleet merkittäviä. Helsingin Sanomien toimittajien keski-ikä on noussut lähes 20 vuotta. Toimittajien sidokset urheiluun ovat vähentyneet ja journalismiin vahvistuneet. Urheilutoimituksen asema organisaatiossa on heikentynyt, kun taas arvostus on lisääntynyt. Uutiskriteereissään toimitus on lisännyt menestyksen ja yleisökiinnostuksen painoarvoa. Toimintaympäristötasolla mittavimpia muutoksia olivat television urheilutarjonnan moninkertaistuminen, urheilu- ja mediaväen suhteiden viilentyminen, penkkiurheilun kansainvälistyminen sekä sponsoreiden markkinointipyrkimysten voimistuminen.
Vaikka urheilujournalismissa on tiettyjä, vuosikymmenestä toiseen säilyviä piirteitä, aiemmat tulkinnat urheilujournalismin muuttumattomuudesta ovat harhaanjohtavia. Helsingin Sanomissa urheilujournalismi on kolmen viime vuosikymmenen aikana muuttunut huomattavasti. 70-luvun alussa se oli erikoisjournalismia, jonka näkökulma urheiluun oli kapea ja painottui suorituksiin. 90-luvun loppuun mennessä se oli siirtynyt selkeästi yleisjournalismia ja laveampaa liikuntakäsitystä kohti.