Kyläkoulu ja nuorisoseura - toimiva liitto! Tapaustutkimus Rauhalan ala-asteelta: opettajan, oppilaiden ja vanhempien kokemuksia kyläkoulun ja nuorisoseuran yhteistyöstä.
KOLEHMAINEN, PÄIVI (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KOLEHMAINEN, PÄIVI
2000
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2000-05-25Tiivistelmä
Tämä toimintatutkimuksen piirteitä sisältävän laadullisen tapaustutkimuksen tarkoituksena on kuvata kyläkoulun ja nuorisoseuran yhteistoimintaa. Tutkimuksessa tuodaan esille opettajan, oppilaiden ja heidän vanhempiensa kokemuksia yhteistyöstä. Yhteistyön päätavoitteena on ollut paikallisen kotiseutuperinteen vaaliminen. Koulun opetussuunnitelmaan liitetty paikallisuuden huomioiminen on mahdollistanut monipuolisen kansanperinteen harjoittamisen kouluaikana. Nuorisoseura, paikallisten perinnejuhlien järjestäjä, on tukenut koulun toimintaa ja saanut vastavuoroisesti lapsia, perinteen uusia jatkajia, mukaan helkajuhlille esiintymään.Tapauskunta oli Sääksmäki Valkeakoskella ja tutkimuskohteena kolmiopettajainen kyläkoulu. Tutkimukseen osallistui 29 nykyistä ja 10 entistä oppilasta, opettaja sekä 31 vanhempaa. Lapset kirjoittivat kirjoitelmia, laativat ajatuskarttoja ja piirroksia kansanperinnekokemuksistaan koululla ja helkajuhlilla. Vanhempien ja entisten oppilaiden tutkimusaineisto koostui kyselyistä ja haastatteluista. Myös koulun nykyisiä oppilaita haastateltiin. Aineisto kerättiin keväällä 2000.Tutkijana pyrin tuomaan esille lasten ja heidän vanhempiensa omaäänisen tarinan: miten paikallisperinteen ylläpitäminen koulun toimintana heijastuu heidän ajattelussaan? Lasten ja vanhempien ajatukset, kokemukset ja kommentit herättävät toiminnan eloon tässäkin raportissa. Myös opettajan, toiminnan ohjaajan kasvu tutkivaksi opettajaksi on luettavissa läpi raportin.Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kyläkoulun kannattaa jatkaa yhteistoimintaansa nuorisoseuran kanssa. Lapset nauttivat harjoittelusta koululla, tanhut ja kansanmusiikki ovat mukavaa vaihtelua muun koulutyön ohella. He pitävät myös esiintymisestä ja ovat oppineet arvostamaan paikallisperinnettä. Vanhemmat ovat tyytyväisiä koulun tarjotessa mahdollisuuden kansanperinteen harrastamiseen, mikä muuten ajan tai kuljetushankaluuksien vuoksi ei ehkä onnistuisi. Yhteistoiminta on myös koulun ja kotien yhteistyötä, missä opettaja kohdataan luontevasti. Lasten perinneohjaaminen on myös osaltaan auttanut opettajaa kehittymään kohti uuden tiedonkäsityksen mukaista opettajuutta.Asiasanat: kyläkoulut, koulut - nuorisoseurat - yhteistyö, koulut - maaseutu, kansanperinne - opetus, kotiseututuntemus