"How Will You Do For A Husband?": The Enactment of Wifehood in Shakespeare´s "Macbeth"
WILSON, PETRA (2000)
2000
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2000-05-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-8458
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-8458
Sisällysluettelo
INTRODUCTION 1 1. THE IDEAL WIFE IN RENAISSANCE ENGLAND 3 1.1 THE TRADITIONAL IDEOLOGY OF SUBMISSION AND OBEDIENCE 4 1.2. THE EMERGENT IDEOLOGY OF COMPANIONSHIP 13 1.3 THE DIALOGUE OF THE TWO IDEOLOGIES 19 1.4 THE MOTHERHOOD PERSPECTIVE 22 2. THE WIVES IN MACBETH: LADY MACBETH 29 2.1 THE PREREQUISITE OF WIFEHOOD 30 2.2 SUBMISSION, OBEDIENCE AND SILENCE 37 2.3 DISCOURAGING DAMNATION 52 2.4. COMPANIONSHIP 64 2.5 HOSTING AND HOUSEKEEPING 74 2.6 MOTHERHOOD 80 3. THE WIVES IN MACBETH: LADY MACDUFF 85 3.1 THE PREREQUISITE OF WIFEHOOD 85 3.2. SUBMISSION, OBEDIENCE AND SILENCE 86 3.3 COMPANIONSHIP 91 3.4 MOTHERHOOD 95 4. THE FINAL CONCLUSIONS: THE IDEAL WIFE AND MACBETH 98 WORKS CITED 101
Tiivistelmä
Tämän Pro gradu-työn tarkoituksena on tutkia vaimon asemaa William Shakespearen näytelmässä Macbeth. Peruslähtökohdan tälle tutkimukselle muodostaa ensimmäisen luvun esittelemä historiallinen tausta, joka selvittää mitä vaimoilta vaadittiin ja odotettiin 1500-1600 luvun Englannissa. Tämä tarkastelu perustuu kahteen erilaiseen ideologiaan: nk. perinteiseen ja uuteen, joista ensinmainittu painottaa vaimon alemmuutta mieheensä nähden, kun taas viimeksimainittu puhuu toveriavioliiton puolesta. Lisäksi käsittelen lyhyesti äitiyttä kyseisenä aikakautena, sillä molemmat vaimot tässä tragediassa ovat äitejä. Koko tämän teoreettisen osuuden loppuksi vedän seuraavan johtopäätöksen: ihannevaimo oli tuohon aikaan alistuvainen, tottelevainen, vaitonainen seka hurskas, ja hänen päävelvollisuutensa oli huolehtia, paitsi omansa, myös miehensä sielun pelastumisesta.
Toinen ja kolmas luku käsittelevät itse näytelmää soveltaen käytäntöön ensimmäisen luvun esittelemää hyvän vaimon mallia. Toisessa luvussa vertaan ensin Lady Macbethiä kyseiseen ihanteeseen ja lopputuloksena väitän, että kyseinen hahmo sekä täyttää että ei täytä vaaditut ominaisuudet ja velvollisuudet. On kuitenkin varmaa, että Lady Macbeth vääristää selvästi kaikki kohdat jollain tavoin, joten lopulta käy ilmi ettei hän ainakaan täydellisesti edusta hyvää vaimoa. Toinen näytelmän vaimo, Lady Macduff, on myös sekä hyvä että huono puoliso renessanssiajan Englannin vaatimuksiin nähden, vaikkakin epäilemättä hän on ihanteellisen äidin ruumiillistuma.
Tarkasteltuani kumpaakin vaimoa Macbethissä verraten heitä sen ajan ihanteeseen tulen siihen lopputulokseen, että kumpikaan naishahmo ei ole hyvä vaimo. Tämä Pro gradu-työ pyrkii pohjimmiltaan tarjoamaan selityksen miksi näin on ja sen ohella väittää, että Shakespeare suosii tässä näytelmässä uuden ideologian vaimo-käsitystä perinteisen sijaan.
Lopulta väitän, että syy siihen miksi kumpikin vaimo on kuvattu huonoksi vaimoksi ei suinkaan ole vaimojen yleinen kritisointi ja perinteisen ideologian kannatus tämän näytelmän kautta. Päinvastoin, Macbeth dramatisoi tuon ajan yhteiskunnan vaatimuksia vaimoja kohtaan leimaten ne epärealistisiksi, koska jopa täydellinen äitihahmo on kyvytön täyttämään ne. Ihannevaimon osan osoituttua mahdottomaksi toteuttaa, huomio kiinnittyy väkisinkin itse vaatimuksiin, joissa on vikaa, ei vaimoissa. Ja koska kumpikin vaimo lopulta kuolee jättäen Malcolmin johtamaan pelkkää näennäisesti miehistä koostuvaa maata, vaimojen asemaan kohdistuva kritiikki voidaan katsoa koskevan myos yleensä koko naissukukupuoleen kohdistuvia odotuksia. Tässä näytelmässä Shakespeare osoittaa miehen osan olevan kieltämättä paremman kuin naisen, mutta tarkoituksena ei ole hyväksyä tätä asiaintilaa, vaan tuoda se esiin haastaen sen hyväksyttävyyden.
Toinen ja kolmas luku käsittelevät itse näytelmää soveltaen käytäntöön ensimmäisen luvun esittelemää hyvän vaimon mallia. Toisessa luvussa vertaan ensin Lady Macbethiä kyseiseen ihanteeseen ja lopputuloksena väitän, että kyseinen hahmo sekä täyttää että ei täytä vaaditut ominaisuudet ja velvollisuudet. On kuitenkin varmaa, että Lady Macbeth vääristää selvästi kaikki kohdat jollain tavoin, joten lopulta käy ilmi ettei hän ainakaan täydellisesti edusta hyvää vaimoa. Toinen näytelmän vaimo, Lady Macduff, on myös sekä hyvä että huono puoliso renessanssiajan Englannin vaatimuksiin nähden, vaikkakin epäilemättä hän on ihanteellisen äidin ruumiillistuma.
Tarkasteltuani kumpaakin vaimoa Macbethissä verraten heitä sen ajan ihanteeseen tulen siihen lopputulokseen, että kumpikaan naishahmo ei ole hyvä vaimo. Tämä Pro gradu-työ pyrkii pohjimmiltaan tarjoamaan selityksen miksi näin on ja sen ohella väittää, että Shakespeare suosii tässä näytelmässä uuden ideologian vaimo-käsitystä perinteisen sijaan.
Lopulta väitän, että syy siihen miksi kumpikin vaimo on kuvattu huonoksi vaimoksi ei suinkaan ole vaimojen yleinen kritisointi ja perinteisen ideologian kannatus tämän näytelmän kautta. Päinvastoin, Macbeth dramatisoi tuon ajan yhteiskunnan vaatimuksia vaimoja kohtaan leimaten ne epärealistisiksi, koska jopa täydellinen äitihahmo on kyvytön täyttämään ne. Ihannevaimon osan osoituttua mahdottomaksi toteuttaa, huomio kiinnittyy väkisinkin itse vaatimuksiin, joissa on vikaa, ei vaimoissa. Ja koska kumpikin vaimo lopulta kuolee jättäen Malcolmin johtamaan pelkkää näennäisesti miehistä koostuvaa maata, vaimojen asemaan kohdistuva kritiikki voidaan katsoa koskevan myos yleensä koko naissukukupuoleen kohdistuvia odotuksia. Tässä näytelmässä Shakespeare osoittaa miehen osan olevan kieltämättä paremman kuin naisen, mutta tarkoituksena ei ole hyväksyä tätä asiaintilaa, vaan tuoda se esiin haastaen sen hyväksyttävyyden.