Korkojen aikarakenteen ja tulevan inflaation välinen yhteys.

Abstract

Tässä tutkielmassa on selvitetty sekä teoreettisesta että empiirisestä näkökulmasta, miten korkojen aikarakenne ja tuleva inflaatio liittyvät toisiinsa. Erityisesti viime aikoina on tutkittu mahdollisuutta käyttää korkojen aikarakennetta perinteisten inflaatioindikaattoreiden rinnalla. Korkojen aikarakenteella on ainakin kolme suhteellista etua perinteisiin indikaattoreihin verrattuna, olennainen kiinnittyminen tulevaisuuden odotuksiin, reaaliaikaisuus ja eksaktius. Tutkimuksessa esitetyistä teorioista erityisesti Fisher- ja odotushypoteesit tukevat oletusta, että korkoja voidaan käyttää menestyksekkäästi inflaatioindikaattoreina. Teorioita tukevia tuloksia ovat empiirisissä tutkimuksissa saaneet muun muassa Davis ja Fagan (1997), Campbell ja Shiller (1991), Frankel ja Lown (1994) sekä Mishkin (1990a, 1990b).

Tutkimuksessa esitetään aikarakenteen estimoinnissa robustiksi todistettu Nelson & Siegel -menetelmä (NS). Kun käytetään NS-mallitusta, kyetään tuottamaan tarkasti halutun maturiteetin spot-korot ja samalla välttämään pitkiin korkoihin liittyvä kuponkiefekti. Menetelmää on sovellettu Suomen korkoaineistoon tammikuusta 1993 joulukuuhun 1998. Ekonometrisen testauksen kannalta kyseinen menetelmä parantaa huomattavasti aineiston laatua.

Tutkimuksen ekonometrisessa osassa käytetään sekä Granger-kausaallisuustestiä että Estrella ja Mishkinin (1997) -mallia korkojen aikarakenteen ja inflaation välisen yhteyden tutkimiseen. Granger-testien perusteella voidaan todeta, että korkoerolla on selkeä kausaalisuhde tulevaan inflaation muutokseen. Erityisen hyviä tuloksia saadaan, kun inflaatiomuutoksen selittäjänä käytetään viiden vuoden ja kolmen kuukauden spot-korkojen erotusta. Sen sijaan Estrellan ja Mishkinin malli ei toimi Suomen aineistossa. Mallin eri testit eivät tuota riittävän hyviä tuloksia estimointiperiodin sisällä, ja tämän lisäksi useissa tapauksissa residuaalit ovat sekä autokorreloituneita että heteroskedastisia. Suurimpana syynä heikkoihin tuloksiin saattaa olla mallin suhteellisen yksinkertainen spesifikaatio.

Tutkimuksessa tehdyt Granger-testit kuten myös Estrellan ja Mishkinin -mallin lisätestaukset antavat olettaa, että jatkotutkimuksissa kannattaa tutkia Estrellan ja Mishkinin –mallituksen pohjalta laajennettuja malleja ja keskittyä tarkastelemaan erityisesti korkoeron ja inflaation välistä dynamiikkaa.