Toteutunut unelma - Göran Schildtin matkakirjojen johtoteemoja.
KOLHO, RITVA (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KOLHO, RITVA
2000
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2000-05-24Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 3 1.1 Tutkimusongelma, tutkimuksen kulku ja tehtävän määrittely 3 1.2 Tutkimuksen esittely ja käytetyt lähteet 4 2. MATKUSTAMISEN JA MATKAKIRJAN VAIHEITA 8 2.1 Matkakirjallisuus tutkimuskohteena 8 2.2 Monenlaista matkustavaista 13 2.3 Entisajan matkailijoita 17 2.3.1 Goethen Italienische Reise 21 2.4 Nykyajan matkailijat 26 3. GÖRAN SCHILDT 30 3.1 Kirjailijan lähtökohdat 30 3.1.1 Ystävä ja isähahamo Alvar Aalto 35 3.2 Sodan jälkeinen maailma ja ajan henki 36 3.3 Daphne ja elämä Välimerellä 41 3.4 Schildt matkakirjailijana 46 4. LUONNON JA YMPÄRISTÖN TEEMA 52 4.1 Luonnon merkitys ihmiselle 52 4.2 Luonto ja kulttuurimaisema 54 4.3 Ympäristön ja taiteen tulkinta 59 4.4 Schildtin ympäristökuvaukset 63 4.4.1 Luontomaisema 70 4.4.2 Kulttuurimaisema 75 4.4.3 Rakennukset ja arkkitehtuuri 80 5. MUUKALAISENA KOTONA JA VIERAALLA MAALLA 87 5.1 Vierauden onni ja autuus 88 5.2 Olemme erilaisia eurooppalaisia 90 5.3 Me pohjoismaalaiset 100 5.4 Euroopan tulevaisuus 103 6. AJAN TEEMA 107 6.1 Ajan ja taiteen lyhyt historia 107 6.2 Nykytodellisuudesta myytteihin 110 6.3 Kuoleman ajan takana 112 7. VAPAUDEN TEEMA 115 7.1 Vapauden ja seikkailun ihana tunne 115 7.2 Purjehdus ja meriromantiikka 117 7.3 Vapauden hintana on yksinäisyys 122 8. KAUNEUS ON KATSOJAN SILMÄSSÄ 124 8.1 Kauneuden ongelma 124 8.2 Ulkoinen ja sisäinen kauneus 126 9. LOPUKSI 131 LÄHDELUETTELO 136 KUVALIITE
Tiivistelmä
Tavoitteeni on selvittää niitä johtoteemoja, joita Göran Schildt käyttää matkakuvauksissaan. Lähestyn aihetta Göran Schildtin omista teoksista ja korostan hänen omia tekstejään. Tutkielmassa on hahmoteltu Schildtiä myös henkilönä.
Tutkimukseni ensisijaisena lähdeaineistona ovat Göran Schildtin viisi suomennettua purjehdusaiheista matkakirjaa: Toivematka 1950, Odysseuksen vanavedessä 1952, Aurinkolaiva 1957, Ikaroksen meri 1959 ja Kultainen talja 1965. Lisäksi käytän Schildtin muuta kirjallista tuotantoa ja Alvar Aalto -elämäkertatrilogiaa. Muina lähteinä on matka-, luonto- ja estetiikan alojen tutkimuksia.
Schildtin johtoteemoista valitsin lähemmän tarkastelun kohteiksi luonnon, vierauden, ajan, vapauden ja kauneuden teemat. Schildtin luonto- ja ympäristökuvaukset jaoin neljään pääryhmään: luontomaisemaan, kulttuurimaisemaan, arkkitehtuuriin ja ihmiskuvauksiin. Ympäristön kuvaukseen kuuluvat ihmiset olen nähnyt vierauden teeman kautta. Muukalaisuutta tarkastelen paitsi Schildtin kuvaamien erilaisten ihmisten välityksellä, myös historian ja tulevaisuuden viitekehyksessä, koska Schildt on teoksissaan vakavasti pohtinut myös Euroopan negatiivista tulevaisuutta.
Ajan teemaan kuuluu myös katsaus sodanjälkeiseen Schildtin aikalaiskirjailijoiden modernismiin ja henkiseen ympäristöön. Vapauden teema ilmenee konkreettisimmin purjehduksessa. Purjehduksen elämysmaailmaa olen käsitellyt melko paljon, koska Schildtin matkakirjoja voisi hyvin nimittää pelkästään purjehduskirjoiksi. Lopuksi kauneuden teema vetää yhteen edeltävät teemat, koska se liittyy kiinteästi kaikkiin toisiin sitä edeltäviin teemoihin.
Schildtin inhimillistä puolta olen valottanut Schildtin henkilökuvan avulla. Hän on ristiriitainen ihminen, joka etsiytyy innokkaasti toisten seuraan, mutta pitää tarkasti huolta omasta yksityisyydestään. Hän on sekä optimisti että pessimisti varsinkin ihmiskunnan kehittymiskyvyn suhteen. Schildt on ollut tulevaisuutemme ennustaja ja näkijä taiteilijoiden tapaan.
Matkakirjallisuudella on ollut suuri merkitys ihmisten maailmankuvan muodostumisessa. Näyttää tosin siltä, että matkakirjallisuus ei tulevaisuudessa voi hyvin. Schildtin matkakirjoissa on kysymys ihmisyydestä. Hänen matkansa olivat pakoa sodasta ja juurettomuudesta. Välimeren maihin hän matkusti esteettisten päämääriensä vuoksi. Siellä odotti kuviteltu onnen maa. Toteutuneella unelmalla on aina myös pettymyksen kääntöpuolensa. Schildt uskoo elämään suurena seikkailuna. Ihmisen pitää tulla siksi mitä on.
Avainsanat: Schildt, Göran. Aalto, Alvar. Matkakirjallisuus. Muukalaisuus. Purjehdus. Vapaus. Ympäristöestetiikka.
Tutkimukseni ensisijaisena lähdeaineistona ovat Göran Schildtin viisi suomennettua purjehdusaiheista matkakirjaa: Toivematka 1950, Odysseuksen vanavedessä 1952, Aurinkolaiva 1957, Ikaroksen meri 1959 ja Kultainen talja 1965. Lisäksi käytän Schildtin muuta kirjallista tuotantoa ja Alvar Aalto -elämäkertatrilogiaa. Muina lähteinä on matka-, luonto- ja estetiikan alojen tutkimuksia.
Schildtin johtoteemoista valitsin lähemmän tarkastelun kohteiksi luonnon, vierauden, ajan, vapauden ja kauneuden teemat. Schildtin luonto- ja ympäristökuvaukset jaoin neljään pääryhmään: luontomaisemaan, kulttuurimaisemaan, arkkitehtuuriin ja ihmiskuvauksiin. Ympäristön kuvaukseen kuuluvat ihmiset olen nähnyt vierauden teeman kautta. Muukalaisuutta tarkastelen paitsi Schildtin kuvaamien erilaisten ihmisten välityksellä, myös historian ja tulevaisuuden viitekehyksessä, koska Schildt on teoksissaan vakavasti pohtinut myös Euroopan negatiivista tulevaisuutta.
Ajan teemaan kuuluu myös katsaus sodanjälkeiseen Schildtin aikalaiskirjailijoiden modernismiin ja henkiseen ympäristöön. Vapauden teema ilmenee konkreettisimmin purjehduksessa. Purjehduksen elämysmaailmaa olen käsitellyt melko paljon, koska Schildtin matkakirjoja voisi hyvin nimittää pelkästään purjehduskirjoiksi. Lopuksi kauneuden teema vetää yhteen edeltävät teemat, koska se liittyy kiinteästi kaikkiin toisiin sitä edeltäviin teemoihin.
Schildtin inhimillistä puolta olen valottanut Schildtin henkilökuvan avulla. Hän on ristiriitainen ihminen, joka etsiytyy innokkaasti toisten seuraan, mutta pitää tarkasti huolta omasta yksityisyydestään. Hän on sekä optimisti että pessimisti varsinkin ihmiskunnan kehittymiskyvyn suhteen. Schildt on ollut tulevaisuutemme ennustaja ja näkijä taiteilijoiden tapaan.
Matkakirjallisuudella on ollut suuri merkitys ihmisten maailmankuvan muodostumisessa. Näyttää tosin siltä, että matkakirjallisuus ei tulevaisuudessa voi hyvin. Schildtin matkakirjoissa on kysymys ihmisyydestä. Hänen matkansa olivat pakoa sodasta ja juurettomuudesta. Välimeren maihin hän matkusti esteettisten päämääriensä vuoksi. Siellä odotti kuviteltu onnen maa. Toteutuneella unelmalla on aina myös pettymyksen kääntöpuolensa. Schildt uskoo elämään suurena seikkailuna. Ihmisen pitää tulla siksi mitä on.
Avainsanat: Schildt, Göran. Aalto, Alvar. Matkakirjallisuus. Muukalaisuus. Purjehdus. Vapaus. Ympäristöestetiikka.