Diskosad andergraund. Mitä alakulttuuri viestii.
KONTTINEN, JUSSI (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KONTTINEN, JUSSI
2000
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2000-05-17Sisällysluettelo
I Lähtökohtia alakulttuurin tutkimiselle Venäjällä 6 1. Johdanto 7 2. Teknokulttuurin merkitystä jäljittämässä 10 Autenttisuus 12 Rituaali ja sen merkitykset 12 Välttäminen, hylkäys, katoaminen, itsettömyys 13 Teknokulttuurin omat erottelut 14 Klubbaamisen kokemus 15 Tarkistuksia alakulttuuriteoriaan 15 3. Nuorisokulttuurista värinää Venäjällä 18 Formaly – neformaly, vastakulttuuri 18 Tusovka ja gopnik 20 Luokka? 21 Spekulantista nuoreksi liikemieheksi 21 Venäläinen yliopistonäkökulma nuorisoon 22 Teknokulttuurin tulo Venäjälle 24 Venäjän teknon nykytila ja instituutiot 25 4. Metodista 28 Tekniikka 29 II Diskosad andegraund – alakulttuurista viestintää Petroskoissa 31 5. Johdanto 32 6. Tutkimuksen toteuttaminen 33 Analyysin rakenne 36 7. Lastentarhasta perestroikan perillisten tusovkaksi – Diskosadin historia 37 Aerozol – diakroninen intertusovka 38 Klubin synty 40 Rockklubista ’oudoksi klubiksi’ 41 Sulkekaa huumeiden pesä! – Petroskoin moraalinen paniikki? 42 Synkroninen intertusovka 44 Tutkimuskohteen rajaus 45 8. Teknotanssia aamuun asti – Petroskoin teknokulttuurin indeksinen analyysi 47 Musiikki 47 Suhde rockiin ja popmusiikkiin 51 Oppositio? Antilogia? 52 Rituaali 53 Dj:n rooli 55 Huumeet 57 Vaeltava kulttuuri, Medgorave – paluu luvattuun maahan 60 Pukeutuminen 61 9. Keitä me olemme on keitä me emme ole – kulttuuriset erottelut 63 Alakulttuuri? 63 Keitä me olemme – kuinka alakulttuuri määrittelee itsensä 65 Keitä me emme ole – erottautumisen viestintä 66 Klubeja ja diskoja 67 Jaot Diskosadin sisällä 69 Tanssijat ja seurustelijat 70 Mazhorit 71 Sukupuoli 72 Hyljeksityt ja torjutut 72 Teknon maantiede – maailma ja me 73 Provinssi potkii – teknon aluepolitiikkaa Venäjällä 75 Moskova – valtio valtiossa 76 Pietari – undergroundin köyhä pääkaupunki 77 Petroskoi – provinsiaalinen teknomekka 77 10. Andegraund on underground 79 Diskosad – undergroundklubin perikuva 80 ’Ei ole mitään suosiota’ 81 Neo, tappion katkera kalkki 82 Diskosad, tekno ja elämäntapamallit 84 Alakulttuuritalous 85 Alakulttuuriuratausta 89 Sankarihahmo: entinen nuori liikemies 89 Undergroundideaalit 90 Diskosadin teknokulttuuri ja luokkatausta 91 Uraputkea ja alakulttuuria 92 ’Armeijan välttäminen – oma tieteenalansa’ 94 Perhemallit 94 Migraatio 95 11. Mistä tyyli omaksutaan – Petroskoin teknon informaatiokanavat 96 Dj – teknokulttuurin mielipidejohtaja 97 Informaatiokanavat 98 Horisontaalinen informaatioyhteiskunta 100 Alakulttuurinen pääoma ja informaation säännöstely 101 12. Diskosad andegraund – mitä alakulttuuri viestii? 105 Kirjallisuus 113 Muut lähteet 115
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee venäläistä alakulttuuria viestintänä. Tutkimuskohteena on teknomusiikin kuuntelijat Petroskoin Diskosad-klubissa. Vuonna 1996 perustettu klubi toimii hylätyssä lasten-tarhassa, ja se on eri alakulttuurien kohtauspaikka. Tässä keskitytään klubin lauantaisiin teknoiltoihin ja niiden yleisöön. Tutkielman aineistona on 11:n klubilla käyvän tai toimivan ihmisen haastattelut sekä havainnot syksyllä 1999 suoritetun kuukauden pituisen tutkimusjakson ajalta.
Lähtökohtana on Dick Hebdigen käsitys alakulttuurista tarkoitettuna viestintänä (intentional communication). Alakulttuurit ovat ladattuja valintoja, jotka kerjäävät huomiota. Alakulttuurinen tyyli näyttäytyy päivänselvästi poikkeavana. Alakulttuuri pyrkii pesäeron viestintään, jonka avulla se erottautuu muusta ja rakentaa ryhmäidentiteettiään. Tutkielmassa pyritään selvittämään, kuinka Diskosadin teknokulttuuri toteuttaa pesäeron viestintäänsä ja onko sillä erityistä sanomaa ympäröivälle yhteiskunnalle.
Alakulttuuri rakentaa merkeilleen kollektiivisia merkityksiä lataamalla niihin autenttisuutta. Diskosadin teknokulttuurin ydin, keskeinen kulttuuriesine on musiikki, tekno, joka tulee tajuttavaksi rituaalikäytössään tanssissa. Rituaalissa tavoitellaan mielihyvää paitsi tanssin, myös kanssakäymisen (obshtshenije) kautta. Diskosadin teknokulttuuri tekee maailmasta mielekkään kulttuuristen erottelujen avulla. Vaihtoehtoisena symbolisena järjestelmänä alakulttuuri purkaa hallitsevia sosiaalisia hierarkioita mutta rakentaa niiden tilalle uusia. Petroskoin teknokulttuuri esittäytyy boheemiksi etujoukoksi erotuksena ’valtavirtanuorisosta’ tai ’neukuista’ (sovki), ja sillä on sisäinen hierarkia, jossa ratkaisevat klubin piirissä vietetty aika ja tuttujen määrä. Tekemistään erotteluista huolimatta alakulttuurilla on yksilö- ja yhteisötasolla yhteyksiä muihin nuorisokulttuureihin.
Teknomusiikki sopii 90-luvun lopun venäläisen nuoren elettyyn kokemukseen, koska sanattomana se ’hylkää kaiken merkityksen’. Siinä missä perestroikan ajan rock perustui lyriikkaan ja sanomaan, teknosukupolvi on menettänyt uskonsa puheeseen ja alistaa mielensä ja kehonsa sykkeen valtaan. 90-luvun lopun teknokulttuuria yhdistää 80-luvun venäläiseen rockiin kuitenkin underground-korostus, jolla se asemoituu hallitsevaa vastaan. Tekno haraa kaupallisen kulttuurin ehtoja vastaan kykenemättä kuitenkaan murtamaan riippuvaisuuttaan niistä.
Diskosad-klubista instituutiona tulee vastarinnan viestintää. Alakulttuuri on voittanut itselleen autonomista tilaa, jonka hallintaan valtakulttuuri on yrittänyt puuttua sen symbolisen merkityk-sen tähden. Toimittuaan kaksi ja puoli vuotta luvatta Diskosad sai vaaditun lisenssin helmikuussa 1999, ja vastarinta on osin taltutettu määrittelemällä klubi normaalein kaupallisin perustein toimivaksi klubiksi.
Lähtökohtana on Dick Hebdigen käsitys alakulttuurista tarkoitettuna viestintänä (intentional communication). Alakulttuurit ovat ladattuja valintoja, jotka kerjäävät huomiota. Alakulttuurinen tyyli näyttäytyy päivänselvästi poikkeavana. Alakulttuuri pyrkii pesäeron viestintään, jonka avulla se erottautuu muusta ja rakentaa ryhmäidentiteettiään. Tutkielmassa pyritään selvittämään, kuinka Diskosadin teknokulttuuri toteuttaa pesäeron viestintäänsä ja onko sillä erityistä sanomaa ympäröivälle yhteiskunnalle.
Alakulttuuri rakentaa merkeilleen kollektiivisia merkityksiä lataamalla niihin autenttisuutta. Diskosadin teknokulttuurin ydin, keskeinen kulttuuriesine on musiikki, tekno, joka tulee tajuttavaksi rituaalikäytössään tanssissa. Rituaalissa tavoitellaan mielihyvää paitsi tanssin, myös kanssakäymisen (obshtshenije) kautta. Diskosadin teknokulttuuri tekee maailmasta mielekkään kulttuuristen erottelujen avulla. Vaihtoehtoisena symbolisena järjestelmänä alakulttuuri purkaa hallitsevia sosiaalisia hierarkioita mutta rakentaa niiden tilalle uusia. Petroskoin teknokulttuuri esittäytyy boheemiksi etujoukoksi erotuksena ’valtavirtanuorisosta’ tai ’neukuista’ (sovki), ja sillä on sisäinen hierarkia, jossa ratkaisevat klubin piirissä vietetty aika ja tuttujen määrä. Tekemistään erotteluista huolimatta alakulttuurilla on yksilö- ja yhteisötasolla yhteyksiä muihin nuorisokulttuureihin.
Teknomusiikki sopii 90-luvun lopun venäläisen nuoren elettyyn kokemukseen, koska sanattomana se ’hylkää kaiken merkityksen’. Siinä missä perestroikan ajan rock perustui lyriikkaan ja sanomaan, teknosukupolvi on menettänyt uskonsa puheeseen ja alistaa mielensä ja kehonsa sykkeen valtaan. 90-luvun lopun teknokulttuuria yhdistää 80-luvun venäläiseen rockiin kuitenkin underground-korostus, jolla se asemoituu hallitsevaa vastaan. Tekno haraa kaupallisen kulttuurin ehtoja vastaan kykenemättä kuitenkaan murtamaan riippuvaisuuttaan niistä.
Diskosad-klubista instituutiona tulee vastarinnan viestintää. Alakulttuuri on voittanut itselleen autonomista tilaa, jonka hallintaan valtakulttuuri on yrittänyt puuttua sen symbolisen merkityk-sen tähden. Toimittuaan kaksi ja puoli vuotta luvatta Diskosad sai vaaditun lisenssin helmikuussa 1999, ja vastarinta on osin taltutettu määrittelemällä klubi normaalein kaupallisin perustein toimivaksi klubiksi.