Menestyksen salaisuus: Miksi Wienin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta tuli innovaatiokeskus 1800-luvun lopulla?
TAIVALANTTI, TANJA (2000)
TAIVALANTTI, TANJA
2000
Yleinen historia - General History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2000-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-8370
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-8370
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan, miksi Wienin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta muodostui innovaatiokeskus 1800-luvun puolivälin jälkeen. Tätä kysymystä lähestytään opiskelijamäärän kautta siten, että ensin kartoitetaan, paljonko Wienin lääketieteellisessä tiedekunnassa oli opiskelijoita kotimaasta ja ulkomailta vuosina 1850-1900. Opiskelijamääriä verrataan Itävallan keisarikunnan taloudelliseen ja poliittiseen kehitykseen. Tämän lisäksi tarkastellaan vuoden 1848 vallankumouksen jälkeen Habsburg-monarkiassa toteutetun korkeakoulu-uudistuksen vaikutusta Wienin lääketieteellisen tiedekunnan kehitykseen sekä selvitetään lääketieteellisen tiedekunnan tietotaitovarantoa ja ulkomaalaisten opiskelijoiden keinoja saada tietoa tiedekunnan innovaatioista. Tutkielmassa myös eritellään, mistä maista ulkomaalaiset opiskelijat tulivat Wienin lääketieteelliseen tiedekuntaan ja miten amerikkalaisten opiskelijoiden tapauksessa kotimaan olosuhteet vaikuttivat heidän lähtöpäätökseen.
Wienin lääketieteellinen tiedekunta oli opiskelijoiden määrällä mitattuna saksankielisen alueen huomattavin innovaatiokeskus, jossa opiskeli parhaimmillaan 1880-luvun puolivälistä 1890-luvun puoliväliin lukukausittain noin 1400 - 1800 kotimaista ja noin 400 - 450 ulkomaalaista opiskelijaa. Itävallan keisarikunnan taloudellinen ja poliittinen kehitys vaikutti selkeästi opiskelijamääriin. Poliittisesti rauhattomat olot, esimerkiksi sodat, laskivat sekä ulkomaalaisten että kotimaisten opiskelijoiden määriä. Talouselämän nousukausi vuosina 1867 - 1873 aiheutti kotimaisten opiskelijoiden määrän nousun ja vuonna 1873 alkanut lama sai aikaan kotimaisten opiskelijoiden määrän jyrkän laskun. Laman päättyessä 1870-luvun lopulla kotimaisten opiskelijoiden määrät alkoivat jälleen nousta. Ulkomaalaisten opiskelijoiden määrässä nähtiin selvästi kaksi voimakasta huippukautta. Ensimmäinen alkoi vuonna 1873 eli samaan aikaan, kun lama aiheutti voimakkaan hintatason laskun Itävalta-Unkarissa. Toinen huippukausi oli 1880-luvun puolivälistä 1890-luvun puoliväliin, jolloin David Goodin elinkustannusindeksin mukaan elämisen kustannukset Wienissä olivat alimmillaan.
Vuoden 1848 vallankumouksen jälkeen Itävallan keisarikunnassa suoritettiin korkeakoulu-uudistus, jonka ansiosta Wienin lääketieteellinen tiedekunta pystyi tulevaisuudessa vapaammin kehittämään tietotaitovarantoaan. Samaan aikaan saksankielisen alueen yliopistoista tuli lääketieteen alalla esimerkkejä koko maailmalle, ja osana tätä kehitystä Wienistä muodostui lääketieteen innovaatiokeskus. Taustalla olivat anatomisen patologian, sisätautiopin ja kirurgian tutkijoiden kehittämät uudet tutkimusmenetelmät, jotka omaksuttiin myös erikoistumisalojen tutkijoiden parissa. Wienin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan haluttiin opiskelemaan juuri erikoistumisaloja, kuten silmätautioppia tai dermatologiaa, joiden opetusta ei ollut muualla yhtä hyvin tarjolla. Kliinisen ja laboratorio-opetuksen käyttö eri aloilla tekivät opetuksesta korkeatasoista.
Ulkomaalaiset opiskelijat saivat tietoa wieniläisistä lääketieteen innovaatioista henkilökohtaisten suhdeverkostojen ja julkaisujen kautta. Esimerkiksi kirurgi Theodor Billrothilla oli suhteita muihin saksankielisiin yliopistoihin muun muassa entisten assistenttiensa kautta. Käännettyjen julkaisujen perusteella Wienin lääketieteellisen tiedekunnan innovaatiot olivat tunnettuja läntisen lääketieteen alueella. Wienin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ulkomaalaisista opiskelijoista suurimmat ryhmät muodostuivat amerikkalaisista, romanialaisista, saksalaisista, serbeistä ja venäläisistä. Amerikkalaisia opiskelijoita houkutteli Wieniin opiskelemaan halpa hintataso ja lääketieteellisen tiedekunnan opetuksen tietotaitovaranto, joka oli suurempi kuin heidän kotimaidensa yliopistoissa.
Wienin lääketieteellinen tiedekunta oli opiskelijoiden määrällä mitattuna saksankielisen alueen huomattavin innovaatiokeskus, jossa opiskeli parhaimmillaan 1880-luvun puolivälistä 1890-luvun puoliväliin lukukausittain noin 1400 - 1800 kotimaista ja noin 400 - 450 ulkomaalaista opiskelijaa. Itävallan keisarikunnan taloudellinen ja poliittinen kehitys vaikutti selkeästi opiskelijamääriin. Poliittisesti rauhattomat olot, esimerkiksi sodat, laskivat sekä ulkomaalaisten että kotimaisten opiskelijoiden määriä. Talouselämän nousukausi vuosina 1867 - 1873 aiheutti kotimaisten opiskelijoiden määrän nousun ja vuonna 1873 alkanut lama sai aikaan kotimaisten opiskelijoiden määrän jyrkän laskun. Laman päättyessä 1870-luvun lopulla kotimaisten opiskelijoiden määrät alkoivat jälleen nousta. Ulkomaalaisten opiskelijoiden määrässä nähtiin selvästi kaksi voimakasta huippukautta. Ensimmäinen alkoi vuonna 1873 eli samaan aikaan, kun lama aiheutti voimakkaan hintatason laskun Itävalta-Unkarissa. Toinen huippukausi oli 1880-luvun puolivälistä 1890-luvun puoliväliin, jolloin David Goodin elinkustannusindeksin mukaan elämisen kustannukset Wienissä olivat alimmillaan.
Vuoden 1848 vallankumouksen jälkeen Itävallan keisarikunnassa suoritettiin korkeakoulu-uudistus, jonka ansiosta Wienin lääketieteellinen tiedekunta pystyi tulevaisuudessa vapaammin kehittämään tietotaitovarantoaan. Samaan aikaan saksankielisen alueen yliopistoista tuli lääketieteen alalla esimerkkejä koko maailmalle, ja osana tätä kehitystä Wienistä muodostui lääketieteen innovaatiokeskus. Taustalla olivat anatomisen patologian, sisätautiopin ja kirurgian tutkijoiden kehittämät uudet tutkimusmenetelmät, jotka omaksuttiin myös erikoistumisalojen tutkijoiden parissa. Wienin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan haluttiin opiskelemaan juuri erikoistumisaloja, kuten silmätautioppia tai dermatologiaa, joiden opetusta ei ollut muualla yhtä hyvin tarjolla. Kliinisen ja laboratorio-opetuksen käyttö eri aloilla tekivät opetuksesta korkeatasoista.
Ulkomaalaiset opiskelijat saivat tietoa wieniläisistä lääketieteen innovaatioista henkilökohtaisten suhdeverkostojen ja julkaisujen kautta. Esimerkiksi kirurgi Theodor Billrothilla oli suhteita muihin saksankielisiin yliopistoihin muun muassa entisten assistenttiensa kautta. Käännettyjen julkaisujen perusteella Wienin lääketieteellisen tiedekunnan innovaatiot olivat tunnettuja läntisen lääketieteen alueella. Wienin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ulkomaalaisista opiskelijoista suurimmat ryhmät muodostuivat amerikkalaisista, romanialaisista, saksalaisista, serbeistä ja venäläisistä. Amerikkalaisia opiskelijoita houkutteli Wieniin opiskelemaan halpa hintataso ja lääketieteellisen tiedekunnan opetuksen tietotaitovaranto, joka oli suurempi kuin heidän kotimaidensa yliopistoissa.