Vanhemmat ja lasten liikuntaharrastukset: Aikuisten ja lasten käsityksiä vanhempien osallistumisesta lasten liikuntaharrastuksiin.
JÄRVI, ANU (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
JÄRVI, ANU
2000
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2000-05-10Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lasten ja aikuisten käsityksiä vanhempien osallistumisesta 11-12-vuotiaiden lasten liikuntaharrastuksiin. Käsitykset muodostuvat niistä yleisistä mielikuvista, joita lapsilla ja aikuisilla on vanhempien osallistumisesta lasten liikuntaharrastuksiin. Tutkimuksessa selvitetään minkälaista osallistuminen on ja miten aikuiset ja lapset kokevat tämän osallistumisen. Lisäksi tutkimus pyrkii selvittämään aikuisten käsitystä liikunnallisen elämäntavan siirtymisestä vanhemmilta lapsille. Tutkimuksessa on kaksi keskeistä tutkimustehtävää:1. Millaisia käsityksiä aikuisilla ja lapsilla on vanhempien osallistumisesta 11-12-vuotiaiden liikuntaharrastuksiin?2. Millaisia käsityksiä aikuisilla on liikunnallisen elämäntavan siirtymisestä vanhemmilta lapsille?Tutkimuskohteeksi valittiin satunnaisesti kahden hämeenlinnalaisen ala-asteen koulun 6.-luokkalaiset (yhteensä 45 oppilasta). Toisen koulun oppilaiden vanhemmat otettiin myös mukaan tutkimuksen piiriin. Lisäksi tutkimukseen osallistui vanhempia myös eräästä hämeenlinnalaisesta harrastuspiiristä.Tutkimusmenetelmänä käytettiin niin kutsuttua eläytymismenetelmää, jossa vastaajille annettiin kehyskertomukset, jonka antamien mielikuvien mukaan heidän piti kirjoittaa pieni tarina. Tarinoita oli kahdenlaisia. Tutkimustiedon rikastuttamiseksi jaettiin eräässä harrastuspiirissä myös kyselylomakkeet.Tämän tutkimuksen mukaan vanhempien rooli lasten harrastuksissa keskittyy käytännön tukitoimiin sekä kannustukseen. Aikuiset kokevat sekä kustantamisen että kannustamisen yhtä välttämättömänä, kun taas lasten kirjoituksista nousseiden mielipiteiden mukaan vanhempien tehtävä on ennen kaikkea tukea ja osoittaa kiinnostusta harrastusta kohtaan. Lapset pitävät myös tärkeänä, että vanhemmat toimivat ikään kuin opettajina ja valmentajina mahdollisissa ongelmatilanteissa. Tämä oli sinänsä merkittävä ero vanhempien ja lasten kirjoitusten välillä, sillä osa vanhemmista kokee oman valmentajan roolin ottamisen liiallisena painostuksena lasta kohtaan ja monet vanhemmat pitivätkin juuri "kaukalon laidalla valmentavia vanhempia" enemmänkin negatiivisena tukemisena lasten harrastamisessa.Tämä tutkimus osoittaa, että vanhempien omalla liikunnallisuudella näyttää olevan vaikutus niin harrastuksen valintaan kuin harrastuksen innostamiseenkin. Tässä tutkimuksessa varsinkin vanhempien kehyskertomuksissa esille nousseet seikat heidän omasta liikunnallisuudestaan on antanut leimansa myös lasten liikuntaharrastuneisuuteen. Samoin oli myös nähtävissä, että lapset eivät tätä vanhempien elämäntavan siirtymistä tiedosta samoissa mittapuissa kuin vanhemmat. Lasten kirjoitelmissa on kuitenkin nähtävissä ne käytännön toimet, joilla liikunnallisen elämäntavan omaksuminen näkyy jo 11-12-vuotiaiden harrastajien piirissä.Asiasanat: liikunta - harrastukset - koululaiset, vanhempi-lapsisuhde - harrastukset