"Arviointi on hauskaa ja jännittävää!" : tapaustutkimus 4.-luokan arviointikansiosta Toukolanpuiston koululla

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin oppilasarviointia ja uusia, autenttisia eli aitoja ja elämänläheisiä arviointimenetelmiä. Tutkimustehtävänä oli esitellä portfolioarviointia ja sen sovellutusta arviointikansiota sekä vertailla niitä toisiinsa ja perinteisiin arviointimenetelmiin. Tutkimusongelmina oli selvittää, miten arviointikansio lähestyy portfolion ideaa ja miten se vastaa arvioinnin uusiin haasteisiin sekä millaisia kokemuksia oppilailla, vanhemmilla ja opettajalla on oppilasarvioinnista, erityisesti näistä uusista arviointimenetelmistä.Portfolioarviointi on Suomessa melko uusi ilmiö, joten siitä ei ole kovin paljon tutkimuksia. Tosin viime vuosina sen käyttö on yleistynyt. Tutkimukseni oli kvalitatiivinen tapaustutkimus, joka antoi kokonaisvaltaista tietoa ja ymmärrystä oppilasarvioinnin toteutuksesta Seinäjoella Toukolanpuiston koululla 4.-luokassa. Aineisto koostui teemahaastatteluista, oppilaiden kirjoitelmista ja arviointikansioista sekä vanhempien lomakekyselyvastauksista. Kyseisen luokan aineistoa rikastutti kahdesta muusta koulusta eläytymismenetelmällä kerätyt arviointiaiheiset kertomukset.Tutkimustulokset osoittivat, että uudet, autenttiset arviointimenetelmät vastaavat sosiokonstruktivistisen oppimisnäkemyksen tavoitteisiin. Yksilöllinen arviointi ja kannustava palaute lisäävät oppilaan motivaatiota ja edistävät oppilaan myönteisen minäkuvan ja itsetuntemuksen kehitystä. Sekä oppilaat, vanhemmat ja opettaja arvostavat arviointikansiota ja pitävät tärkeänä oppilaan osallistumista arviointiin. Suurin osa vanhemmista kannattaa sanallista oppilasarviointia ala-asteella ja pitää tärkeänä koulun ja kodin välisen yhteistyön lisääntymistä. Sen sijaan suurin osa oppilaista haluaa edelleen numeroarvostelua, vaikka he pitävät myös arviointikansiosta.Asiasanat: oppilasarviointi - peruskoulu, portfoliot - arviointi