Interjektioiden kääntäminen sarjakuvissa. Esimerkkinä Rolf Königin sarjakuvat.
KANGASSALO, ANN-MARI (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KANGASSALO, ANN-MARI
2000
Käännöstiede (saksa) - Translation Studies (German)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2000-04-18Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa on selvitetty, millaisia interjektioita sarjakuvissa esiintyy ja
miten niitä käännetään. Lähtökohtaoletuksena on, että interjektioiden kääntäminen
on niiden häilyvän luonteen takia epäsäännönmukaista, ja jo yhdenkin
interjektion käännökset voivat vaihdella paljon. Interjektioiden kääntämistä ei ole tutkittu kovin paljon, joten uusi tutkimus tuntui tarpeelliselta. Koska interjektiot ovat suurimmalta osaltaan puhuttua kieltä, tutkimusaineistoksi valittiin sarjakuvat, joissa puhekuplissa oleva teksti on nimenomaan
sarjakuvahahmojen puhetta ja ajatuksia. Lisäksi olennainen osa sarjakuvia ovat äänitehosteet eli onomatopoeettiset interjektiot, kuten plumps,
grwlst, kääk. Interjektiot jaettiin ryhmiin Amekan (1992), Wierzbickan (1992)
ja Dudenin (1984) tekemien luokittelujen perusteella, jolloin saatiin
viisi eri interjektioryhmää: faattiset, kognitiiviset, onomatopoeettiset,
tunneperäiset ja volatiiviset.
Tutkimusaineistona olivat Ralf Königin kuuden eri sarjakuva-albumin käännökset.
Niitä olivat suomentaneet neljä eri kääntäjää, joten tutkimukseen saatiin
monipuolinen skaala eri interjektiokäännöksiä. Tutkielman teoreettisena
pohjana olivat Katharina Reißin (1993) tekstityyppijako, jossa sarjakuva
lukeutuu ekspressiivisiin teksteihin, Katharina Reißin (1993) ja Hans J. Vermeerin (1984)
skoposteoria, jossa kohdeteksti muotoutuu sen tarkoituksen mukaisesti, sekä
Rune Ingon (1989) käännösvertailu peruslähtökohdat, jonka mukaan kohdekielisen
tekstin tulee olla tarkoituksenmukaista, ja sitä tutkittaessa on huomioitava,
milloin kääntäjä on noudattanut lähtötekstin rakennemallia ja milloin
hän on siitä poikennut. Teorioiden pohjalta sarjakuvakääntämisen tärkeimmiksi
arvoiksi saatiin sarjakuvan funktion ja tekijän taiteellisten arvojen säilyttäminen, ja sarjakuvakääntämiselle olennainen kuvan ja tekstin yhteensopivuus.
Tutkimuksen lähtökohtaoletus osoittautui oikeaksi kaikkien interjektioryhmien kohdalla. Erilaiset käännökset eivät olleet vain eri kääntäjistä
johtuvia, sillä jo yksi kääntäjä suomensi yksittäisen interjektion usealla
eri tavalla. Jokaisen interjektion tarkoitus selvisi kulloisenkin kuvan ja tilanneyhteyden perusteella. Useita lyhyitä interjektioita ei oltu käännetty ollenkaan, sillä ne olivat suomalaisten konventioiden mukaisia
(esim. hm, oh). Ne oli joko jätetty alkuperäiseen tekstiasuunsa tai käännetty
uudelleen. Tummalla pohjalla olevat onomatopoeettiset interjektiot oli jätetty
myös usein kääntämättä. Jotkut niistä kiinnittivät lukijan huomiota, sillä
niiden merkitys jäi epäselväksi. Ne ikään kuin muistuttiva lukijaa siitä, että
hän lukee suomennosta. Käännösten joukossa oli myös oivaltavia, alkuperäistä
parempia suomennoksia. Suomalaisten interjektioiden skaala on todella laaja,
ja niiden monipuolisuus ja eri muodot rikastuttivat suomennoksia. Tutkimuksen
kautta kävi selväksi, ettei interjektioiden kääntämiselle ole olemassa mitään
sääntöjä, joten kääntäjillä on niiden suhteen vapaat kädet.
miten niitä käännetään. Lähtökohtaoletuksena on, että interjektioiden kääntäminen
on niiden häilyvän luonteen takia epäsäännönmukaista, ja jo yhdenkin
interjektion käännökset voivat vaihdella paljon. Interjektioiden kääntämistä ei ole tutkittu kovin paljon, joten uusi tutkimus tuntui tarpeelliselta. Koska interjektiot ovat suurimmalta osaltaan puhuttua kieltä, tutkimusaineistoksi valittiin sarjakuvat, joissa puhekuplissa oleva teksti on nimenomaan
sarjakuvahahmojen puhetta ja ajatuksia. Lisäksi olennainen osa sarjakuvia ovat äänitehosteet eli onomatopoeettiset interjektiot, kuten plumps,
grwlst, kääk. Interjektiot jaettiin ryhmiin Amekan (1992), Wierzbickan (1992)
ja Dudenin (1984) tekemien luokittelujen perusteella, jolloin saatiin
viisi eri interjektioryhmää: faattiset, kognitiiviset, onomatopoeettiset,
tunneperäiset ja volatiiviset.
Tutkimusaineistona olivat Ralf Königin kuuden eri sarjakuva-albumin käännökset.
Niitä olivat suomentaneet neljä eri kääntäjää, joten tutkimukseen saatiin
monipuolinen skaala eri interjektiokäännöksiä. Tutkielman teoreettisena
pohjana olivat Katharina Reißin (1993) tekstityyppijako, jossa sarjakuva
lukeutuu ekspressiivisiin teksteihin, Katharina Reißin (1993) ja Hans J. Vermeerin (1984)
skoposteoria, jossa kohdeteksti muotoutuu sen tarkoituksen mukaisesti, sekä
Rune Ingon (1989) käännösvertailu peruslähtökohdat, jonka mukaan kohdekielisen
tekstin tulee olla tarkoituksenmukaista, ja sitä tutkittaessa on huomioitava,
milloin kääntäjä on noudattanut lähtötekstin rakennemallia ja milloin
hän on siitä poikennut. Teorioiden pohjalta sarjakuvakääntämisen tärkeimmiksi
arvoiksi saatiin sarjakuvan funktion ja tekijän taiteellisten arvojen säilyttäminen, ja sarjakuvakääntämiselle olennainen kuvan ja tekstin yhteensopivuus.
Tutkimuksen lähtökohtaoletus osoittautui oikeaksi kaikkien interjektioryhmien kohdalla. Erilaiset käännökset eivät olleet vain eri kääntäjistä
johtuvia, sillä jo yksi kääntäjä suomensi yksittäisen interjektion usealla
eri tavalla. Jokaisen interjektion tarkoitus selvisi kulloisenkin kuvan ja tilanneyhteyden perusteella. Useita lyhyitä interjektioita ei oltu käännetty ollenkaan, sillä ne olivat suomalaisten konventioiden mukaisia
(esim. hm, oh). Ne oli joko jätetty alkuperäiseen tekstiasuunsa tai käännetty
uudelleen. Tummalla pohjalla olevat onomatopoeettiset interjektiot oli jätetty
myös usein kääntämättä. Jotkut niistä kiinnittivät lukijan huomiota, sillä
niiden merkitys jäi epäselväksi. Ne ikään kuin muistuttiva lukijaa siitä, että
hän lukee suomennosta. Käännösten joukossa oli myös oivaltavia, alkuperäistä
parempia suomennoksia. Suomalaisten interjektioiden skaala on todella laaja,
ja niiden monipuolisuus ja eri muodot rikastuttivat suomennoksia. Tutkimuksen
kautta kävi selväksi, ettei interjektioiden kääntämiselle ole olemassa mitään
sääntöjä, joten kääntäjillä on niiden suhteen vapaat kädet.