Farmaseuttien ja proviisorien ammattikulttuuri sairaalassa ja terveyskeskuksessa
VIRKKUNEN, EILA (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2000
Kansanterveystiede - Public Health
Hyväksymispäivämäärä
2000-04-10Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on kuvata sairaalassa ja terveyskeskuksessa työskentelevien farmaseuttien ja proviisorien ammattikulttuuria. Tutkimus on laadullinen ja tarkastelunäkökulma ammattikulttuurinen.
Tutkimuskysymykset ovat seuraavat:
1. Sairaala- ja terveyskeskusfarmasian alku ja kehitys
2. Työn luonne ja erityispiirteet
3. Asiakkuus ja moniammatillisuus
4. Muuttuva työnkuva ja tulevaisuuden haasteet
Tutkimusaineiston historiallinen osuus on koottu syksyllä 1998. Tähän aineistoon sisältyy yksi haastattelu. Muu osa aineistoa on koottu kevättalvella 1999. Se koostuu kahdesta osasta, sisäpuolisten (farmaseutit ja proviisorit) ja ulkopuolisten (sairaanhoitajat) näkökulmista. Tutkimukseen osallistui 19 farmaseuttia, 6 proviisoria ja 39 sairaanhoitajaa. Tutkimusmenetelmänä on käytetty avointa kyselylomaketta (farmaseutit ja proviisorit) ja kirjoitustehtävää (sairaanhoitajat). Aineisto on analysoitu laadullisesti.
Sairaalassa ja terveyskeskuksessa työskentelevien farmaseuttien ja proviisorien ammattikulttuuri osoittautui vahvaksi ja yhtenäiseksi. Heidän arvonsa, norminsa ja perusolettamuksensa toiminnastaan ja työnsä merkityksestä olivat jokseenkin yhdenmukaisia. Tätä osoitti esimerkiksi heidän suuri yksimielisyytensä omasta asiantuntijan roolistaan ja työnsä laadusta. Heidän työssään ja antamassaan palvelussa korostui tieteellinen tieto, taloudellisuus, tarkkuus ja huolellisuus. Sairaanhoitajien taholta nämä farmaseuttisen työn piirteet saivat vahvistusta. Eroja sensijaan oli nähtävissä palvelussa inhimillisenä vuorovaikutussuhteena. Sairaanhoitajille palvelutapahtuma kokonaisuutena oli merkityksellinen kun taas farmaseuttien ja proviisorien käsityksissä palvelusta painottui oma asiantuntijuus. Asiantuntijuutensa farmaseutit ja proviisorit määrittelivät tieteellisen tiedon pohjalta. Ammattikulttuurissa oli selvästi nähtävissä professionaalis-byrokraattisille organisaatioille tyypillis!
iä piirteitä kuten esimerkiksi tiukka työnjako ja hierarkkisuus. Myös vanha apteekkihierarkia ja sen mukanaan tuoma perinne oli selvästi läsnä oleva. Ilmapiiri alalla oli kuitenkin muuttunut avoimempaan ja vapaampaan suuntaan. Yhteistyötä sairaanhoitajien kanssa hankaloitti heihin pidetty sosiaalinen ja fyysinen etäisyys. Tämä etäisyys oli kuitenkin viime vuosina kaventunut ja uudeksi kulttuuriseksi toimintamalliksi voidaan luonnehtia suuntautumista kohti moniammatillista yhteistyötä.
Tutkimuskysymykset ovat seuraavat:
1. Sairaala- ja terveyskeskusfarmasian alku ja kehitys
2. Työn luonne ja erityispiirteet
3. Asiakkuus ja moniammatillisuus
4. Muuttuva työnkuva ja tulevaisuuden haasteet
Tutkimusaineiston historiallinen osuus on koottu syksyllä 1998. Tähän aineistoon sisältyy yksi haastattelu. Muu osa aineistoa on koottu kevättalvella 1999. Se koostuu kahdesta osasta, sisäpuolisten (farmaseutit ja proviisorit) ja ulkopuolisten (sairaanhoitajat) näkökulmista. Tutkimukseen osallistui 19 farmaseuttia, 6 proviisoria ja 39 sairaanhoitajaa. Tutkimusmenetelmänä on käytetty avointa kyselylomaketta (farmaseutit ja proviisorit) ja kirjoitustehtävää (sairaanhoitajat). Aineisto on analysoitu laadullisesti.
Sairaalassa ja terveyskeskuksessa työskentelevien farmaseuttien ja proviisorien ammattikulttuuri osoittautui vahvaksi ja yhtenäiseksi. Heidän arvonsa, norminsa ja perusolettamuksensa toiminnastaan ja työnsä merkityksestä olivat jokseenkin yhdenmukaisia. Tätä osoitti esimerkiksi heidän suuri yksimielisyytensä omasta asiantuntijan roolistaan ja työnsä laadusta. Heidän työssään ja antamassaan palvelussa korostui tieteellinen tieto, taloudellisuus, tarkkuus ja huolellisuus. Sairaanhoitajien taholta nämä farmaseuttisen työn piirteet saivat vahvistusta. Eroja sensijaan oli nähtävissä palvelussa inhimillisenä vuorovaikutussuhteena. Sairaanhoitajille palvelutapahtuma kokonaisuutena oli merkityksellinen kun taas farmaseuttien ja proviisorien käsityksissä palvelusta painottui oma asiantuntijuus. Asiantuntijuutensa farmaseutit ja proviisorit määrittelivät tieteellisen tiedon pohjalta. Ammattikulttuurissa oli selvästi nähtävissä professionaalis-byrokraattisille organisaatioille tyypillis!
iä piirteitä kuten esimerkiksi tiukka työnjako ja hierarkkisuus. Myös vanha apteekkihierarkia ja sen mukanaan tuoma perinne oli selvästi läsnä oleva. Ilmapiiri alalla oli kuitenkin muuttunut avoimempaan ja vapaampaan suuntaan. Yhteistyötä sairaanhoitajien kanssa hankaloitti heihin pidetty sosiaalinen ja fyysinen etäisyys. Tämä etäisyys oli kuitenkin viime vuosina kaventunut ja uudeksi kulttuuriseksi toimintamalliksi voidaan luonnehtia suuntautumista kohti moniammatillista yhteistyötä.