Tekstittäjä ja tekstitys oopperan moniäänisyydessä.
VIRKKUNEN, RIITTA (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
VIRKKUNEN, RIITTA
2000
Käännöstiede (saksa) - Translation Studies (German)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2000-03-02Sisällysluettelo
1 JOHDATTELEVIA ALKUSANOJA 1 2 OOPPERA TEKSTIMUOTONA 6 2.1 LIBRETTO 7 2.2 MUSIIKKI 12 2.3 NÄYTTÄMÖ 17 3 MONIÄÄNISYYS - OOPPERAN PERUSEDELLYTYS 21 3.1 MIHAIL BAHTIN JA ÄÄNIEN MONINAISUUS 21 3.2 OOPPERAN MONIÄÄNISYYS 26 3.3 TEKSTITTÄJÄ MONIÄÄNISYYDEN KESKELLÄ 34 4 OOPPERATEKSTITTÄMINEN ALUSTA LOPPUUN 42 4.1 TEKSTITYSTÄ EDELTÄVÄT KÄÄNNÖKSET 42 4.1.1 Harjoitusteksti tai raakakäännös 42 4.1.2 Librettokäännös 43 4.2 TEKSTITTÄMISEN FUNKTIO OOPPERASSA 47 4.3 TEKSTITTÄMISEN KEHITTYMINEN SUOMESSA 49 4.4 OOPPERATEKSTITYS VS. TELEVISIOTEKSTITYS 52 4.5 TEKSTITTÄMISEN PERIAATTEITA JA KÄYTÄNTÖJÄ 57 5 MANON LESCAUT TAMPEREEN OOPPERASSA 68 5.1 AINEISTON ESITTELY 68 5.1.1 Oopperan libreton historia ja oopperan juoni 69 5.1.2 Manon Lescaut´n musiikillisista piirteistä 71 5.2 TUOTANTORYHMÄN YHTEISTYÖN PIIRTEITÄ 75 5.3 TEKSTIEN TARKASTELUA 81 5.3.1 Muutoksia libretossa ja tekstitysrepliikeissä 82 5.3.2 Kuinka kuva hallitsee? 88 5.3.3 Ensemblen ristitulessa 94 5.3.4 Lescaut, iloinen velikulta 106 6 KATSEITA TAAKSE JA ETEEN 112 TUTKIMUSAINEISTO JA LÄHTEET 117 LIITTEET
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan oopperatekstittämisen moniäänisyyttä. Työn teoreettisena pohjana ovat Mihail Bahtinin ajatukset polyfoniasta ja dialogisuudesta. Tarkoituksena on tutkia, millaista on oopperatekstittäjän työn moniäänisyys ja miten moniäänisyys vaikuttaa tekstitysrepliikkien muotoilemiseen ja reaaliaikaisena tehtävään oopperaesityksen tekstittämiseen. Erityisesti pohditaan sitä, mikä tekee oopperasta tekstinä ja yksittäisenä produktiona moniäänisen ja mitä erityispiirteitä oopperan moniäänisyydessä on. Itse tekstittämiseen paneudutaan perusteellisesti ja tarkastellaan sen funktiota, käytäntöjä, periaatteita, sen kehittymistä Suomessa sekä sen eroja televisiotekstitykseen.
Tutkimuksen aineistona on käytetty Tampereen oopperassa keväällä 1999 esitetyn Giacomo Puccinin oopperan Manon Lescaut´n tekstitysrepliikkien kahta versiota, lähtökielistä ja suomeksi käännettyä librettoa, pianopartituuria sekä näyttämöllepanokuvia. Lisäksi aineiston tarkastelussa on käytetty apuna Manon Lescaut´n esityksissä nauhoitettua televisioversiota, CD-levyä sekä omia Suomen oopperataloissa tehtyjä havaintoja. Tuotantoryhmän moniäänisyyden tarkastelemiseksi haastateltiin muutamia tuotantoryhmän jäseniä ja heidän ajatuksiensa avulla hahmotettiin sen työympäristön erityispiirteitä, jossa tekstittäjä tekee työtään. Musiikillisten, sanallisten ja näyttämöllisten tekstiesimerkkien kautta selvitettiin sitä, miten moniäänisyys tulee ilmi yksittäisessä oopperaproduktiossa. Erityisesti pyrittiin selvittämään, miten tekstittäjä luo monista eri teksteistä moniääniset tekstitysrepliikit ja kuka tai mikä hänen tekstitysratkaisuihinsa vaikuttaa.
Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että oopperatekstittäminen on moniäänistä toimintaa monella tasolla. Tekstittäjän on kuitenkin aika- ja tilarajoitusten sekä ohjaajan tulkintojen takia tehtävä valintoja tekstitystä muotoillessaan. Näihin valintoihin vaikuttavat ohjaajan lisäksi esimerkiksi yleisö, roolihenkilöt ja näyttämökuva. Tutkimustulokset osoittavat, että tekstitysratkaisujen perustana on vaatimus ehjästä kokonaisuudesta, jossa tekstitys on osa oopperan multimediaalisuutta. Niin kauan kuin tekstittäjä kunnioittaa oopperaproduktion moniäänisyyttä ja pitää sitä ratkaisujensa ja valintojensa perustana, myös tekstitys ja tekstittäjän työ on moniäänistä.
Avainsanat: oopperateksti, kääntäminen, tekstittäminen, polyfonia
Tutkimuksen aineistona on käytetty Tampereen oopperassa keväällä 1999 esitetyn Giacomo Puccinin oopperan Manon Lescaut´n tekstitysrepliikkien kahta versiota, lähtökielistä ja suomeksi käännettyä librettoa, pianopartituuria sekä näyttämöllepanokuvia. Lisäksi aineiston tarkastelussa on käytetty apuna Manon Lescaut´n esityksissä nauhoitettua televisioversiota, CD-levyä sekä omia Suomen oopperataloissa tehtyjä havaintoja. Tuotantoryhmän moniäänisyyden tarkastelemiseksi haastateltiin muutamia tuotantoryhmän jäseniä ja heidän ajatuksiensa avulla hahmotettiin sen työympäristön erityispiirteitä, jossa tekstittäjä tekee työtään. Musiikillisten, sanallisten ja näyttämöllisten tekstiesimerkkien kautta selvitettiin sitä, miten moniäänisyys tulee ilmi yksittäisessä oopperaproduktiossa. Erityisesti pyrittiin selvittämään, miten tekstittäjä luo monista eri teksteistä moniääniset tekstitysrepliikit ja kuka tai mikä hänen tekstitysratkaisuihinsa vaikuttaa.
Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että oopperatekstittäminen on moniäänistä toimintaa monella tasolla. Tekstittäjän on kuitenkin aika- ja tilarajoitusten sekä ohjaajan tulkintojen takia tehtävä valintoja tekstitystä muotoillessaan. Näihin valintoihin vaikuttavat ohjaajan lisäksi esimerkiksi yleisö, roolihenkilöt ja näyttämökuva. Tutkimustulokset osoittavat, että tekstitysratkaisujen perustana on vaatimus ehjästä kokonaisuudesta, jossa tekstitys on osa oopperan multimediaalisuutta. Niin kauan kuin tekstittäjä kunnioittaa oopperaproduktion moniäänisyyttä ja pitää sitä ratkaisujensa ja valintojensa perustana, myös tekstitys ja tekstittäjän työ on moniäänistä.
Avainsanat: oopperateksti, kääntäminen, tekstittäminen, polyfonia