Kertomuksen varjossa. Kertomuksen varjon ilmeneminen Anne Friedin elämän väreissä ja lisälehdissä sekä Pirkko Saision pienimmässä yhteisessä jaettavassa ja Eva Weinin kulkueessa.
STENLUND, VIRPI (2000)
STENLUND, VIRPI
2000
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2000-03-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-8247
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-8247
Sisällysluettelo
1.JOHDANTO 1 1.1. Kaksi varjoa 1 1.2. Tutkimuskohteeni 1 2.SISÄISELÄMÄKERTOJEN MERKITYS FRIEDIN ELÄMÄN VÄREISSÄ 5 2.1. Anne Fried 6 2.2. Teoriaperusta 6 2.2.1. Sisäiskertomukset 6 2.2.2. Mise en abyme 7 2.2.3. Kertomuksen varjo 9 2.3. Elämän värien sisäiselämäkerrat 13 2.3.1. Sisäiselämäkerran käsitteen määrittely 13 2.3.2. Sisäiselämäkertojen jäsentely 14 2.3.3. Kaksoisolennon motiivi Elämän väreissä 35 2.3.4. Kaksoisolennon motiivi goottilaisissa kertomuksissa 40 2.3.5. Kuvataiteen ja kirjallisuuden rooli 43 2.3.5.1. Maalaukset 43 2.3.5.2. Kirjat 46 2.3.6. Mise en abyme Elämän väreissä 47 3.SISÄISELÄMÄKERTOJEN MERKITYS FRIEDIN LISÄ-LEHDISSÄ 51 3.1 Lisälehtien analyysi 52 3.2 Lisälehtiin muodostuva kokonaiskuvio 66 4. OLEMINEN JA HALUAMINEN SAISION PIENIMMÄSSÄ YHTEISESSÄ JAETTAVASSA 68 4.1. Pirkko Saisio 68 4.2. Jakautuminen teoksessa 68 4.3. Tutkimusongelma ja -hypoteesi 70 4.4. Teoskokonaisuuden rakentuminen 71 4.5. Päätelmiä 99 4.5.1. Ensimmäisen ja kolmannen persoonan kerronnan vuorottelu 99 4.5.2. Sisäiselämäkertojen merkitys 103 4.5.3. Varjon muodostuminen 106 5. JAKAUTUMINEN SAISION MUISSA TEOKSISSA 110 5.1 Jakautuminen Kulkueessa 110 5.1.1. Kulkueen rakenne 111 5.1.2 Evan jakautuminen Evaksi ja minäksi 111 5.1.3. ´Evan´ jakautuminen moniksi Evoiksi 112 5.1.4. Oleminen ja haluaminen Evan suvun tarinoissa 114 5.1.5. Jakautuminen tekstin rakenteissa 117 5.1.6. Intertekstuaalisuuden merkitys Kulkueessa 118 5.1.7. Koontaa 121 5.2. Jakautumisen tapoja ja varjon eksplikaatioita Saision muissa teoksissa 122 5.2.1. Kertojanäänen jakautuminen 122 5.2.2. Varjo Kadonneessa auringossa 123 6. LOPUKSI 126 6.1. Varjojen erilaiset eksplikaatiot: Friedin ja Saision teosten vertailua 126 6.2. Kertomuksen varjon käsitteen hyödyntäminen 128 LÄHTEET 131
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee kertomuksen varjon ilmenemistä. Aineistona on neljä omaelämäkerrallista teosta. Kertomuksen varjo on Aarne Kinnusen lanseeraama käsite, jolla hän tarkoittaa sitä, miten toisin kertomuksessa olisi voinut käydä, tapahtua tai tehdä. Koska kertomuksen varjoa ei ole hyödynnetty aikaisemmissa tutkimuksissa, on tarkoituksena testata käsitteen toimivuutta teosanalyysissa. Tämän narratologisen varjon rinnalle nostetaan tutkimuksessa psykoanalyytikko C.G. Jungin luoma persoonan varjon käsite, jolla tarkoitetaan niiden ainesten summaa, jotka jäävät toteutumatta tietoisuuden ja yhteiskunnallisen elämän piirissä.
Tutkimuksessa lähdetään liikkeelle analysoimalla Anne Friedin Elämän värien sisäiselämäkertoja. Nämä toimivat teoksessa mise en abymeina, joista osa on rakentunut analogian, osa opposition periaatteella. Jälkimmäiset eksplikoivat kertomuksen varjoa kuoleman piiriin kuuluvalla tematiikallaan. Varjo toimii teoksessa kertojan kaksoisolennon tapaan; kertomuksen varjo lankeaa yksiin persoonan varjon kanssa. Muutokset temaattisella tasolla johtavat varjon häviämiseen: siitä lähtien kun kertoja alkaa toimia yhteiskunnan huono-osaisten hyväksi, kuuluvat sisäiselämäkerrat kokonaan elämän piiriin. Lisälehdet toimivat samojen periaatteiden mukaisesti, mutta yhden ison kuvion sijasta teokseen muodostuu useita pienempiä.
Pirkko Saision Pienimmässä yhteisessä jaettavassa keskeinen binäriteetti on oleminen ja haluaminen. Narratologinen varjo eksplikoituu haluissa, joita kertojaan kohdistetaan. Teoksen sisäiselämäkerrat kuuluvat pitkälti kuoleman piiriin, mutta toisin kuin Friedillä ne toimivat lähinnä analogian periaatteella. Kertoja ei samastukaan jungilaisittain ajateltuna persoonaan, vaan sen varjoon. Näin ollen kertomuksen ja persoonan varjo lankeavat teoksessa ristiin. Tilanne selittyy sillä, että siinä missä Friedin teoksessa kertoja on yhtenäisen kertomuksensa herra, joutuu Saision teoksen kertoja kamppailemaan oikeudestaan kertoa. Kertomus, jossa kertoja samastuu persoonan varjoon, ei ole hänen omansa, vaan itse asiassa toisten kertoma. Kamppailu näkyy kerronnan jakautumisella häneksi ja minäksi. Kulkueessa kertoja kamppailee niin ikään sukunsa kertomuksia vastaan ja alkaa tietoisesti kertoa omaa tarinaansa.
Tutkimuksen perusteella voidaan olettaa, että kertomuksen varjo on käyttökelpoinen käsite myös muita kuin omaelämäkerrallisia teoksia tarkasteltaessa.
Asiasanat: narratologia, psykoanalyysi, muistelmat
Tutkimuksessa lähdetään liikkeelle analysoimalla Anne Friedin Elämän värien sisäiselämäkertoja. Nämä toimivat teoksessa mise en abymeina, joista osa on rakentunut analogian, osa opposition periaatteella. Jälkimmäiset eksplikoivat kertomuksen varjoa kuoleman piiriin kuuluvalla tematiikallaan. Varjo toimii teoksessa kertojan kaksoisolennon tapaan; kertomuksen varjo lankeaa yksiin persoonan varjon kanssa. Muutokset temaattisella tasolla johtavat varjon häviämiseen: siitä lähtien kun kertoja alkaa toimia yhteiskunnan huono-osaisten hyväksi, kuuluvat sisäiselämäkerrat kokonaan elämän piiriin. Lisälehdet toimivat samojen periaatteiden mukaisesti, mutta yhden ison kuvion sijasta teokseen muodostuu useita pienempiä.
Pirkko Saision Pienimmässä yhteisessä jaettavassa keskeinen binäriteetti on oleminen ja haluaminen. Narratologinen varjo eksplikoituu haluissa, joita kertojaan kohdistetaan. Teoksen sisäiselämäkerrat kuuluvat pitkälti kuoleman piiriin, mutta toisin kuin Friedillä ne toimivat lähinnä analogian periaatteella. Kertoja ei samastukaan jungilaisittain ajateltuna persoonaan, vaan sen varjoon. Näin ollen kertomuksen ja persoonan varjo lankeavat teoksessa ristiin. Tilanne selittyy sillä, että siinä missä Friedin teoksessa kertoja on yhtenäisen kertomuksensa herra, joutuu Saision teoksen kertoja kamppailemaan oikeudestaan kertoa. Kertomus, jossa kertoja samastuu persoonan varjoon, ei ole hänen omansa, vaan itse asiassa toisten kertoma. Kamppailu näkyy kerronnan jakautumisella häneksi ja minäksi. Kulkueessa kertoja kamppailee niin ikään sukunsa kertomuksia vastaan ja alkaa tietoisesti kertoa omaa tarinaansa.
Tutkimuksen perusteella voidaan olettaa, että kertomuksen varjo on käyttökelpoinen käsite myös muita kuin omaelämäkerrallisia teoksia tarkasteltaessa.
Asiasanat: narratologia, psykoanalyysi, muistelmat