Nyt jotenki kokee itsensä aikuiseks -äitiyden yksilöllisten merkitysten ja kulttuuristen äitiyskäsitysten kohtaaminen

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata pienten lasten äitien kokemuksia äitiyden mukanaan tuomasta elämänmuutoksesta,

antaa puheenvuoro äideille itselleen sekä täydentää aiempaa tutkimusta keskittymällä äitien omiin kokemuksiin.

Tarkastelen äitiyttä yksilöllisenä kokemuksena ja tutkimukseni kohteena ovat äitiydelle ja muutokselle puheessa

tuotetut merkitykset sekä tavat, joilla näitä merkityksiä rakennetaan.

Tutkimuksessani on mukana neljä 23-34-vuotiasta äitiä, jotka elävät parisuhteessa ja joilla on yksi 1-2-vuotias

lapsi. Aineiston tuottamisen menetelmänä käytin teemahaastattelua. Haastattelin jokaista äitiä kahdesti;

haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina tutkittavien kotona. Ensimmäiset haastattelut tein marraskuussa

1998 ja tammikuussa 1999, toiset haastattelut noin kolmen kuukauden kuluttua ensimmäisistä.

Tutkimukseni metodisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi ja aineiston analyysimenetelmänä

käytin diskurssianalyysia. Analysoin äitiydelle tuotettuja yksilöllisiä merkityksiä sekä kulttuurisia

äitiyskäsityksiä tarkastelemalla, millaisiin teemoihin äitiyttä suhteutettiin. Yksilöllisten merkitysten

tuottamisessa keskeisiksi teemoiksi nousivat äitiyden suhde omaan itseen, ihmissuhteet, äitiyden arki sekä

muutos. Kulttuuriset käsitykset tulivat esiin tutkittavien puheessa erilaisina äitiyteen kohdistuvina

odotuksina sekä ristiriitaisuuksina. Merkittävin odotusten luoja ja ristiriitojen aiheuttaja oli äitimyytti.

Äitiyttä tuotettiin pääasiassa positiivisesti, mutta siihen liittyi myös negatiivisia merkityksiä ja ristiriitoja.

Positiivista äitiyttä tutkittavat tuottivat liittämällä äitiyteen aikuistumisen, kasvamisen ihmisenä, ymmärryksen

lisääntymisen ja itsekkyyden vähenemisen. Positiivisia merkityksiä äitiydelle konstruoitiin myös puhumalla äitiydestä

ihmissuhteita yhdistävänä ja lujittavana tekijänä sekä painottamalla familistisia arvoja. Negatiivisia merkityksiä

tutkittavat rakensivat puhumalla oman ja parisuhteelle annettavan ajan vähentymisestä, kavereiden menettämisestä sekä

ihmissuhteiden sisältöjen muuttumisesta. Ristiriitoja syntyi erityisesti suhteessa omaan kehoon, imettämiseen ja sen

lopettamiseen sekä päivähoitoratkaisun tekemiseen. Ristiriitoja ja negatiivisia aspekteja tutkittavat käsittelivät

normaalistamalla, äitiyden positiivisia puolia ja kompensoivia tekijöitä korostamalla, erottamalla oman kokemuksensa

yleisestä käsityksestä sekä metaforien ja sisäisen dialogin avulla.

Tutkimukseni vahvisti aiempien tutkimusten havainnon, että äitiyden yksilölliset kokemukset ja kulttuuriset käsitykset

liittyvät toisiinsa kompleksisella tavalla. Yksilölliset kokemukset heijastavat kulttuurisia käsityksiä, mutta

kulttuuriset odotukset koetaan yksilöllisesti. Toisaalta kulttuuristen käsitysten vaikutus yksilöllisiin kokemuksiin

on myös yhtenäistävä. Kulttuuristen käsitysten suurin merkitys on niiden luomissa odotuksissa, jotka monesti

osoittautuvat harhaanjohtaviksi, mikä aiheuttaa äideille pettymyksiä ja syyllisyyttä. Myyttisten äitiyskäsitysten

sijaan tuleville äideille tulisikin tarjota äitiyden todellisuutta paremmin vastaavia malleja äitiydestä.