Koulutuspoliittiset tavoitteet ja hyvä yhteiskunta. Oikeudenmukaisuus- ja koulutukksen tasa-arvokäsitteiden käyttö Opettaja-lehdessä vuosina 1987-1997.
LEHTINEN, MARI (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LEHTINEN, MARI
2000
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2000-03-01Sisällysluettelo
1 JOHDANTO 1 1.1 Tutkimuksen tausta 1 1.2 Normatiivinen teoria ja arvojen tutkimus 4 1.3 Tutkimustehtävän kuvaus 6 2 ARVOT JA YHTEISKUNNALLISET SUOSITUKSET 8 2.1 Moraalifilosofia ja yhteiskunnallisten suositusten mahdollisuus 8 2.2 Arvot 10 2.3 Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus 12 2.4 Koulutuksen ja oikeudenmukaisuuden suhde 18 2.5 Kansainvälinen mittakaava 19 3 TASA-ARVO SUOMALAISESSA YHTEISKUNNASSA 21 3.1 Hyvinvointivaltion kehitys ja tasa-arvotavoite 21 3.2 Keskustelu hyvinvointivaltion tulevaisuudesta 24 3.3 Tasa-arvo hyvinvointivaltin arvoperustan osana 25 4 KOULUTUKSEN POLIITTINEN OHJAUS JA TASA-ARVOTAVOITE 30 4.1 Koulutuksen tehtävä 30 4.2 Puolueet ja koulutuspoliittiset tavoitteet 31 4.3 Koulutuspolitiikka 32 4.4 Koulutuksen tasa-arvotavoite 35 4.4.1 Eriarvoisuuden ilmeneminen ja ongelmallisuus 40 4.4.2 Keinot tasa-arvon edistämiseksi 41 4.4.3 Tutkimustulokset lopputuloksen tasa-arvon toteutumisesta 43 4.5 Koulutuksen tasa-arvo tulevaisuudessa 47 5 TASA-ARVO- JA OIKEUDENMUKAISUUSKÄSITTEET OPETTAJASSA 50 5.1 Aineiston kuvaus 50 5.2 Aineiston analysointi 52 5.3 Koulutuksen tasa-arvokeskustelu 57 5.3.1 Laadukkaan ja yhdenvertaisen koulutuksen saatavuus alueellisesti 59 5.3.2 Sukupuolten tasavertainen kohtelu 60 5.3.3 Julkinen rahoitus ja koulun toiminta sosiaalisen tasa-arvon edistäjinä 63 5.3.4 Koulutuksen saatavuus 69 5.3.5 Laajentunut tasa-arvokäsitys 69 5.4 Oikeudenmukaisuus 74 5.4.1 Oikeudenmukaisuuskysymykset opettajien kesken ja OAJ:ssä 74 5.4.2 Opettajat ja muut palkansaajat 75 5.4.3 Arvokasvatus ja opettaja oikeudenmukaisena toimijana 77 5.4.4 Oikeudenmukainen yhteiskunta ja niukkuuden jakaminen 77 5.4.5 Oikeudenmukaisuus ja koulutuksen tasa-arvokeskustelu 79 5.5 Thompsonin analyysimalli 81 5.5.1 Sosiaalinen kontekstin analyysi: toiminta, instituutiot ja rakenteet 82 5.5.2 Diskursiivinen analyysi 83 5.6 Tulkinta 88 6 KOULUTUSPOLIITTISTEN OHJELMIEN ARVIOINTIIN 92 6.1 Onko koulutuksen tasa-arvo relevantti päämäärä? 92 6.2 Koulutuksen tasa-arvon edistäminen käytännössä 95 6.3 Onko oikeudenmukaisuus vaihtoehto koulutuksen tasa-arvolle? 97 6.4 Koulutuspolitiikkaa tulevaisuudessakin 101
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan koulutuksen tasa-arvo- ja oikeudenmukaisuus-näkemyksiä Opettaja-lehdessä vuosina 1987-1999.
Yleismaailmallinen ja myös suomalaisen koulutuspolitiikan keskeinen tavoite on koulutusmahdollisuuksien yhdenvertainen tarjoaminen kaikille oppilaille. Tavoite omaksuttiin Suomen koulutuspolitiikkaan toisen maailmansodan jälkeen sekä erityisesti 1960-luvulla peruskoulua suunniteltaessa. Sen asema koulutuspolitiikassa vahvistui edelleen 1970-luvulla, mm. vuoden 1971 koulutus-komitean mietinnössä tavoite määriteltiin tarkoituksellisesti siten, että sitä voitiin käyttää koko koulutuspolitiikkaa ohjaavana käsitteenä suunnittelussa ja toiminnassa. Lisäksi koulutuspolitiikan tavoitteet johdettiin yhteiskuntapolitiikan yleistavoitteista. Tämä tavoitteen moniselitteisyys näkyykin epäselvyyttä aiheuttavana tekijänä keskustelussa koulutuspolitiikan toteuttamisesta ja vaikeuksina koulutuspolitiikan tuotosten arvioinnissa tavoitteen saavuttamisen osalta.
Koulutusmahdollisuuksien tasa-arvon politiikka on 1990-luvulla kohdannut kritiikkiä, mm. koska tutkimukset ovat osoittaneet, että kaikki eivät käytä tarjottuja mahdollisuuksia hyväkseen samassa mittakaavassa ja koulun toiminnassa tasa-arvoiset oppimistulokset on havaittu epätyydyttäväksi tavoitteeksi. Koulutuksen tasa-arvopolitiikan hegemoninen asema on siis kyseenalaistettu ja uusia tavoitteita on haettu koko koulutuspolitiikan kentän voimin.
Uudeksi arvotavoitteeksi on ehdotettu mm. oikeudenmukaisuutta koulutuksen jaon perusteena. Tämän ehdotuksen tarkastelu suhteessa tasa-arvopyrkimyksiin on tutkielmassani keskeisellä sijalla. Olen vertaillut koulutuksen tasa-arvo-tavoitteen merkitystä siihen, miten oikeudenmukaisuuspyrkimykset yhteiskunnassa ja erityisesti koulutuksen operationaalisella tasolla ymmärretään. Tutkielman teoreettisena taustana on normatiivinen politiikan teoria, erityisesti siihen liittyvät yhteiskunnalliset oikeudenmukaisuusteoriat sekä huomiot poliittisten päätösten normatiivisesta luonteesta.
Tutkimuksen perusjoukon muodostivat Opettajan-lehden kaikki vuosina 1987-1997 tasa-arvoa tai oikeudenmukaisuutta käsitelleet artikkelit (yli 800 kpl). Näistä valikoin 491 kappaletta havaintoaineistoon sisällön perusteella. Kuvailin Opettaja-lehden keskustelua diskurssianalyyttisesti sekä Thompsonin analyysi-mallilla, joka on tarkoitettu ideologioiden tutkimiseen. Mallissa käytetään osana mm. Greimasin aktanttirakenteen analyysiä, jonka avulla on mahdollista tiivistää ideologisia piirteitä omaavasta keskustelusta nk. myyttinen kertomus.
Koulutuksen tasa-arvo on edelleen koulutuspolitiikan keskeinen tavoite eikä oikeudenmukaisuuspyrkimys ole sille vaihtoehtoinen tavoite operationaalisella tasolla. Oikeudenmukaisuuspyrkimykset liittyvät lehdessä pääosin yhteiskunnalliseen keskusteluun etujen ja rasitteiden jakamisesta kansalaisten ja yhteiskunnan instituutioiden kesken. Koulutuksen tasa-arvon edistäminen määritellään laajasti koko koulutuspolitiikan tehtäväksi ja julkisen rahoituksen merkitystä korostetaan. Keskeinen havainto on myös se, että tasa-arvoa käytetään usein perusteluna opettajakunnan vaatimuksissa politiikan ja hallinnon suuntaan. Opettajien tehtävästä koulutuksen tasa-arvon edistämisessä ei aineiston perusteella kuitenkaan muodostu selkeää kuvaa. Opiskelijoiden yksilöllisyyden ja erilaisuuden korostaminen näkynee vastaisuudessa myös koulutuksen tasa-arvopolitiikan muotoilussa.
Yleismaailmallinen ja myös suomalaisen koulutuspolitiikan keskeinen tavoite on koulutusmahdollisuuksien yhdenvertainen tarjoaminen kaikille oppilaille. Tavoite omaksuttiin Suomen koulutuspolitiikkaan toisen maailmansodan jälkeen sekä erityisesti 1960-luvulla peruskoulua suunniteltaessa. Sen asema koulutuspolitiikassa vahvistui edelleen 1970-luvulla, mm. vuoden 1971 koulutus-komitean mietinnössä tavoite määriteltiin tarkoituksellisesti siten, että sitä voitiin käyttää koko koulutuspolitiikkaa ohjaavana käsitteenä suunnittelussa ja toiminnassa. Lisäksi koulutuspolitiikan tavoitteet johdettiin yhteiskuntapolitiikan yleistavoitteista. Tämä tavoitteen moniselitteisyys näkyykin epäselvyyttä aiheuttavana tekijänä keskustelussa koulutuspolitiikan toteuttamisesta ja vaikeuksina koulutuspolitiikan tuotosten arvioinnissa tavoitteen saavuttamisen osalta.
Koulutusmahdollisuuksien tasa-arvon politiikka on 1990-luvulla kohdannut kritiikkiä, mm. koska tutkimukset ovat osoittaneet, että kaikki eivät käytä tarjottuja mahdollisuuksia hyväkseen samassa mittakaavassa ja koulun toiminnassa tasa-arvoiset oppimistulokset on havaittu epätyydyttäväksi tavoitteeksi. Koulutuksen tasa-arvopolitiikan hegemoninen asema on siis kyseenalaistettu ja uusia tavoitteita on haettu koko koulutuspolitiikan kentän voimin.
Uudeksi arvotavoitteeksi on ehdotettu mm. oikeudenmukaisuutta koulutuksen jaon perusteena. Tämän ehdotuksen tarkastelu suhteessa tasa-arvopyrkimyksiin on tutkielmassani keskeisellä sijalla. Olen vertaillut koulutuksen tasa-arvo-tavoitteen merkitystä siihen, miten oikeudenmukaisuuspyrkimykset yhteiskunnassa ja erityisesti koulutuksen operationaalisella tasolla ymmärretään. Tutkielman teoreettisena taustana on normatiivinen politiikan teoria, erityisesti siihen liittyvät yhteiskunnalliset oikeudenmukaisuusteoriat sekä huomiot poliittisten päätösten normatiivisesta luonteesta.
Tutkimuksen perusjoukon muodostivat Opettajan-lehden kaikki vuosina 1987-1997 tasa-arvoa tai oikeudenmukaisuutta käsitelleet artikkelit (yli 800 kpl). Näistä valikoin 491 kappaletta havaintoaineistoon sisällön perusteella. Kuvailin Opettaja-lehden keskustelua diskurssianalyyttisesti sekä Thompsonin analyysi-mallilla, joka on tarkoitettu ideologioiden tutkimiseen. Mallissa käytetään osana mm. Greimasin aktanttirakenteen analyysiä, jonka avulla on mahdollista tiivistää ideologisia piirteitä omaavasta keskustelusta nk. myyttinen kertomus.
Koulutuksen tasa-arvo on edelleen koulutuspolitiikan keskeinen tavoite eikä oikeudenmukaisuuspyrkimys ole sille vaihtoehtoinen tavoite operationaalisella tasolla. Oikeudenmukaisuuspyrkimykset liittyvät lehdessä pääosin yhteiskunnalliseen keskusteluun etujen ja rasitteiden jakamisesta kansalaisten ja yhteiskunnan instituutioiden kesken. Koulutuksen tasa-arvon edistäminen määritellään laajasti koko koulutuspolitiikan tehtäväksi ja julkisen rahoituksen merkitystä korostetaan. Keskeinen havainto on myös se, että tasa-arvoa käytetään usein perusteluna opettajakunnan vaatimuksissa politiikan ja hallinnon suuntaan. Opettajien tehtävästä koulutuksen tasa-arvon edistämisessä ei aineiston perusteella kuitenkaan muodostu selkeää kuvaa. Opiskelijoiden yksilöllisyyden ja erilaisuuden korostaminen näkynee vastaisuudessa myös koulutuksen tasa-arvopolitiikan muotoilussa.