Sanojen helinää:opettajien ja vanhempien käsityksiä oppilasarvioinnin, erityisesti sanallisen arvioinnin tämänhetkisestä sisällöstä ja muodosta.
HEINO, SAIJA (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HEINO, SAIJA
2000
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2000-02-01Tiivistelmä
Selvitimme tutkimuksessamme opettajien ja oppilaiden vanhempien käsityksiä tämänhetkisen oppilasarvioinnin sisällöstä ja muodosta. Tutkimme heidän käsityksiään arvioinnin, ja erityisesti arviointitiedotteen, merkityksestä oppilaalle, vanhemmille, opettajille sekä yhteiskunnalle. Lisäksi kartoitimme heidän näkemyksiään sanallisen arvioinnin vahvuuksista ja heikkouksista, ja hahmottelimme edellisten pohjalta arvioinnin kehityssuuntaa.Tutkimukseemme osallistui 25 opettajaa, jotka tutkimushetkellä työskentelivät 1-4 -luokalla ja olivat työssään käyttäneet sanallista arviointitiedotetta. 1-4 -luokkalaisten oppilaiden vanhempia osallistui yhteensä 71. Tutkimusmenetelmänä käytimme kyselylomaketta. Sillä kartoitimme vastanneiden kokemuksia oppilasarvioinnista, käsityksiä sen merkityksestä sekä sen mahdollisuudesta nykyisessä muodossaan vastata arvioinnille asetettuihin tavoitteisiin. Lisäksi kysyimme sanallisen arvioinnin vahvuuksia ja heikkouksia sekä suuntaa, johon arviointia pitäisi heidän mielestään kehittää.Tutkimuksemme mukaan oppilasarvioinnin tämän hetkiseen muotoon ja sisältöön ei olla tyytyväisiä. Arviointitiedotteiden tueksi sekä opettajat, että etenkin vanhemmat toivoisivat välilleen enemmän henkilökohtaisia keskusteluja. Toiveet arviointikeskustelujen sisällölle ovat erilaiset. Vanhemmat toivovat keskusteltavan lapsen toiminnasta koulussa, opettajat taas toivovat saavansa tietoa lapsen tekemisistä kotona. Opettajat kuitenkin kokevat arvioinnin jo nykyisessä muodossaankin hyvin työlääksi. Tiedotteista eniten kritiikkiä saivat "rasti ruutuun" -tyyliset tiedotteet. Tiedot pitäisi olla opettajan itse vapaaseen muotoon kirjoittamia, minkä ongelmaksi kuitenkin koetaan niiden tulkinnanvaraisuus ja riippuvuus opettajan kirjoitustyylistä ja "viitseliäisyydestä". Tutkimustulostemme mukaan hyvin monet opettajat ja vanhemmat puoltavatkin numeroarvioinnin käyttöä jo kolmannesta luokka-asteesta ylöspäin. Yhtenäistä kehityssuuntaa tulevaisuuden arvioinnille tutkimuksemme avulla on mahdotonta löytää, koska tutkimusjoukon käsitykset oppilasarvioinnin sisällöstä ja muodosta eroavat hyvin suuresti toisistaan. Kiistaton tosiasia tutkimuksmme mukaan kuitenkin on, että arvioinnilla on suuri merkitys oppilaan minäkuvan kehittymiselle ja omien oppimistaitojen kehittymiselle. Vanhemmille merkitys on lähinnä tiedon saanti ja opettajille oman työnsä pohdiskeleminen ja perehtyminen jokaiseen oppilaaseen yksilöllisesti. Yhteiskunnallista merkitystä tämän hetkisellä peruskoulun oppilasarvioinnilla ei nähdä juurikaan olevan.Asiasanat: oppilasarviointi - käsitykset, kirjallinen viestintä - oppilas - arviointi, sanallinen viestintä - arviointi - koulu