Finlaysonin puuvillatehtaan markkinakehitys ja rahtikuljetukset vuosina 1836-1860.
LEHTINEN, JARMO (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LEHTINEN, JARMO
2000
Suomen historia - Finnish History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2000-03-22Sisällysluettelo
1. TAMPERE, FINLAYSONIN PUUVILLATEHDAS JA LIIKENNEOLOSUHTEET 1 1.1. Tutkimuksen lähteet 6 1.2. Teorioita teollistumisesta, liikenteestä ja yritysten sijainnista 6 2. PRIVILEGIOT 18 2.1. Keisarin tuella tehdas Tampereelle 21 2.2. Pietarin viennin varassa kasvuun 27 2.3. Tullit 37 2.4. Senaatti Finlaysonin tueksi 45 3. MARKKINAT 49 3.1. Ulkomaankauppa 51 3.1.1. Raakapuuvilla Englannista 53 3.1.2. Puuvillalankojen ja -kankaiden vienti Pietariin 55 3.2. Kotimaan markkinat kasvavat 58 4. KULJETUKSET 64 4.1. Raaka-aineiden merirahdit 65 4.1.1. Kauppahuoneet 67 4.1.2. Finlaysonin asiamiesverkosto 68 4.1.3. Finlaysonin raakapuuvillalastit 69 4.2. Valmiiden tuotteiden kuljetukset 72 4.2.1. Pietarin rahdinajot 73 4.2.2. Kotimaan rahtikuljetukset 76 4.2.3. Maakuljetusten kustannukset 80 4.3. Vesiliikenteen kehitys 81 4.4. Epilogi: Rautateiden aika 84 4.5. Kuljetusten kokonaiskustannukset 87 5. LOPPULUKU 89 ARKISTOLÄHTEET 95 PAINETUT LÄHTEET 96 KIRJALLISUUS 96 LIITTEET Liite 1: Kartta Finlaysonin puuvillatehtaan asiamieskaupungeista Suomen suuriruhtinaskunnan rajojen ulkopuolella v. 1837-1860. Liite 2: Kartta Finlaysonin puuvillatehtaan varastokaupungeista Suomen suuriruhtinaskunnassa v. 1848-1861. Liite 3: Kooste tehtaan Pietarin karavaaneista v. 1843-1852.
Tiivistelmä
Tutkimuksen kohteena on Tampereella sijainnut Finlaysonin puuvillatehdas vuosina 1836-1860. Kyseisenä aikana tehtaasta kasvoi
esimerkiksi työllisyysluvuilla mitaten sekä Suomen että Pohjoismaiden
suurin yritys. Kasvu tapahtui ennen rautatiekauden alkua. Joissakin
suomalaisten historiantutkijoiden teoksissa on kuitenkin kuvattu
sisämaan liikenneolosuhteet erittäin huonoiksi 1800-luvun alkupuolella.
Miten oli mahdollista, että kaukana Suomen sisämaassa sijainnut tehdas
kasvoi niin suureksi? Mihin tehtaan menestys perustui, miten tehdas
hoiti puuvillatuotteidensa kuljetukset ja miten kalliiksi puuvillatuotteiden kuljettaminen tuli suhteessa tehtaan muuhun toimintaan?
Tutkimuksen lähteenä olen käyttänyt sekä Finlaysonin arkiston että
valtion organisaatioiden asiakirjoja. Keskeistä aineistoa ovat erilaiset myyntiä ja raakapuuvillan hinnankehitystä ynnä muuta koskevat
tilastot, tehtaan rahtikuljetuksia koskevat luettelot sekä joltain osin myös tehtaan johdon asiamiesten, asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden
kanssa käymä kirjeenvaihto. Valtion organisaatioiden lähdeaineisto käsittää lähinnä komiteoiden pöytäkirjoja.
Finlaysonin puuvillatehtaan menestys perustui ennen kaikkea tehtaan privilegioihin, erioikeuksia, joiden ansiosta se sai tuoda raaka-
aineensa ja tuotantotarvikkeensa tullitta maahan. Vielä suurempi merkitys oli kuitenkin vientiprivilegioilla, jotka vapauttivat tehtaan
Pietarin viennin tuontitullista. Finlayson oli tässä suhteessa merkittävä poikkeus, sillä puuvillateollisuus oli muutoin korkeiden
tullien avulla suojeltu teollisuudenala Venäjällä. Vuodesta 1836 1850-luvun taitteeseen asti kaksi kolmasosaa tehtaan kokonaistuotannosta vietiin Pietariin. 1850-luvun alussa tehtaan kotimaan myynti alkoi kasvaa erityisesti maan itä- ja keskiosissa, joten
Tampereella sijainnut puuvillatehdas oli varsin lähellä uusia markkina-alueitaan.
Pietarin viennin ohella tehtaan menestyksen kannalta merkittäviä tekijöitä olivat: Tammerkosken hyvät energiantuotanto-ominaisuudet,
alhaiset työvoimakustannukset, nopea tekninen kehitys, toimiva asiamiesverkosto, sekä tuotannon jalostusasteen nostaminen. Muun muassa näiden tekijöiden ansiosta tehdas sai vuosittain niin suuria voitto-osuuksia, että rahtikuljetusten järjestäminen ei ollut ongelma.
Raaka-aineensa tehdas hankki lähinnä Englannin raakapuuvillamarkkinoilta. Merirahdit hoidettiin useimmiten suomalaisilla laivoilla. Suomen rannikolla raakapuuvilla siirrettiin varastorakennuksiin odottamaan Tampereelta saapuneita hevosmiehiä. Valmiiden tuotteiden
kuljetukset hoidettiin niin ikään hevosvankkureilla. Pietarin rahdinajot tehtiin kerran kuussa ympäri vuoden. Pietarin rahdinajajille maksettiin varsin korkeita palkkioita, mutta siten varmistettiin
ajomiesten saanti. Kotimaan rahdinajot olivat lähinnä Tampereen lähialueen talonpoikien vastuulla. Kuljetusten kokonaiskustannukset
olivat varsin alhaiset, vain noin viisi prosenttia kokonaismyyntituloista. Pietarin kuljetusten kustannukset saattoivat kuitenkin
raakapuuvillan merirahteihin verrattuna kaksikymmentä kertaa suuremmat!
Erotus johtuu osaksi siitä, että puuvilla on painoonsa nähden kallis tuote. Ominaisuuksiensa ansiosta puuvillan kuljettaminen on kuitenkin
huomattavasti yksinkertaisempaa kuin esimerkiksi puutavaran.
Finlaysonin kuljetusjärjestelmän tehokkuus ja suhteellisen pienet kustannukset ovat todiste siitä, että ainakaan Tampereen lähialueella
liikenneolosuhteet eivät olleet ylitsepääsemätön ongelma rautateitä edeltäneenä aikana. Privilegioin tuettuna puuvillatehdas kykeni
voittamaan fyysisen etäisyyden muodostamat esteet.
esimerkiksi työllisyysluvuilla mitaten sekä Suomen että Pohjoismaiden
suurin yritys. Kasvu tapahtui ennen rautatiekauden alkua. Joissakin
suomalaisten historiantutkijoiden teoksissa on kuitenkin kuvattu
sisämaan liikenneolosuhteet erittäin huonoiksi 1800-luvun alkupuolella.
Miten oli mahdollista, että kaukana Suomen sisämaassa sijainnut tehdas
kasvoi niin suureksi? Mihin tehtaan menestys perustui, miten tehdas
hoiti puuvillatuotteidensa kuljetukset ja miten kalliiksi puuvillatuotteiden kuljettaminen tuli suhteessa tehtaan muuhun toimintaan?
Tutkimuksen lähteenä olen käyttänyt sekä Finlaysonin arkiston että
valtion organisaatioiden asiakirjoja. Keskeistä aineistoa ovat erilaiset myyntiä ja raakapuuvillan hinnankehitystä ynnä muuta koskevat
tilastot, tehtaan rahtikuljetuksia koskevat luettelot sekä joltain osin myös tehtaan johdon asiamiesten, asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden
kanssa käymä kirjeenvaihto. Valtion organisaatioiden lähdeaineisto käsittää lähinnä komiteoiden pöytäkirjoja.
Finlaysonin puuvillatehtaan menestys perustui ennen kaikkea tehtaan privilegioihin, erioikeuksia, joiden ansiosta se sai tuoda raaka-
aineensa ja tuotantotarvikkeensa tullitta maahan. Vielä suurempi merkitys oli kuitenkin vientiprivilegioilla, jotka vapauttivat tehtaan
Pietarin viennin tuontitullista. Finlayson oli tässä suhteessa merkittävä poikkeus, sillä puuvillateollisuus oli muutoin korkeiden
tullien avulla suojeltu teollisuudenala Venäjällä. Vuodesta 1836 1850-luvun taitteeseen asti kaksi kolmasosaa tehtaan kokonaistuotannosta vietiin Pietariin. 1850-luvun alussa tehtaan kotimaan myynti alkoi kasvaa erityisesti maan itä- ja keskiosissa, joten
Tampereella sijainnut puuvillatehdas oli varsin lähellä uusia markkina-alueitaan.
Pietarin viennin ohella tehtaan menestyksen kannalta merkittäviä tekijöitä olivat: Tammerkosken hyvät energiantuotanto-ominaisuudet,
alhaiset työvoimakustannukset, nopea tekninen kehitys, toimiva asiamiesverkosto, sekä tuotannon jalostusasteen nostaminen. Muun muassa näiden tekijöiden ansiosta tehdas sai vuosittain niin suuria voitto-osuuksia, että rahtikuljetusten järjestäminen ei ollut ongelma.
Raaka-aineensa tehdas hankki lähinnä Englannin raakapuuvillamarkkinoilta. Merirahdit hoidettiin useimmiten suomalaisilla laivoilla. Suomen rannikolla raakapuuvilla siirrettiin varastorakennuksiin odottamaan Tampereelta saapuneita hevosmiehiä. Valmiiden tuotteiden
kuljetukset hoidettiin niin ikään hevosvankkureilla. Pietarin rahdinajot tehtiin kerran kuussa ympäri vuoden. Pietarin rahdinajajille maksettiin varsin korkeita palkkioita, mutta siten varmistettiin
ajomiesten saanti. Kotimaan rahdinajot olivat lähinnä Tampereen lähialueen talonpoikien vastuulla. Kuljetusten kokonaiskustannukset
olivat varsin alhaiset, vain noin viisi prosenttia kokonaismyyntituloista. Pietarin kuljetusten kustannukset saattoivat kuitenkin
raakapuuvillan merirahteihin verrattuna kaksikymmentä kertaa suuremmat!
Erotus johtuu osaksi siitä, että puuvilla on painoonsa nähden kallis tuote. Ominaisuuksiensa ansiosta puuvillan kuljettaminen on kuitenkin
huomattavasti yksinkertaisempaa kuin esimerkiksi puutavaran.
Finlaysonin kuljetusjärjestelmän tehokkuus ja suhteellisen pienet kustannukset ovat todiste siitä, että ainakaan Tampereen lähialueella
liikenneolosuhteet eivät olleet ylitsepääsemätön ongelma rautateitä edeltäneenä aikana. Privilegioin tuettuna puuvillatehdas kykeni
voittamaan fyysisen etäisyyden muodostamat esteet.