Kehitysmaajournalismin genre ja sen vaihtoehdot.
PALOSUO, EIJA (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PALOSUO, EIJA
2000
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2000-03-21Sisällysluettelo
JOHDANTO 4 I OSA 8 1. KOLMAS MAAILMA SANOMALEHDISSÄ:KOLME VUOSIKYMMENTÄ SOTAA JA NÄLÄNHÄTÄÄ 8 2. KOLMAS MAAILMA AIKAKAUSLEHDISSÄ: OMA TUTKIMUKSENI 11 2.1. Käsitteistä 11 2.1.1. Genre ja kehys 11 2.1.2. Menetelmänä määrällinen sisällönanalyysi 13 2.2. Asiaan, siis Aasiaan 15 2.2.1. Aikakauslehden karttapallo 15 2.2.2. Uutisjulkisuuden vanavedessä 18 2.2.3. Aiheina kurjuus ja kurjuus 19 2.2.4. Uutiskriteereistä 22 2.2.5. Sävy 25 2.3. Toimijat 31 2.3.1. Muodikas sananen kansalaisjournalismista 31 2.3.2. Poliitikot tuppaavat olemaan miehiä 32 2.4. Kuvituksen ristiriita 34 2.5. Pähkinä kuoressaan 35 2.5.1. Onko kyse seksistä, diktatuurista vai lehmistä? 36 2.5.2. Kehitysmaagenren viisi kehystä 38 3. ELÄIMIÄ VAI LAPSIA - DISKURSSIANALYYTTISTA KIRURGIAA KEHITYSMAATARINOILLE 42 3.1. Menetelmä ja tutkimuskohde 42 3.2. Käsitteistä 43 3.3. Representaatio 44 3.3.1. Ongelmaisen heimon ongelmanuoriso 44 3.3.2. Kunnon poika 46 3.4. Identiteetti ja sosiaaliset suhteet 48 3.4.1. Somalit vs. media ja poliisi 49 3.4.2. Luusereita, luonnonvoimia, puuhastelua ja moraalia 50 3.5. Muodon vaikutus sisältöön ja muita huomioita 52 3.6. Metodin ansiot ja ongelmat 54 4. VOISIKO KEHITYSMAAJOURNALISMIN GENRESTÄ POIKETA? 55 4.1. Paikallisuudesta ajallisuuteen 55 4.2. Epätoivosta toivoon 56 II OSA 58 KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN? 58 1. OMIEN JUTTUJEN SISÄLLÖNANALYYSI 60 1.1. Aiheena arkielämä 60 1.2. Itämaiset otsikot 62 1.3. Uutiskriteereinä erikoisuus ja tunne-elämä 64 1.4. Yhteyttä rakentava sävy 65 2. KANSALAISJOURNALISMIA VIERAAN KANSAN PARISSA 67 2.1. Ääni yläluokkaisille naisille 67 2.2. Kansalaisten agendan metsästys 70 3. OMIEN JUTTUJEN DISKURSSIANALYYSI 73 3.1. Itämaan Scarlett O´Hara 73 3.2. Senssipalsta on vanha itämainen keksintö 76 3.3. Idiootin äänitorvi 77 3.4. Kivääri kukkaruukkuun 79 3.5. Aivojen pesu ja sen autuus 82 4. AIKAKAUSLEHTIEN KOOTUT SELITYKSET 83 4.1. Väärä tyyli 85 4.2. Ei ulkomailta eikä varsinkaan Intiasta 86 4.3. Ei talon ulkopuolelta 87 4.4. Jutturuuhka 87 5. EPÄUSKON HETKET - KULTTUURISHOKKI JA MUITA KÄYTÄNNÖN ONGELMIA 88 6. YHTEENVETO 90 LÄHTEET 94 LIITTEET 97
Tiivistelmä
Ulkomaanuutisointia koskevat tutkimukset vuosikymmenestä toiseen ovat osoittaneet, että kolmannen maailman kuva joukkoviestinnässä on suhteettoman negatiivisesti painottunut. Uutisointi rajoittuu kattamaan lähinnä sodat, katastrofit ja poliittiset tai taloudelliset epäkohdat. Tutkin journalistisessa pro gradu -työssäni, kuinka vääristynyttä mielikuvaa ylläpidetään aikakauslehtijutuissa ja etsin tapoja tuottaa positiivisemmin painottunutta, aihealueiltaan ja käsittelytavoiltaan monipuolisempaa journalismia kolmannen maailman maista.
Työni ensimmäisessä osassa analysoin viittä aikakauslehteä neljän kuukauden ajanjaksolta. Kvantitatiivisella sisällönanalyysilla erittelen kolmannesta maailmasta kertovien juttujen aihepiirejä, sävyjä, uutiskriteereitä ja toimijoita rakenteellisella tasolla. Lähikuvan teksteistä piirrän esiin diskurssianalyysilla. Osoitan, kuinka kaikkien juttujen pohjalta löytyy samantyyppisiä journalistisia tulkintamalleja tai kehyksiä, joiden kautta länsimainen toimittaja kohdemaista raportoi. Kutsun tätä muodon ja sisällön yhdistävää lähestymistapaa kehitysmaajournalismin genreksi. Tutkimukseni perusteella muotoilen esiin kehitysmaajournalismin genren viisi tyypillisintä kehystä.
Työni toisessa osassa ryhdyn etsimään keinoja, joilla yksittäinen toimittaja voi tietoisesti murtaa kehitysmaajournalismin genreä. Asetan tavoitteeksi juttukohteiden lähestymisen muiden kuin kansallisuuteen perustuvien määrittelyjen kautta. Juttuaiheet pyrin poimimaan aikakauden pikemmin kuin maantieteellisen sijainnin tarjoamista kiinnekohdista. Testaan teoriaani käytännössä neljän kuukauden mittaisella Intian-matkalla, jonka kuluessa kuluessa kirjoitan viiden aikakauslehtijutun sarjan. Matkan jälkeen arvioin samoja tutkimuksellisia metodeja käyttäen, onnistuivatko omat juttuni löytämään vaihtoehtoja kehitysmaajournalismin genrelle. Esitän, kuinka arvoväritteisen länsimaa-kehitysmaa-vastakkainasettelun voisi vaihtaa neutraalimpaan länsimaa-itämaa-vertailuun, kuinka lähdekäytäntöjä voisi muuttaa tavallista kansaa suosivaksi ja kuinka uhkaavien katastrofijuttujen rinnalle voisi nostaa yhteyttä rakentavia, yleisinhimillisiä human interest -juttuja.
Läpi koko työni kehittelen kansalaisjournalismin teemaa. Keskeisiä ovat kysymykset siitä, mitkä kansanryhmät mediassa pääsevät ääneen, kuka määrittää uutisaiheet ja kuinka hyvin kärjistettyjen vastakkainasettelujen avulla voi löytää osapuolten välille yhteisymmärrystä. Vaikka "kansalaisten agendasta" puhutaan tavallisesti paikallisjournalismin yhteydessä, on ruohonjuuritason näkökulma mielestäni hyödyllinen ja tervetullut myös raporteissa kolmannen maailman kansalaisista.
Työni ensimmäisessä osassa analysoin viittä aikakauslehteä neljän kuukauden ajanjaksolta. Kvantitatiivisella sisällönanalyysilla erittelen kolmannesta maailmasta kertovien juttujen aihepiirejä, sävyjä, uutiskriteereitä ja toimijoita rakenteellisella tasolla. Lähikuvan teksteistä piirrän esiin diskurssianalyysilla. Osoitan, kuinka kaikkien juttujen pohjalta löytyy samantyyppisiä journalistisia tulkintamalleja tai kehyksiä, joiden kautta länsimainen toimittaja kohdemaista raportoi. Kutsun tätä muodon ja sisällön yhdistävää lähestymistapaa kehitysmaajournalismin genreksi. Tutkimukseni perusteella muotoilen esiin kehitysmaajournalismin genren viisi tyypillisintä kehystä.
Työni toisessa osassa ryhdyn etsimään keinoja, joilla yksittäinen toimittaja voi tietoisesti murtaa kehitysmaajournalismin genreä. Asetan tavoitteeksi juttukohteiden lähestymisen muiden kuin kansallisuuteen perustuvien määrittelyjen kautta. Juttuaiheet pyrin poimimaan aikakauden pikemmin kuin maantieteellisen sijainnin tarjoamista kiinnekohdista. Testaan teoriaani käytännössä neljän kuukauden mittaisella Intian-matkalla, jonka kuluessa kuluessa kirjoitan viiden aikakauslehtijutun sarjan. Matkan jälkeen arvioin samoja tutkimuksellisia metodeja käyttäen, onnistuivatko omat juttuni löytämään vaihtoehtoja kehitysmaajournalismin genrelle. Esitän, kuinka arvoväritteisen länsimaa-kehitysmaa-vastakkainasettelun voisi vaihtaa neutraalimpaan länsimaa-itämaa-vertailuun, kuinka lähdekäytäntöjä voisi muuttaa tavallista kansaa suosivaksi ja kuinka uhkaavien katastrofijuttujen rinnalle voisi nostaa yhteyttä rakentavia, yleisinhimillisiä human interest -juttuja.
Läpi koko työni kehittelen kansalaisjournalismin teemaa. Keskeisiä ovat kysymykset siitä, mitkä kansanryhmät mediassa pääsevät ääneen, kuka määrittää uutisaiheet ja kuinka hyvin kärjistettyjen vastakkainasettelujen avulla voi löytää osapuolten välille yhteisymmärrystä. Vaikka "kansalaisten agendasta" puhutaan tavallisesti paikallisjournalismin yhteydessä, on ruohonjuuritason näkökulma mielestäni hyödyllinen ja tervetullut myös raporteissa kolmannen maailman kansalaisista.