Empirical Comparison of Continuous-Time Models of the Short-Term Interest Rate: An Application of Indirect Inference.
PIHLMAN, JUKKA (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PIHLMAN, JUKKA
2000
Kansantaloustiede - Economics
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2000-03-16Tiivistelmä
Tutkimuksessa esitellään korkojen dynaamiseen mallintamiseen käytettyjä jatkuvan ajan malleja. Rahoituskirjallisuudessa yleinen lähestymistapa korkojen mallintamisessa on prosessiin vaikuttavien yhteisten latenttien muuttujien eli faktoreiden etsimisessä. Pääpaino on yhden faktorin (lyhyt korko) malleissa, mutta myös uusimpia innovaatioita, kuten korkojen tasovaikutuksen ja stokastisen volatiilisyyden yhdistäviä malleja esitellään.
Jatkuvan ajan korkomallien empiirinen tutkimus on Suomessa ollut tähän asti lähes olematonta, joten tämän kaltaiselle tutkimukselle kaivattiin avausta; maailmanlaajuisesti aihe on erittäin paljon tutkittu. Koska jatkuvan ajan malleja ei yleensä voida estimoida sellaisenaan, on estimoinnissa jouduttu turvautumaan diskreetteihin approksimaatioihin, mikä aiheuttaa nk. diskreettisyysharhaa estimaatteihin ja siten myös korkojohdannaisten arvopapereiden hinnoitteluvirheitä, koska malleja käytetään niiden hinnoitteluun.
Tutkielman toinen pääteema on simulointipohjaisen epäsuoran estimoinnin esitteleminen ja soveltaminen käytäntöön ensimmäisenä Suomessa. Epäsuora estimointi on erityisen hyvä menetelmä jatkuvan ajan mallien estimoinissa, koska sen on osoitettu vähentävän diskreettisyysharhaa ja asymptoottisesti jopa poistavan sen. Epäsuorassa estimoinnissa estimoidaan ensin diskreetti apumalli, jonka jälkeen simuloidaan jatkuvan ajan mallista arvoja, joihin sovelletaan samaa estimointimenetelmää kuin apumallissa. Lopuksi kalibroidaan simuloinneissa käytettäviä parametrien arvoja siten, että apuestimaattori ja simuloiduista sarjoista estimoidut estimaattorit olisivat mahdollisimman lähellä toisiaan.
Tutkimuksen päätuloksena voidaan pitää havaintoa, jonka mukaan korkojen tasovaikutus on 1-kuukauden HELIBOR -sarjassa voimakas, eli volatiliteetti on voimakkaasti riippuvainen koron tasosta. Keskiarvoonpalautumisefekti ei ollut tilastollisesti merkittävä. Volatiliteetin approksimoiduissa estimaateissa havaittiin 2,4:stä 6,2 prosentin diskreettisyysharha olettaen, että epäsuorat estimaatit ovat harhattomia. Epäsuoralla estimoinnilla saaduissa ensimmäisen momentin estimaateissa ilmeni parametriestimaatteja epästabiilista parametriavaruudesta, mikä voi heijastaa sitä, että alkuperäisestä sarjasta ei voitu hylätä yksikköjuurta. Myös mahdollisella rakennemuutoksella on todennäköisesti vaikutuksensa tuloksiin, joten niiden tulkitsemisessa on noudatettava varovaisuutta.
Jatkuvan ajan korkomallien empiirinen tutkimus on Suomessa ollut tähän asti lähes olematonta, joten tämän kaltaiselle tutkimukselle kaivattiin avausta; maailmanlaajuisesti aihe on erittäin paljon tutkittu. Koska jatkuvan ajan malleja ei yleensä voida estimoida sellaisenaan, on estimoinnissa jouduttu turvautumaan diskreetteihin approksimaatioihin, mikä aiheuttaa nk. diskreettisyysharhaa estimaatteihin ja siten myös korkojohdannaisten arvopapereiden hinnoitteluvirheitä, koska malleja käytetään niiden hinnoitteluun.
Tutkielman toinen pääteema on simulointipohjaisen epäsuoran estimoinnin esitteleminen ja soveltaminen käytäntöön ensimmäisenä Suomessa. Epäsuora estimointi on erityisen hyvä menetelmä jatkuvan ajan mallien estimoinissa, koska sen on osoitettu vähentävän diskreettisyysharhaa ja asymptoottisesti jopa poistavan sen. Epäsuorassa estimoinnissa estimoidaan ensin diskreetti apumalli, jonka jälkeen simuloidaan jatkuvan ajan mallista arvoja, joihin sovelletaan samaa estimointimenetelmää kuin apumallissa. Lopuksi kalibroidaan simuloinneissa käytettäviä parametrien arvoja siten, että apuestimaattori ja simuloiduista sarjoista estimoidut estimaattorit olisivat mahdollisimman lähellä toisiaan.
Tutkimuksen päätuloksena voidaan pitää havaintoa, jonka mukaan korkojen tasovaikutus on 1-kuukauden HELIBOR -sarjassa voimakas, eli volatiliteetti on voimakkaasti riippuvainen koron tasosta. Keskiarvoonpalautumisefekti ei ollut tilastollisesti merkittävä. Volatiliteetin approksimoiduissa estimaateissa havaittiin 2,4:stä 6,2 prosentin diskreettisyysharha olettaen, että epäsuorat estimaatit ovat harhattomia. Epäsuoralla estimoinnilla saaduissa ensimmäisen momentin estimaateissa ilmeni parametriestimaatteja epästabiilista parametriavaruudesta, mikä voi heijastaa sitä, että alkuperäisestä sarjasta ei voitu hylätä yksikköjuurta. Myös mahdollisella rakennemuutoksella on todennäköisesti vaikutuksensa tuloksiin, joten niiden tulkitsemisessa on noudatettava varovaisuutta.