Kasvatusverkosto vanhemmuuden tukena. Alle kouluikäisten lasten vanhempien kokemuksia kasvatusverkostosta ja heidän sille antamia merkityksiä

Abstract

Tutkielmassa "Kasvatusverkosto vanhemmuuden tukena" tarkastellaan sitä,

minkälaiseksi alle kouluikäisen lapsen vanhemmat vanhemmuuden kokevat

ja minkälaisia merkityksiä he antavat kasvatusverkostolle. Kasvatusverkosto käsitteellistettiin tässä tutkimuksessa vanhempien tukena

kasvatuksessa toimivaksi verkostoksi, joka koostuu vanhempien

luonnollisista sosiaalisista suhteista, ns. välitason toiminnoista

sekä julkisesti organisoiduista palveluista. Vanhemmat katsotaan

verkoston ytimeksi ja verkostoa tarkastellaan heidän näkökulmastaan.

Teoreettisena näkökulmana tutkimuksessa on symbolinen interaktionismi.

Sen mukaan ihmiset luovat sosiaalista todellisuuttaan ja antavat

merkityksiä asioille aktiivisesti vuorovaikutuksessa toisten ihmisten

kanssa. Tässä tutkimuksessa interaktionismi nähdään yleisenä teoreettisena suuntautumisena inhimilliseen todellisuuteen.

Tutkimuksen viitekehys on rakennettu useiden eri tieteenalojen tutkimusten pohjalta, koska kasvatustieteellistä vanhemmuustutkimusta on

niukasti saatavilla. Viitekehys koostuu kasvatusverkoston kuvaamisen

ja kehittämisen kannalta olennaisista aihetta ympäröivistä tiedonalueista: vanhemmuuteen siirtymistä, suomalaista hyvinvointiyhteiskunnallista vanhemmuutta ja modernia vanhemmuutta tarkastelleista

tutkimuksista sekä kasvatusverkoston eri osiin liittyvästä tiedosta.

Empiirinen aineisto hankittiin seitsemän alle kouluikäisen lapsen

vanhemman kvalitatiivisella teemahaastattelulla. Haastattelulla saatiin

vanhempien asioille antamat merkitykset havainnoitavaan muotoon heidän

ilmaistessa kokemuksiaan ja niihin liittyviä merkityksiä.

Tutkimuksen mukaan vanhemmuus koostuu sekä positiivisista että negatiivista elementeistä, jotka toteutuvat arjessa. Syyllisyyden ja

ahdistuksen tunteet liittyvät vahvasti vanhemmuuteen, mm. elämänvalintoihin ja "hyvän vanhemman" -tavoitteeseen. Vanhemmat kokivat

kasvatusverkoston pääosin riittäväksi. Puutteena oli taho, joka

neuvoisi arkipäivän kasvatusasioissa. Verkoston eri osiin, erityisesti

neuvolalaitokseen, ilmeni tyytymättömyyttä ja kehittämistarpeita.

Vanhemmat kokivat sekä omat luonnolliset sosiaaliset suhteensa että

suhteet julkisien palveluiden edustajiin merkityksellisiksi vanhemmuutensa kannalta.

Vanhemmuuteen liittyvässä toiminnassa tarvittaisiin lisää avoimuutta

sekä palveluiden ja toimintojen verkostoitumista. Lisäksi ammattilaisten ja median tulisi tiedostaa vastuunsa vanhemmuuteen liittyvässä

keskustelussa. Näin vanhempia tuettaisiin subjektiivisina toimijoina,

eikä aiheutettaisi heille henkisiä paineita vanhemmuuden toteuttamisessa.

AVAINSANAT: Kasvatusverkosto, vanhemmuus ja interaktionismi.