"Mä oon mustalainen, romani, mut muute iha suomalainen" : romanioppilas kouluyhteisössä

Abstract

Tutkimuksen lähtökohtana oli selvittää romanioppilaan asemaa kouluyhteisössä sekä valottaa romanioppilaan koulunkäyntiin liittyviä näkökulmia. Tarkoituksena oli erityisesti kartoittaa romanioppilaan sosiaalisia suhteita muihin luokkatovereihinsa sekä opettajaansa. Lisäksi haluttiin tarkastella romanioppilaan sopeutumista kouluyhteisöön, sen tapoihin ja sääntöihin. Erilaisen kulttuuritaustan näkyminen kouluelämässä, opettajien tiedot romanikulttuurista ja sen huomiointi opetuksessa olivat myös tutkimuksen painopistealueita. Tavoitteena oli siis saada tietoa siitä, miten valtakulttuuri ja vähemmistökulttuuri, romanikulttuuri, kohtaavat koulumaailmasa.Tutkimus suoritettiin kaksivaiheisena. Ensimmäisessä vaiheessa tutkimuksen kohdejoukko koostui viiden helsinkiläisen luokan oppilaista sekä näiden luokkien opettajista. Oppilaita oli yhteensä 121, joista kuusi oli romanioppilaita. Oppilaat olivat tällöin neljäs- tai viidesluokkalaisia. Toisessa vaiheessa valitsimme jatkotutkimukseen kolme edellä mainituista luokista. Niistä tutkimukseen osallistui luokkien romanioppilaat, kaksi kustakin luokasta sosiogrammin perusteella valittua oppilasta sekä luokkien opettajat. Oppilaat olivat tällöin viides- tai kuudesluokkalaisia. Lisäksi tutkimuksessa oli mukana kolme aikuista romania, jotka työnsä kautta ovat yhteydessä romanioppilaan koulunkäyntiin. Toisessa vaiheessa tutkimushenkilöstöä oli yhteensä kuusitoista.Tutkimus on lähinnä kvalitatiivinen, vaikka ensimmäisessä vaiheessa käytettiin kvantitatiivisia aineistonkeruumenetelmiä. Vaiheen tarkoituksena oli lähinnä kartoittaa tutkimusaihettamme ja löytää näin tutkimukselle keskeisiä alueita, joten aineistoa ei lähdetty perusteellisesti kvantitatiivisin menetelmin analysoimaan. Tiedonhankinnassa käytettiin oppilaiden ja opettajien kyselylomakkeita. Romanioppilaan sosiaalisten suhteiden kartoittamiseksi tehtiin kustakin luokasta sosiogrammit. Romanioppilaan asemaa luokassaan selvitettiin myös oppilaita varten laaditun "Luokkaretki" -kertomuksen avulla. Tutkimuksen toisessa vaiheessa tutkimusaihetta lähestyttiin teemahaastattelujen kautta. Haastatteluja analysoitiin kvalitatiivisin menetelmin.Tutkimuksen romanioppilaiden asema luokassaan vaihteli tapauskohtaisesti. Tutkimusluokkiemme romanioppilaat olivat luokissaan sosiaalisesti melko syrjäisissä rooleissa. Heillä oli usein luokallaan yksi tai korkeintaan muutama kaveri ja koulun ulkopuolella kaveripiiri oli toinen. Missään luokassa romanioppilas ei ollut johtajan roolissa tai keskeinen luokkayhteisönsä jäsen. Muut oppilaat tiedostivat romanioppilaan erilaisen kulttuuritaustan, mutta asia ei tullut jokapäiväisessä kouluelämässä mitenkään korostuneesti esille, ei positiivisesti eikä negatiivisesti. Ainoastaan yhdessä tapauksessa romanioppilasta oli kiusattu hänen romanisuutensa vuoksi. Yleensä ottaen oppilaat olivat kiinnostuneita eri kulttuureista ja niiden eroista ja halusivat, että aihetta käsiteltäisiin koulussa enemmän. Ulkopuolisia omasta kulttuuristaan kertovia vierailijoita pidettiin hyvänä keinona kulttuurien huomioimiseen opetuksessa.Tutkimukseen osallistuneiden romanioppilaiden koulumenestyksessä oli paljonkin toivomisen varaa. Ainoastaan yksi opettaja arvioi romanioppilaansa koulumenestyksen hyväksi, toiset korkeintaan tyydyttäväksi. Ongelmia koulunkäynnissä aiheuttivat runsaat poissaolot, joiden seurauksena romanioppilaiden perustiedoissa oli suuria puutteita. Opettajat katsoivat tukiopetusresurssien olevan riittämättömiä paikkaamaan näitä aukkoja, ja tästä syystä ongelmien uskottiin vain kasaantuvan oppilaiden siirtyessä ylemmille luokka-asteille. Neljästä tutkimuksen toiseen vaiheeseen osallistuneesta romanioppilaasta kolmen pelättiin jättävän koulunkäynnin kesken yläasteella. Tätä synkkää tulevaisuudennäkymää piristi ainoastaan yhden opettajan positiivinen kuva romanioppilaansa jatko-opiskelusta. Romanioppilaat itse olivat varsin optimistisia tulevaisuutensa suhteen ja katsoivat hankkivansa itselleen ammatin. Myös romanikielen opettaja katsoi luottavaisesti tulevaisuuteen ja pyrkii toiminnallaan motivoimaan oppilaitaan ja saamaan heidät ymmärtämään koulunkäynnin tärkeyden. Aikuisen romanin läsnäolo koulussa onkin tärkeä tuki koulunkäynnille. Samoin kodin ja koulun välisen yhteistyön merkitys sekä keskusteluyhteyden saaminen lapsen huoltajaan katsottiin romanioppilaan koulunkäynnin kannalta erittäin keskeiseksi.Opettajien romanikulttuuritietämyksen puute tuli tutkimuksessa selkeästi esille. Tiedonpuutteen katsottiin vaikeuttavan oppilaantuntemusta ja romanioppilaan näkökulman ymmärtämistä sekä pitävän yllä virheellisiä tietoja ja ennakkoluuloja romaneista. Hyvinä tiedonhankintakeinoina nähtiin omat kontaktit romaniväestöön ja varsinkin viime vuosina kouluihin tulleet romanikielen opettajat olivat auttaneet opettajien tietojen kartuttamisessa. Kulttuuritietämyksen puute nähtiin myös laajempana ongelmana luokkien koostuessa usein monenkin eri kulttuurin edustajista. Niinpä monikulttuurisuuden vähäinen huomiointi opettajankoulutuksessa kummastutti tutkimushenkilöitä ja aihetta koskevan osion saamista osaksi koulutusohjelmaa pidettiin tärkeänä. Opettajien heikon romanikulttuuritietämyksen vuoksi ei romanikulttuuria oltu huomioitu opetuksessa usein millään tavalla. Toisaalta tutkimushenkilöt korostivat myös sitä, että opettajan ei tule kiinnittää erilaisuuteen liiallista huomiota, joka voi hyvistä tarkoituperistä huolimatta tuntua romanioppilaasta ahdistavalta. Positiiviset keinot, joiden avulla romanikulttuuri tuodaan luontevalla tavalla opetuksessa esille, lisäävät muiden oppilaiden tietämystä romaneista, vaikuttavat heidän asenteisiinsa romaneja kohtaan ja luovat romanioppilaalle kuvan siitä, että hänen kulttuuriaan arvostetaan.Asiasanat: romanit - koululaiset, vähemmistöt - kouluyhteisö, monikulttuurisuus - koulu, syrjäytyminen - romanit - koulu