Yhteistyöverkoston mahdollisuudet perusterveydenhuollossa : röntgenhoitajan työn näkökulma

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yhteistyön toimivuutta hoitotyössä ja löytää uusia välineitä röntgenhoitajan työtoiminnan ja koulutuksen kehittämiseen. Tutkimus jakaantui kahteen osaan, röntgenhoitajan työn historian ja terveydenhuollon työntekijöiden teemahaastatteluihin. Teemahaastattelut olivat osa Toimiva terveyskeskus -projektin käyttämätöntä aineistoa. Haastatteluiden pohjalta kuvattiin ja analysoitiin hoitotyötä työntekijöiden omien, haastattelussa ilmaisemien käsitysten ja kokemusten kautta. Analyyseista muodostettiin työtoiminnan ristiriidat ja työn lähikehitys tarkastelemalla yhteistyöverkoston muodostamisen mahdollisuuksia perusterveydenhuollossa.Metodologisena kehyksenä oli Engeströmin kehittävän työntutkimuksen toimintajärjestelmän malli, joka tarjosi teoreettiset välineet röntgenhoitajan työn historialliseen analyysiin. Teemahaastattelujen analyysissa mallia käytettiin työntekijöiden työtoiminnan nykyisten käsitysten muodostamiseen. Röntgenhoitajan työn historiallisena aineistona olivat alan kirjallisuus, oppikirjat, julkaisut ja lehtiartikkelit. Historiallisen aineiston analyysimenetelmänä toimintajärjestelmän mallin lisäksi käytettiin työn historiallisia kehitystyyppejä jäsentämään röntgenhoitajan työn vaiheita. Työtä tarkasteltiin Toikan jaottelun mukaan historiallisesti käsityömäisen, rationalisoidun, humanisoidun ja teoreettisesti hallitun työtyypin näkökulmasta.Eniten työtoiminnassa ilmeni ristiriitoja tekijän ja työnjaon, tekijän ja sääntöjen ja tekijän ja välineiden välillä. Työnjaon ja tekijän välinen ristiriita ilmeni erityisesti yhteistyöongelmina, jotka liittyivät tiedonkulkuun, viestintäongelmiin, työntekijöiden kohtaamattomuuteen ja ammattikeskeiseen työtapaan. Ristiriidat henkilösuhteissa estivät yhteistyöverkoston muodostumista. Koulutus ei ollut antanut riittäviä valmiuksia ammatinhallintaan. Organisaation johtaminen, vallankäyttö ja byrokratia koettiin ahdistavana. Työn kohde miellettiin erilailla ja toisen työntekijän ammatin arvostaminen estivät toimivan yhteistyöverkoston muodostamisen.Tulevaisuuden haaste koulutukselle on erityisesti ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitojen opetuksen lisääminen. Arvostukset ja asenteet välittyvät koulutuksen, mutta myös käytännön hoitotyön kautta ja niiden osuutta on lisättävä koulutuksessa. Koulutusta on kehitettävä yhteistyössä työelämän kanssa, unohtamatta kuitenkaan itse työntekijän kehittämistä. Muuttuva työ ja koulutusrakenteiden muutokset edellyttävät myös opettajankoulutuksen ja alan koulutuksen nopeaa kehittämistä.Asiasanat: terveydenhuolto - yhteistyö, kehittävä työntutkimus - terveydenhuolto