Tsekkoslovakian kansalaisyhteiskunta ja transnationaaliset suhteet osana hallitusjärjestelmän muutosta vuonna 1989.

Abstract

Tsekkoslovakian kommunistinen hallitusjärjestelmä kaatui ns. sametti-

vallankumouksessa vuonna 1989. Muutoksen ensisijainen ulkoinen syy oli

Neuvostoliitossa aloitettu poliittinen uudistusohjelma perestroika,

jonka mukana uudistettu ulkopoliittinen doktriini salli Itä-Euroopan

maiden päättää itse poliittisesta järjestelmästään. Muutoksen taustalta

voidaan löytää lisäksi transnationaalisia tekijöitä. Transnationaali-

silla suhteilla tarkoitetaan valtiovallasta riippumattomien ja valtion

ulkopoliittisten elimien kontrollin ulkopuolella olevien toimijoiden

suhteita, jotka ylittävät kansalliset rajat. Toimijoina transnationaa-

lisissa suhteissa ovat esimerkiksi kansainväliset hallituksista riip-

pumattomat järjestöt, erilaiset yhteiskunnalliset liikkeet ja moni-

kansalliset yhtiöt. Ihmisoikeuksien puolustamiseksi alunperin perustet-

tu Charta 77 oli tärkeimmässä asemassa transnationaalisissa suhteissa

tsekkoslovakialaisena osapuolena. Charta 77:n alkuperäisenä tavoit-

teena ei ollut poliittisen vallan hankkiminen, vaan moraalisen opposi-

tion muodostaminen vallitsevalla järjestelmälle. Rajat ylittäviä

yhteyksiä Chartalla oli naapurimaiden vastaaviin liikkeisiin sekä

läntisiin ihmisoikeus- ja rauhanliikkeisiin. Transnationaaliset suhteet

auttoivat välittämään tietoa liikkeiden ja ryhmien välillä ja koordi-

noimaan toimintaa esimerkiksi yhteisiä lausuntoja varten. Liikkeiden

toisilleen antama tuki oli luonteeltaan lähinnä moraalista. Kokoukset

sekä tapaamiset auttoivat luomaan ennenkaikkea yhteenkuuluvuuden tunnet-

ta Itäisen Euroopan kansalaisliikkeiden keskuudessa. Yhteydet läntisiin

yhteiskunnallisiin liikkeisiin toivat itäisiä liikkeitä ja niiden aja-

mia asioita tunnetuksi lännessä. Charta 77:n ja Tsekkoslovakian muiden

riippumattomien liikkeiden toiminta aloitti maan kansalaisyhteiskunnan

elpymisen. Vuodesta 1948 yhteiskunnan kaikkia aloja oli valvonut kommu-

nistinen puolue eikä kansalaisyhteiskunnan toiminnalle ollut edellytyk-

siä ja kansalaisten omaehtoinen yhteiskunnallinen aktiivisuus oli al-

haista. Kansalaisyhteiskunnan kehittyminen oli luomassa vaihtoehtoista

politiikkaa, joka edelleen vahvisti kansalaisyhteiskuntaa. Yhteiskunnan

virallisten rakenteiden ulkopuolella toimineet henkilöt kykenivät sa-

mettivallankumouksen jälkeen ottamaan poliittisen vastuun uudessa ti-

lanteessa.