Alkuopetuksen luokanopettajien käsityksiä oppilaidensa motorisista ongelmista ja niiden vaikutuksista oppimiseen
JUNTTOLA, LEENA; TOIVANEN, PÄIVI (1994)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
JUNTTOLA, LEENA
TOIVANEN, PÄIVI
1994
Kasvatustiede, opettajankoulutus - Education, Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
1994Tiivistelmä
Tutkielmamme tarkoituksena oli selvittää, minkätyyppisiä motorisia ongelmia 1. ja 2. luokan oppilailla on ja onko näillä ongelmilla yhteyttä oppimiseen. Selvitimme myös, voidaanko oppimisvaikeuksia opettajien mielestä ennaltaehkäistä käyttämällä lapsen kokonaiskehitystä tukevaa liikuntaohjelmaa tai tehostamalla yhteistyötä neuvolan ja päiväkodin kanssa koulun aloittamisvaiheessa. Valitsimme tutkimukseen laadullisen lähestymistavan ja käytimme menetelmänä teemahaastattelua. Tutkimusta varten haastattelimme 12 alkuopetuksen opettajaa, jotka kuvailivat oppilaidensa motorisia ongelmia. Saadut kuvaukset luokittelimme kolmeen luokkaan sen perusteella, miten laaja-alaisesta motorisesta häiriöstä oli kysymys ja minkätyyppisiä oppimis- tai käyttäytymishäiriöitä siihen liittyi.Tutkimuksessamme ilmeni, että vaikeisiin motorisiin ongelmiin yhdistyy usein oppimisvaikeuksia. Lievemmissä oppimisvaikeustapauksissa opettajat kiinnittivät huomiota vaikeuksiin seuraavilla motorisen toiminnan osa-alueilla: perusliikuntataidot, hienomotoriikka, silmän ja käden koordinaatio ja rytmi. Opettajat havaitsivat myös motorisista häiriöistä kömpelyyden ja levottomuuden aiheuttavan oppilailla sosiaalisia ongelmia. Kokonaiskehitystä tukevien liikuntaohjelmien käytöstä opettajat olivat kiinnostuneita, mutta kokivat koulun ja omat mahdollisuutensa yksilöllisen kuntoutuksen toteuttamisessa rajallisiksi.Koulun, päiväkodin ja neuvolan yhteistyötä kartoittaessamme haastattelimme opettajien lisäksi myös kahta kiertävää erityislastentarhanopettajaa. Molemmat tahot kokivat yhteistyön hyvin tarpeelliseksi, mutta käytännön ehdotuksia sen tehostamiseksi ei tullut.Tutkielmamme perusteella pidämme tärkeänä koululiikunnan sisällön laajentamista. Sen ei tulisi olla vain virkistysaine tai eri urheilulajien harjoittelua, vaan liikunta tulisi nähdä lapsen kokonaiskehitystä ja oppimista tukevana kouluaineena. Kiertävien erityislastentarhanopettajien haastatteluista ilmeni, että päiväkodeissa on jo tiedostettu liikunnan merkitys lasten kokonaiskehityksen kannalta. Päiväkodeissa oli käytössä joitakin tässä työssä esittelemistämme oppimista tukevista liikuntaohjelmista. Alkuopetuksen pitäisi paremmin pystyä hyödyntämään päivähoidon henkilökunnan tietämystä lapsen motorisesta kehityksestä.Asiasanat: alkuopetus, oppimisvaikeudet, motorinen kehitys, koulutulokkaat