Sanoista tekoihin : luokanopettajien ympäristökasvatusasenteista ja toiminnallisesta opetuksesta

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää ympäristökasvatukseen liittyvien arvojen ja asenteiden muodostumista. Tässä tutkimuksessa määritellään ympäristökasvatuksen kannalta tärkeä käsite, ympäristösuhde. Ympäristösuhteen määritelmässä hahmotetaan arvojen ja toimintaan perustuvan oppimisen välinen yhteys. Tämän yhteyden selvittämisessä keskeisiä teorioita ovat asenteen kolmikomponenttiteoria (Karvonen 1967) ja Neisserin (1982) esittämä teoria skeemoihin ja kognitiivisiin karttoihin liittyvästä havaintosyklistä.Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla miten monipuolisesti ja toiminnallisesti opettajat työssään toteuttavat ympäristökasvatusta. Lisäksi haluamme selvittää, miten opettajat asennoituvat ympäristökasvatukseen ja millä tekijöillä opettajien asenteita voi selittää.Tutkimuksen koeryhmään kuului 39 ympäristöasioista erikoistumisopintojen tai opinnäytetyön perusteella kiinnostunutta kasvatustieteiden kandidaattia, jotka ovat valmistuneet Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksesta vuosien 1988-1993 välisenä aikana. Tutkimuksen vertailuryhmän muodosti 49 samalla aikavälillä Hämeenlinnasta valmistunutta kasvatustieteiden kandidaattia, joilla ei etukäteen tiedetty olevan erityistä luontoharrastusta tai muuta ympäristöasioihin liittyvää koulutusta. Tutkimuksen suoritimme postikyselynä. Kyselylomakkeen palautti 72 opettajaa, tutkimuksen kato oli 18%.Tutkimuksen pääongelmia ovat:1) Miten ympäristökasvatuksen aktiivisuus jakautuu koe- ja vertailuryhmien välillä?2) Miten toiminnalliset ryhmät eroavat ympäristökasvatusasenteiltaan?3) Millä tekijöillä voi selittää tutkittujen opettajien ympäristökasvatusasenteita?4) Mitkä ovat mitattujen tekijöiden osuudet ympäristötieteen erikoistumisainevalinnasta?Ongelmaan 1 liittyy hypoteesimme, jonka mukaan koeryhmäläiset, jotka ovat koulutusaikanaan osoittaneet kiinnostusta ympäristöasioita kohtaan tai hankkineet ympäristökasvatuksen lisäkoulutusta, ovat aktiivisempia kuin vertailuryhmäläiset. Ongelmaan 3 liittyy hypoteesimme ympäristökasvatuksen elinikäisyydestä, johon kuuluu olettamus kotitaustan ja lapsuusajan opettajien merkityksestä ympäristösuhteen muodostumisessa. Koska tutkimusjoukkomme koostuu opettajista, oletamme, että myös opettajankoulutuksella voi selittää opettajien ympäristökasvatusasenteita.Mittavälineemme asenneväittämät jaettiin faktorianalyysin perusteella ympäristökasvatusasenteita kuvaaviksi summamuuttujiksi. Tutkimusjoukon jaoimme ympäristökasvatuksen monipuolisuuden perusteella toiminnallisiin ryhmiin. Toiminnallisten ryhmien välisiä asenne-eroja etsimme t-testillä ja summamuuttujia selittäviä taustamuuttujia kaksisuuntaisella varianssianalyysillä.Tutkimus osoitti, että toiminnallisilla ryhmillä on jonkin verran eroa asennoitumisessa ympäristökasvatukseen. Tutkimus osoitti myös, että olettamillamme ympäristösuhteen muodostumiseen yhteydessä olevilla tekijöillä voi jossain määrin selittää tutkimuksessamme mitattuja ympäristöasenteita.Tutkimuksemme perusteella voi todeta, ettei opettajankoulutuksessa merkittävästi pystytä luomaan positiivisia asenteita ympäristökasvatukseen. Mittaukseen osallistuneiden opettajien myönteisiä asenteita ympäristökasvatusta kohtaan voidaan, tämän tutkimuksen perusteella, etupäässä selittää kotitaustalla, omalla kiinnostuksella ja harrastuksilla.Asiasanat: ympäristökasvatus, asenteet, opettajat