Rajatonta radikalismia? - Diskurssianalyyttinen tutkimus uusista ympäristöjärjestöistä
JÄPPINEN, ANU (1998)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
JÄPPINEN, ANU
1998
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
1998Sisällysluettelo
I JOHDANTO 4 Aiheen valinta 4 Tutkimuksen kohde ja tutkimusongelmat 5 II AIEMMAT TUTKIMUKSET 9 Järjestöjen ja liikkeiden tutkimus 10 Ala- ja vastakulttuurien tutkimus 13 III KESKEISET KÄSITTEET 14 Uudet ympäristöjärjestöt 15 Kulttuuri, alakulttuuri, vastakulttuuri 17 Kulttuuri 17 Vastakulttuuri 18 Alakulttuuri 19 Kulttuuri ja diskurssi 22 Diskurssit 24 IV MENETELMÄSTÄ 26 Analyysin kohde 26 Menetelmän arviointia 27 V AINEISTON HANKINTA 30 Lähtökohtia 30 Kirjallinen aineisto 31 Haastattelut 32 Saatu aineisto 34 VI DISKURSSIANALYYSI TÄSSÄ TUTKIMUKSESSA JA ANALYYSIN KULKU 36 Lähtökohtia 36 Analyysi 37 Teemat 38 VII TUTKIMUSEETTISIÄ NÄKÖKULMIA 39 VIII ANALYYSIN TULOKSIA 41 Diskurssin teemat ja niiden funktiot 41 Demokratia-teema 41 Monimuotoisuuden teema 44 Kehitysteema 46 Toiminta-teema 49 Julkisuus-teema 53 Vaihtoehtoisuus-teema 56 Yksilökeskeisyys ja yhteisöllisyys 58 Yhteenvetoa tuloksista 60 IX KESKUSTELUA 65 X TEOREETTISEN LÄHESTYMISTAVAN ARVIOINTIA 74 LÄHTEET 77 LIITTEET 83
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan uusia suomalaisia ympäristöjärjestöjä kulttuurin näkökulmasta. Ympäristöjärjestöjen kulttuureja
tarkastellaan kulttuurisen tietoisuuden tiivistyminä ja etsitään kulttuurisia jäsennyksiä, toistuvia tyypillisiä rakenteita,
kollektiivinen toiminta, so. puhe tai kirjoitus rakentuu. Tämä tapahtuu analysoimalla diskurssianalyyttisesti niiden jäsenten
käsityksiä omista järjestöistään sekä järjestöjen suhteista muihin järjestöihin ja laajemmin yhteiskuntaan. Tarkoituksena ei siis ole
kuvata eri järjestöjä tai vertailla niitä toisiinsa, vaan hahmottaa niissä toimivien ihmisten ajattelua yleisemmällä, kulttuurin tasolla ja verrata sitä laajemmassa kulttuurissa vallitseviin ajattelutapoihin. Tuon vertailun perusteella päätellään, voidaanko
uusien ympäristöjärjestöjen kulttuuria pitää erillisenä ala- tai vastakulttuurina.
Analyysin perusteella voitiin erottaa vain yksi melko yhtenäinen diskurssi, jossa kuitenkin voi havaita viisi samankaltaista, läheisesti toisiinsa kietoutunutta teemaa, jotka tukevat ja
täydentävät toisiaan: demokratia- ja monimuotoisuuden teemat, toiminta- ja julkisuusteemat sekä vaihtoehtoisuuden teema.
Diskurssi piirtää kuvan kulttuurista, joka eroaa selvästi ainakin joidenkin keskeisten käsitteiden osalta valtakulttuurista. Tämän tutkielman perusteella ei voida kuitenkaan puhua
alakulttuurista, sillä uusien ympäristöjärjestöjen jäsenten diskurssi rakentuu osittain valtakulttuurin diskurssin varaan.
Myös vastakulttuurin käsite kuvaa huonosti tarkasteltavaa kulttuuria: kysymys ei ole niinkään valtakulttuurin vastustamisesta
kuin sen muuttamisesta. uusien ympäristöjärjestöjen diskurssi kuitenkin muuttaa käsitteiden merkityksiä tai antaa niitä lisää,
minkä vuoksi sitä voidaan pitää jonkinlaisena vastakulttuurina, mutta vaihtoehto- tai muutoskulttuuri -termit olisivat ehkä
kuvaavampia.
Uusien ympäristöjärjestöjen toimintaa voidaan analyysin valossa kuvata ruohonjuuritason aktivismiksi, jonka tarkoituksena on
tuottaa ja välittää tietoa ympäristöongelmista ja pyrkiä vaikuttamaan koko yhteiskuntaan - talouselämään ja suuryrityksiin sekä
parlamentaariseen järjestelmään, jne. - eristämättä ympäristöasioita omaan lokeroonsa. Järjestöt pyrkivät uudistamaan ympäristöajattelun
ja yhteiskunnallisia käytäntöjä ja rakenteita kuin myös omia järjestöjään, niiden organisaatioita jne. Muutosta pyritään pitämään
käynnissä koko ajan toimimalla itse aktiivisesti ja konkreettisesti sekä luomalla esimerkkejä antiautoritaarisesta ja kaikille avoimesta
järjestötoiminnasta, joka lisäisi ihmisten ja toisten järjestöjen halukkuutta yhteistyöhön järjestöjen erilaisissa projekteissa.
tarkastellaan kulttuurisen tietoisuuden tiivistyminä ja etsitään kulttuurisia jäsennyksiä, toistuvia tyypillisiä rakenteita,
kollektiivinen toiminta, so. puhe tai kirjoitus rakentuu. Tämä tapahtuu analysoimalla diskurssianalyyttisesti niiden jäsenten
käsityksiä omista järjestöistään sekä järjestöjen suhteista muihin järjestöihin ja laajemmin yhteiskuntaan. Tarkoituksena ei siis ole
kuvata eri järjestöjä tai vertailla niitä toisiinsa, vaan hahmottaa niissä toimivien ihmisten ajattelua yleisemmällä, kulttuurin tasolla ja verrata sitä laajemmassa kulttuurissa vallitseviin ajattelutapoihin. Tuon vertailun perusteella päätellään, voidaanko
uusien ympäristöjärjestöjen kulttuuria pitää erillisenä ala- tai vastakulttuurina.
Analyysin perusteella voitiin erottaa vain yksi melko yhtenäinen diskurssi, jossa kuitenkin voi havaita viisi samankaltaista, läheisesti toisiinsa kietoutunutta teemaa, jotka tukevat ja
täydentävät toisiaan: demokratia- ja monimuotoisuuden teemat, toiminta- ja julkisuusteemat sekä vaihtoehtoisuuden teema.
Diskurssi piirtää kuvan kulttuurista, joka eroaa selvästi ainakin joidenkin keskeisten käsitteiden osalta valtakulttuurista. Tämän tutkielman perusteella ei voida kuitenkaan puhua
alakulttuurista, sillä uusien ympäristöjärjestöjen jäsenten diskurssi rakentuu osittain valtakulttuurin diskurssin varaan.
Myös vastakulttuurin käsite kuvaa huonosti tarkasteltavaa kulttuuria: kysymys ei ole niinkään valtakulttuurin vastustamisesta
kuin sen muuttamisesta. uusien ympäristöjärjestöjen diskurssi kuitenkin muuttaa käsitteiden merkityksiä tai antaa niitä lisää,
minkä vuoksi sitä voidaan pitää jonkinlaisena vastakulttuurina, mutta vaihtoehto- tai muutoskulttuuri -termit olisivat ehkä
kuvaavampia.
Uusien ympäristöjärjestöjen toimintaa voidaan analyysin valossa kuvata ruohonjuuritason aktivismiksi, jonka tarkoituksena on
tuottaa ja välittää tietoa ympäristöongelmista ja pyrkiä vaikuttamaan koko yhteiskuntaan - talouselämään ja suuryrityksiin sekä
parlamentaariseen järjestelmään, jne. - eristämättä ympäristöasioita omaan lokeroonsa. Järjestöt pyrkivät uudistamaan ympäristöajattelun
ja yhteiskunnallisia käytäntöjä ja rakenteita kuin myös omia järjestöjään, niiden organisaatioita jne. Muutosta pyritään pitämään
käynnissä koko ajan toimimalla itse aktiivisesti ja konkreettisesti sekä luomalla esimerkkejä antiautoritaarisesta ja kaikille avoimesta
järjestötoiminnasta, joka lisäisi ihmisten ja toisten järjestöjen halukkuutta yhteistyöhön järjestöjen erilaisissa projekteissa.