EMU-oppilasko yleisopetuksessa? : tapaustutkimus mukautettuun opetukseen määritellystä oppilaasta yleisopetuksessa

Abstract

Tutkimus pyrki selvittämään tapaustutkimuksena kolmen mukautettuun opetukseen määritellyn eli ns. EMU-oppilaan selviytymistä yleisopetuksessa. Tapaus tehtiin erään Pohjanmaan maaseutukunnan erään 60 oppilaan ala-asteen koulun kolmesta EMU-oppilaasta. EMU-oppilaiden integraatiota yleisopetukseen tarkastellaan mm. sosiaalisen ja toiminnallisen toteutumisen näkökulmasta opettajien arvioimana ja miten psykologiset testit kuvaavat heitä ja miten EMU-oppilaat itse ja muut tahot kokevat integraation yleisopetukseen onnistuneen.Tutkimusajankohtana lukuvuonna 1993-1994 ja syyslukukaudella 1994 tutkimuksen yksi oppilas oli koko ajan yleisopetuksen oppilaiden ryhmässä ja hän opiskeli yleisopetuksen opetussuunnitelman mukaan. Kaksi muuta EMU-oppilasta olivat yleisopetuksen ryhmissä, mutta opiskelivat osan ajasta yleisopetuksen opetussuunnitelman mukaan ja osan ajasta mukautettua opetussuunnitelmaa noudattaen.Kahden mukautetun opetuksen oppilaan vanhemmat pitivät koulusijoitusratkaisua onnistuneena, mutta yhden EMU-lapsen vanhemmat alkoivat tutkimuksen loppuvaiheessa epäröidä, oliko nykyinen koulusijoitusratkaisu paras mahdollinen heidän lapselleen.Integraation arvioitiin onnistuneen parhaiten oppilaan persoonallisuuden ja sosiaalisten suhteiden kannalta. Samojen vanhempien, jotka epäröivät lapsensa koulusijoitusta, mielipiteet olivat myöskin jonkin verran varauksellisia lapsensa tiedollisen kehityksen kohdalla.Kaksi kolmesta opettajasta piti koulusijoitusratkaisua tiedollisen kehityksen kannalta tyydyttävänä ja yksi täysin epäonnistuneena. Erityisopettajan kanta tiedolliseen kehitykseen oli neutraali.Vaikka tiedonsaanti oli vähän parantunut aikaisempiin tutkimuksiin nähden, kaivattiin yhden opettajan ja kaikkien vanhempien taholta lisätietoa erityisesti mukautettujen oppilaiden erityispedagogiikasta.Koulun muun henkilökunnan suhtautuminen integraatioon oli positiivista kolmen henkilön mielestä, yhden henkilön näkökannan olessa negatiivinen.Opettajien lisääntynyttä työmäärää ei riittävästi huomioitu koulutoimenjohdon taholta, sillä esimerkiksi kouluun oli palkattu vain yksi kouluavustaja koulutyön ollessa jo meneillään syyslukukaudella 1993, vaikka tutkimuksen alkuvaiheessa jo ilmeni, että EMU-oppilaiksi katsottavia oppilaita oli muitakin kuin mainitut kolme.Erityisoppilaiden vanhempien, opettajien ja erityisopettajan näkemykset olivat yhteneväisiä siitä, että tutkimuksen erityisoppilaiden pitäisi välttämättä saada mukautetun opetussuunnitelman mukaista, eriyttävää opetusta, vaikka he olisivatkin yleisopetuksen ryhmissä.Kaikki opettajat näkivät erityisopettajan kanssa tehtävän yhteistyön ratkaisevaksi tukitoimenpiteeksi integraation yleiselle onnistumiselle. Opetuksen konsultointi ja suunnittelu olivat tärkeämmät yhteistyömuodot erityisopettajan kanssa.Opetusjärjestelyistä tärkeimmäksi muodostui yhdysluokan koko. Tämän jälkeen tärkeitä olivat erityismateriaalit ja -välineet, tuntiresurssin lisäys ja kouluavustajien runsaampi ja monipuolisempi hyödyntäminen.Asiasanat: integroitu opetus, erityisopetus, poikkeava käyttäytyminen - koululaiset - peruskoulun ala-aste, käyttäytymishäiriöt - koululaiset