Mitä kuuluu vaeltaja? : tutkimus Suomen Partiolaisten vaeltajatoiminnasta vuonna 1994
HEINO, RAINE; MÄKELÄ, ILONA (1995)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HEINO, RAINE
MÄKELÄ, ILONA
1995
Kasvatustiede, opettajankoulutus - Education, Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
1995Tiivistelmä
Tutkimus on tilaustutkimus Suomen Partiolaiset ry:lle. Tutkimuksessa perehdytään vaeltajatoimintaan Suomessa vuonna 1994. Tutkimuksen pääongelmia ovat: Kuka on vaeltaja? Millaisissa ryhmissä vaeltajat toimivat? Mitä ryhmät tekevät? Miten vaeltajaryhmiä johdetaan? Kuinka kiinteitä vaeltajaryhmät ovat? Mitä vaeltajat toivovat tulevaisuudelta?. Tutkimusryhmänä ovat olleet kaikki Suomen Partiolaisten vuosiselostuslomakkeissa 1992 ilmoitetut vaeltajajohtajat ja vaeltajaryhmät. Tutkimusaineistoa on kerätty lomakekyselyn ja haastatteluiden avulla. Lomakekysely suoritettiin tammikuussa 1994 ja kyselyn perusteella valittiin 10 ryhmää haastateltavaksi. Haastattelut suoritettiin ryhmähaastatteluina kesällä 1994.Tutkimuksen teoriaosassa kuvaillaan sitä toimintaympäristöä jossa tutkimus on suoritettu. Vaeltajatoiminnan historia ja aikaisemmat vaeltajaohjelmat esitellään lyhyesti. Ryhmien toiminnan ymmärtämiseksi on perehdytty ryhmään psykososiaalisena ilmiönä. Teoriataustan johtajuus-osassa käsitellään johtamista yleisesti, johtamistyylejä ja niiden merkitystä erilaisten ryhmien toiminnalle sekä johtajaksi valikoitumista.Tutkimustuloksissa ilmeni, että vaeltajista 3/4 toimii lippukunnassa myös johtajatehtävissä. Pelkästään vaeltajana toimivia nuoria on ainoastaan neljännes, alle 2000 partiolaista. Vaeltajaryhmistä 1/3 koostuu pelkästään lippukunnan johtajista, muihin kuuluu sekä johtajia että pelkästään vaeltajia. Puhtaita vaeltajaryhmiä oli alle 5 % ryhmistä. Vaeltajaryhmien toiminta on erittäin monipuolista, mistä johtuen on mahdotonta tehdä kaikille sopivaa vaeltajaohjelmaa. Johtajien vaeltajatoiminta koostuu enimmäkseen lippukunnan tapahtumien järjestelemisestä, vaeltajien omat retket ja tapahtumat toimivat rentouttavana ja virkistävänä johtajahuoltona. Usein johtajaryhmien oma, itselle suunnattu toiminta jää lippukunnan kiireiden vuoksi vähäiseksi. Lähes poikkeuksetta ryhmillä on ideoita enemmän kuin aikaa niiden toteuttamiseen. Ryhmien sisällä vallitsi yleensä hyvä ryhmähenki ja vaeltajat olivat usein ystäviä partion ulkopuolellakin. Partio koettiin rakkaaksi harrastukseksi ja vaeltajana olon tärkeimmäksi motiiviksi mainittiin ystävät ja kaverit. Myös johtajia oli monenlaisia, postinvastaanottajista auktoriteettisiin organisaattoreihin. Yhteistä ryhmille oli tyytyväisyys johtajaa kohtaan, ryhmät olivat löytäneet johtamistyyliltään itselleen sopivan johtajan. Tulevaisuudelta ryhmät toivoivat tapaamisia toisten vaeltajien kanssa yli piirirajojen. Johtajaryhmät uneksivat kadonneesta omasta ajasta partiossa.Tutkimuksemme perusteella vaeltajatoiminta on tärkeä osa partiotoimintaa ja jokaiselle partiolaiselle pitäisi tarjota mahdollisuus myös vaeltajatoimintaan. Vaeltajatoiminta on tärkeää erityisesti niille partiolaiselle, jotka eivät jostain syystä halua/voi ryhtyä johtajiksi. Myös johtajapartiolaisille vaeltajana toimiminen tarjoaa parhaimmillaan itselle mielekästä ja palkitsevaa partiotoimintaa. Näistä syistä vaeltajatoimintaan pitäisi suhtautua positiivisesti kaikilla tasoilla.Asiasanat: partio, vaellus, ryhmäkäyttäytyminen - nuoret, johtajuus - harrastukset - nuoret