"Ei kai meill oo musiikkiliikuntaa?" : kuudesluokkalainen poika musiikkiliikkujana

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten ala-asteen kuudennen luokan pojat suhtautuvat musiikkiliikuntaan, ja samalla rakentaa poikia kiinnostava musiikkiliikuntajakso. Tutkimusmenetelmänä on käytetty toimintatutkimusta. Teoriataustassa selvitetään käsitettä musiikkiliikunta, sen menetelmiä ja tavoitteita sekä 12-vuotiaan pojan persoonallisuuden osa-alueiden kehittymistä ja sukupuoliroolien merkitystä koulussa ja urheilussa. Lisäksi teoriataustassa on pohdittu toimintatutkimusta tutkimusmenetelmänä.Teoriataustan perusteella on koottu kolmen viikon pituinen musiikkiliikuntajakso, joka toteutettiin kahdella Hämeenlinnan kaupungin ala-asteella (N=21+22). Ennen jaksoa poikien suhtautumista musiikkiliikuntaa kohtaan mitattiin kyselylomakkeella. Poikien välittömiä tuntemuksia jakson tunneista tiedusteltiin heti tunnin päätyttyä lyhyellä kyselyllä. Tähän tehtävään valittiin molemmista luokista kuusi oppilasta. Poikien tehtävänä oli myös arvioida tunteja ja koko jaksoa. Tutkijat toimivat musiikkiliikuntajakson ohjaajina ja pitivät tapahtumista henkilökohtaisia päiväkirjoja. Jakson loputtua mitattiin poikien suhtautumista musiikkiliikuntaan uudelleen, jotta voitiin nähdä tapahtuiko jakson aikana muutosta. Lisäksi molemmista luokista valittiin kolme oppilasta, joita haastateltiin aiheesta perusteellisemmin.Tutkimuksen pääongelmat ovat seuraavat.1. Miten ala-asteen kuudennen luokan pojat suhtautuvat musiikkiliikuntaan?1.1. Miten suhtautuminen musiikkiliikuntaa kohtaan muuttui jakson aikana?1.2. Miten liikunnan harrastuneisuus, liikuntataidot ja suhtautuminen liikuntaan vaikuttavat käsityksiin?1.3. Mitä musiikkiliikunta poikien mielestä on?1.4. Koetaanko musiikkiliikunta tyttöjen lajiksi?1.5. Tuleeko pojille opettaa musiikkiliikuntaa?1.6. Onko luokkien välisessä suhtautumisessa eroja?2. Miten liikuntajakso onnistui?2.1. Mitkä harjoitteista olivat mielenkiintoisia/tylsiä?2.2. Miten tunnin organisointi onnistui?2.3. Miten musiikkiliikunta vastaanotettiin: Voisivatko oppilaat osallistua uudelleen musiikkiliikuntatunnille?Tulosten analysoinnissa käytimme kyselylomakkeiden osalta pääasiallisesti ristiintaulukointia ja merkitsevyyttä tarkastelimme T-testillä. Muutoin analysoinnissa käytettiin kvalitatiivisen tutkimuksen tulkintamenetelmiä. Tutkimuksen luotettavuutta arvioimme triangulaatio menetelmän avulla. Tutkimuksen kannalta tärkeimpien kyselylomakkeiden osioiden luotettavuus todennettiin laskemalla niille reliabiliteettikerroin, joka vaihteli välillä -.66 -.80.Tutkimusaiheen valintaan vaikutti ajatus musiikkiliikunnan soveltuvuudesta pojille. Uskoimme, että myös pojat voivat kokea musiikkiliikunnan mielekkääksi. Oletuksemme olivat oikean suuntaisia, sillä yli 60 % pojista piti musiikkiliikuntaa hyödyllisenä oppiaineena ja lähes viidennes ilmoitti sen olevan hauskaa ja n. 40 % useimmiten hauskaa.Poikien suhtautumisessa musiikkiliikuntaa kohtaan voidaan havaita muutosta myönteiseen suuntaan tutkimusjakson aikana. Lähtötilanteessa 55,8 % oli ehdottomasti sitä mieltä, että musiikkiliikunta sopii paremmin tytöille kuin pojille. Musiikkiliikuntajakson jälkeen vastaava tulos oli vain 21 %. Kokonaisuudessaan mielipiteet tasoittuivat normaalijakauman suuntaiseksi.Pyysimme oppilaita arvioimaan musiikkiliikuntajaksoa asteikolla 4-10. Keskiarvoksi muodostui 7,6. Arvosanajakauma on laaja, käytössä on koko asteikko. Kuitenkin yli 60 % pojista antoi arvosanaksi 8 tai paremman. Keskiarvo on samansuuntainen muiden tutkimustulosten kanssa.Asiasanat: musiikkiliikunta - pojat