"Samalla palleroisella ollaan" : kansainvälisyyskasvatus hämeenlinnalaisten luokanopettajien näkökulmasta

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä kansainvälisyyskasvatus hämeenlinnalaisten peruskoulun ala-asteen luokanopettajien mielestä on ja miten sitä käytännön koulutyössä toteutetaan. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, eroavatko ns. erikoiskoulut (Unescon ystävyyskoulu, maahanmuuttajien vastaanottokoulu ja Comenius-hankkeessa mukana oleva koulu) tavallisista kouluista, opettajien ajatusten ja toimintatapojen suhteen.Tutkimuksella haetaan näkemyksiä seuraaaviin aiheisiin:- Kansainvälisyyskasvatus koulujen opetussuunnitelmissa- Opettajien ihmis- ja oppimiskäsitykset- Kansainvälisyyskasvatuksen määritys ja toteuttaminen- Itsetunnon merkitys suvaitsevaisuusarvojen sisäistämisessä- Koulu suvaitsevaisuuteen kasvattajana- Kansainvälisyyskasvatuksen tulevaisuusTutkimuksen kohteena on yhteensä 12 opettajaa kuudelta hämeenlinnalaiselta ala-asteelta. Haaastatelluista puolet oli pitkään luokanopettajana toimineita henkilöitä ja puolet huomattavasti lyhyemmän ajan luokanopettajana olleita henkilöitä. Haastatelluista viisi oli miehiä ja seitsemän naisia. Tutkimuksen kysymyksiin etsittiin vastauksia teemahaastattelulla. Analyysi on kuvaileva ja se painottuu suoriin lainauksiin haastatelluilta.Tutkimuksen tuloksena selvisi, että opettajat suhtautuvat myönteisesti ja kiinnostuneesti kansainvälisyyskasvatukseen, mutta tiedon ja lisäkoulutuksen tarve on suuri. Tällä hetkellä kansainvälisyyskasvatusta toteutetaan sirpalemaisesti kunkin opettajan kiinnostuksen mukaan. Kansainvälisyyskasvatukseen tarvitaan kiireesti yhtenäistä linjaa. Uhkana kansainvälisyyskasvatuksen toteutukselle on tietämättömyys, raha- ja resurssipula.Asiasanat: kansainvälisyyskasvatus - asenteet - opettajat