Ratkaisukeskeisesti ajattelevan koulupsykologin kokemuksia ja näkemyksiä työstään ja 1990-luvun peruskoulusta

Abstract

Tämän kvalitatiivisella tutkimusotteella toteutetun tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja analysoida koulupsykologien kokemuksia ja näkemyksiä omasta työstään ja 1990-luvun peruskoulusta. Tutkimukseen osallistuneilla psykologeilla on työssään ratkaisukeskeinen lähestymistapa, mikä yhdessä systeemisen näkemyksen kanssa muodostaa myös tämän tutkimuksen teoreettisen kehyksen.Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja haastateltavina oli viisi kouluhallinnon alaisena työskentelevää koulupsykologia viidellä paikkakunnalla. Koulua koskevaa aineistoa kerättiin myös avoimia kysymyksiä sisältävällä lomakkeella, jonka vastauksia tarkasteltiin Weisbordin organisaatiomallin avulla. Haastatteluaineisto luokiteltiin ns. jatkuvan vertailun menetelmällä erilaisiksi koulupsykologin työtä ja koulua hahmottaviksi kuviksi.Koulupsykologien haastatteluista luodut kuvat kertovat koulupsykologien suhtautuvan myönteisesti kouluun ja koulun muihin ammattiryhmiin. Opettajilta psykologit toivovat myönteisempää asennoitumista, erilaisuuden kohtaamista haasteena ja vuorovaikutuksen merkityksen ymmärtämistä. Itselleen he toivovat aktiivisempaa roolia koulun kehittämisessä. Työnsä viitekehyksen, ratkaisukeskeisyyden, he kokevat hyväksi erityisesti asiakastyössä, joka on paljolti toimivan vuorovaikutussuhteen luomista asiakkaan kanssa ja asiakkaan ohjaamista muutokseen etsimällä ja tukemalla hänen voimavarojaan. Koulupsykologin omaan työhön vaikuttaa hyvin paljon hänen persoonallisuutensa. Työtä ja siinä jaksamista tuetaan työnohjauksen ja koulutuksen avulla. Koulupsykologin työviihtyvyyttä heikentää heikko yhteiskunnan taloudellinen tila, koska virkoja ei saada lisää ja samaan aikaan tulee yhä enemmän yhä vaikeampia asiakastapauksia.Asiasanat: koulupsykologit, oppilashuolto - peruskoulu, ratkaisukeskeisyys