Valkoisen pöydän äärellä : kuvaileva tutkimus arkkitehdin luovasta lahjakkuudesta

Abstract

Tutkimuksen tarkoitus on kuvailla luovaa lahjakkuutta arkkitehdin näkökulmasta. Pyrkimyksenä on lisätä ymmärrystä kuvailemalla luovasti lahjakkaiden arkkitehtien käsityksiä ja kokemuksia lahjakkuudesta ja luovuudesta ja saada näin lisätietoa käytännön kasvatukseen.Tutkimuksen pääongelmat ovat:1. Millainen on arkkitehdin omakuva?2. Miten arkkitehti käsittää lahjakkuuden ja luovuuden?3. Millaiseksi arkkitehti kokee kodin merkityksen luovuuden ja lahjakkuuden kehittymisessä?4. Millaiseksi arkkitehti kokee koulun merkityksen luovuuden ja lahjakkuuden kehittymisessä?5. Miten arkkitehti kokee luovan prosessin?Tutkimusmenetelminä käytettiin teemahaastattelua sekä persoonallisuudenpiirteiden kartoituksessa itsearviointilomaketta. Haastateltavina oli viisi arkkitehtia, jotka ovat saaneet joko kansallista tai kansainvälistä tunnustusta lahjakkuudestaan ja luovuudestaan.Kukin viidestä arkkitehdista korosti omissa personallisuuden piirteissään erityisesti intuitiivisuutta, omaan sisäiseen näkemykseensä uskomista. Intuitiivisuuden lisäksi voimakkaiden tunteiden kokeminen kuvasivat heille luonteenomaista tapaa kuunnella omia tunteita ja tuntemuksiaan luovassa työssä. He yhdistivät myös itseensä ideoilla leikkimisen sekä monimutkaisuuden sietämisen.Voimakas sisäinen motivaatio luovaan työhön heijastui sekä persoonallisuuden piirteissä että harrastuksissa. He näkivät itsessään myös sellaisia piirteitä kuten ahkeruus, sinnikkyys sekä jatkuvan tekemisen ja kehittymisen tarpeen. Ulkoiseen motivaatioon liitettäviä piirteitä olivat kunnianhimo sekä kilpailuhenkisyys. Harrastukset liittyivät aina jollain tavoin arkkitehtuuriin.Lahjakkuuden arkkitehdit näkivät lähinnä luontaisena taipumuksena tehdä jotain paremmin kuin ihmiset keskimäärin tekevät. Heidän näkemystensä mukaan arkkitehdin lahjakkuuteen kuuluu erityisesti hyvä kokonaisuuksien hallinta. Hyvät ihmissuhdetaidot nähtiin myös eräänä menestymisen edellytyksenä erityisesti työelämässä.Arkkitehdit näkivät luovuuden tietynlaisena ongelmanratkaisuprosessina, jossa yhdistellään eri asioita, ristiriitaisiakin siten, että syntyy uusi kokonaisuus. Heidän luovan prosessin kuvauksissaan korostuivat erityisesti prosessin luovimpaan vaiheeseen; ratkaisun kehittelyvaiheeseen, liittyvät motivaation ja tuntemuksien vaihtelut ääripäästä toiseen.Lapsuuden kotinsa tunneilmastoa arkkitehdit luonnehtivat tasapainoiseksi ja rauhalliseksi. Heidän lapsuuteensa ei näyttänyt liittyvän minkäänlaisia traumaattisia tai epätavallisia kokemuksia. Lapsuuttaan he luonnehtivat onnelliseksi ja vapaaksi ajaksi. Lasten ja vanhempien välisiä suhteita he luonnehtivat hyviksi, joskin tietynlainen emotionaalinen etäisyys heijastui heidän vastauksissaan. Vanhempiensa kasvatusperiaatteita arkkitehdit luonnehtivat melko vapaiksi.Kodin merkityksen lahjakkuuden ja luovuuden kehittymiselle haastatellut arkkitehdit näkivät lähinnä mahdollisuuksien antajana. He arvostivat saamaansa vapautta toteuttaa itseään. Kaikkien arkkitehtien perheissä vanhemmat tavalla tai toisella huomioivat lastensa kyvyt, mutta eivät pyrkineet mitenkään aktiivisesti ohjaamaan heitä mihinkään tiettyyn suuntaan.Arkkitehdit näkivät suhteensa kouluun melko neutraalina. Mitään ns. kouluinhoa ei esiintynyt vastauksissa. He selviytyivät koulusta melko vähäisin ponnisteluin. Koululla he eivät katsoneet olevan oikeastaan mitään merkitystä oman lahjakkuutensa ja luovuutensa kehitykselle. Positiivisimmat koulusta jääneet muistot liittyivät yleensä persoonallisiin opettajiin.Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että kodin rooli lapsen lahjakkuuden ja luovuuden kehittymisessä on lähinnä tuen ja rohkaisun antaja, jotta luodaan pohja lapsen itsevarmuudelle. Vanhempien tulisi huomioida lapsensa kyvyt ja tarjota hänelle mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Koulun tulisi ohjata itsenäiseen tiedonhankintaan opettajan toimiessa lähinnä ajattelu- ja työskentelymallien antajana.Asiasanat: arkkitehdit, luovuus, lahjakkuus