Sairaanhoidonopiskelijoiden seksuaaliasenteet ja valmiudet neuvoa potilasta seksuaaliasioissa

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaiset ovat sairaanhoidonopiskelijoiden seksuaaliasenteet ja verrata niitä taustamuuttujiin ja omiin seksuaalikokemuksiin, mitä alueita on painotettu seksuaaliopetuksessa koulutuksen aikana ja mitkä ovat opiskelijoiden kokemat valmiudet ohjata eri potilasryhmiä. Painotusalueena on pitkäaikaissairaiden seksuaalisuus.Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella. Kohderyhmänä oli terveydenhuolto-oppilaitoksesta valmistuvat sairaanhoidonopiskelijat (N=64). Vastausprosentti oli 89%. Kysely tehtiin keväällä 1998. Aineisto käsiteltiin tilastollisesti sekä Statistica- että SPSS tilasto-ohjelmalla.Opiskelijoiden seksuaaliasenteita tutkittiin faktorianalyysillä eli haettiin perusulottuvuuksia, joita verrattiin opiskelijoiden taustamuuttujiin ja omiin seksuaalikokemuksiin. Seksuaaliasenteisiin löydettiin kahdeksan perusulottuvuutta. Taustamuuttujista iällä ja uskonnolla nähtiin olevan selvä yhteys asenteisiin. Iältään nuoremmat ja uskontoa ei tärkeänä pitävät olivat liberaalimpia yleisen moraalin suhteen. Tutkimustulos tukee aikaisempia tuloksia. Muilla taustamuuttujilla ei ollut tilastollisesti merkittävää yhteyttä. Avoimuus kotona seksuaaliasenteissa johtaa liberaalimpaan suhtautumiseen yleiseen ja aviolliseen moraaliin. Ei synnyttäneet kokivat, että heillä oli paremmat valmiudet antaa seksuaalineuvontaa kuin synnyttäneet tai mukana synnytyksessä olleet. Opiskelijat, joilla oli kokemusta uskottomuudesta ja sukupuolitaudeista olivat asenteiltaan varautuneempia.Tutkittaessa opiskelijoiden seksuaalisuudesta saamaa opetusta koulutuksen aikana, olivat he eniten saaneet tietoa AIDS:ta ja ehkäisyneuvonnasta. Vähiten oli saatu opetusta seksuaalipeloista, insestistä ja pedofiliasta. Vain muutama oli kuullut Plissit-mallista. Opetuksessa ei ollut tapahtunut muutosta verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin vaan se painottui perinteisesti sukupuolitauteihin ja raskaus- ja ehkäisyneuvontaan.Opiskelijat näkivät, että kaikki potilasryhmät tarvitsevat seksuaalineuvontaa. Heidän mielestään eniten neuvontaa tarvitsivat AIDS-potilaat ja potilaat, joille oli tehty leikkaus sukupuolielimiin ja vähiten neuvontaa tarvitsivat ihottumaa ja diabetesta sairastavat. Opiskelijat katsoivat, että heillä oli parhaimmat valmiudet neuvoa AIDS:iin sairastunutta potilasta ja sydäninfarkti- ja angina-pectoris potilasta ja heikoimmat valmiudet ohjata esim. Parkinsonin tautia sairastavaa ja elinsiirtopotilasta.Vaikka yleisesti sairaanhoidonopiskelijat asennoituvat myönteisesti seksuaalisuuteen ja näkivät seksuaalineuvonnan tärkeänä, näyttää suurimman esteen hyvälle seksuaalineuvonnalle muodostavan tiedollisten valmiuksien puute. Opetusta seksuaaliasioista tulisikin kehittää hoitoalan koulutuksessa. Tutkimusaluetta voisi jatkossa suunnata hoitotyöhön ja tutkia eri potilasryhmän kokemia ongelmia seksuaaliasioissa ja saadussa neuvonnassa.Asiasanat: seksuaalisuus - asenteet, sairaanhoitajat - opiskelijat, seksuaalikasvatus