Polttava ratkaisu - kamppailu arinapolton soveltuvuudesta jätealan rakennemuutokseen
OJALA, ERKKI (2013)
2013
Ympäristöpolitiikka ja aluetiede - Environmental and Regional Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-07-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-24116
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-24116
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on kamppailu arinateknologiaan perustuvan yhdyskuntajätteenpoltosta. Suomessa yhdyskuntajätteen massapoltto on ollut hyvin vähäistä, mihin monet ovat osoittaneet syyksi Kyläsaaren edesmenneen jätteenpolttolaitoksen pitkälle eskaloituneen saastekohun. 2000-luvulla jätteenmassapoltto haluttiin palauttaa legiimien jätehuoltokeinojen valikoimaan ratkaisemaan EU:n vaatiman jätealan rakennemuutostarpeen. Suunta ei kaikki miellyttänyt, mikä johti kamppailuun. Vastakkain olivat Jätelaitosyhdistyksen ja Energiateollisuus ry:n muodostama koalitio sekä ympäristöyritysten ja Suomen luonnonsuojeluliiton muodostama arinapolttoa vastustava koalitio. Kamppailu ei politisoitunut vastustajien yrityksestä huolimatta.
Kamppailun toimijoiden argumentointiin käyn käsiksi Maarten A. Hajerin versioiman diskurssianalyysin avulla. Tutkielman keskeinen käsitteellinen työkalu on Hajerin tarinalinjan käsite, joka tarkoittaa diskursseista ammennettua narratiivia, jonka on tarkoitus tuoda yhtenäisyyttä ongelman käsittämiseen. Tarinalijojen jäsennyksen ja analyysin avulla kuvasin, kuinka kamppailun toimijat pyrkivät saavuttamaan päämääränsä kamppailussa. Lisäksi tutkin minkälaisista teemoista kamppailun argumentaatio ammentuu ja kuinka argumentointivalinnat muotoilevat kamppailua.
Tutkimuksen aineisto on heterogeenistä, koska aineistotekstit ovat eri muotoisia ja seulottu erilaisilta foorumeilta. Kaikki tekstit kuitenkin tähtäävät vaikuttamiseen. Aineisto rajautui kun argumenttisaturaatio saavutettiin, eli saavutettiin piste, jossa uudessa potentiaalisessa aineistossa sama argumentaatio toistuu. Lisäksi aineisto rajasi tutkimusotteeni kontekstuaalinen konstruktionismi, mikä käytännössä tarkoittaa sen ympäristön ja olosuhteiden kuvausta, jossa jätteenpoltto ajankohtaistui uudelleen.
Puoltajat perustelivat arinalaitoksia edistykseksi ja järkeväksi ratkaisuksi, joka olisi kaikin puolin hallittavissa. Samalla puoltajat pyrkivät osoittamaan vastustajat argumentteineen epäluotettaviksi. Vastustajat näkevät arinalaitossuunnitelmat järjettöminä, koska kierrätys tulee heidän mukaan muuttumaan kannattavaksi, mikä tekee arinalaitoksista ”hukkainvestointeja”. Heistä myös jätteen synnyn ehkäisyynkin tulisi panostaa enemmän. Kamppailun tila rakentui talouden ja ympäristön kattotason diskursseista, mutta tilan tarkemmat muodot syntyivät käyttötason diskursseista: ”hyödystä”, ”tehokkuudesta” ja ”vastuullisuudesta”. Niistä argumentaatio ammennettiin.
Onnistuneen tarinalinjan avulla puoltajat saivat kutsuttua esiin sosiaalisen tilauksen jätteenpoltolle, koska sen vihjattiin olevan uusiutuvaa energiantuotantoa ja ylipäätään hyödyllistä. Arinalaitossuunnitelmat eivät politisoituneet ja puoltajat pääsivät hyödyntämään mahdollisuusikkunaa arinapolttoon, jonka kehyksinä olivat kaatopaikka- ja jätteenpolttodirektiivit. Kamppailun perusteella valtakunnan tason jätepolitiikka ei enää ole korporatiivista, mutta syytä on pohtia, onko se on sitä alueellisella tasolla.
Asiasanat: arina-, rakennemuutos, tarinalinja, hyöty, tehokkuus, vastuullisuus, politisoituminen
Kamppailun toimijoiden argumentointiin käyn käsiksi Maarten A. Hajerin versioiman diskurssianalyysin avulla. Tutkielman keskeinen käsitteellinen työkalu on Hajerin tarinalinjan käsite, joka tarkoittaa diskursseista ammennettua narratiivia, jonka on tarkoitus tuoda yhtenäisyyttä ongelman käsittämiseen. Tarinalijojen jäsennyksen ja analyysin avulla kuvasin, kuinka kamppailun toimijat pyrkivät saavuttamaan päämääränsä kamppailussa. Lisäksi tutkin minkälaisista teemoista kamppailun argumentaatio ammentuu ja kuinka argumentointivalinnat muotoilevat kamppailua.
Tutkimuksen aineisto on heterogeenistä, koska aineistotekstit ovat eri muotoisia ja seulottu erilaisilta foorumeilta. Kaikki tekstit kuitenkin tähtäävät vaikuttamiseen. Aineisto rajautui kun argumenttisaturaatio saavutettiin, eli saavutettiin piste, jossa uudessa potentiaalisessa aineistossa sama argumentaatio toistuu. Lisäksi aineisto rajasi tutkimusotteeni kontekstuaalinen konstruktionismi, mikä käytännössä tarkoittaa sen ympäristön ja olosuhteiden kuvausta, jossa jätteenpoltto ajankohtaistui uudelleen.
Puoltajat perustelivat arinalaitoksia edistykseksi ja järkeväksi ratkaisuksi, joka olisi kaikin puolin hallittavissa. Samalla puoltajat pyrkivät osoittamaan vastustajat argumentteineen epäluotettaviksi. Vastustajat näkevät arinalaitossuunnitelmat järjettöminä, koska kierrätys tulee heidän mukaan muuttumaan kannattavaksi, mikä tekee arinalaitoksista ”hukkainvestointeja”. Heistä myös jätteen synnyn ehkäisyynkin tulisi panostaa enemmän. Kamppailun tila rakentui talouden ja ympäristön kattotason diskursseista, mutta tilan tarkemmat muodot syntyivät käyttötason diskursseista: ”hyödystä”, ”tehokkuudesta” ja ”vastuullisuudesta”. Niistä argumentaatio ammennettiin.
Onnistuneen tarinalinjan avulla puoltajat saivat kutsuttua esiin sosiaalisen tilauksen jätteenpoltolle, koska sen vihjattiin olevan uusiutuvaa energiantuotantoa ja ylipäätään hyödyllistä. Arinalaitossuunnitelmat eivät politisoituneet ja puoltajat pääsivät hyödyntämään mahdollisuusikkunaa arinapolttoon, jonka kehyksinä olivat kaatopaikka- ja jätteenpolttodirektiivit. Kamppailun perusteella valtakunnan tason jätepolitiikka ei enää ole korporatiivista, mutta syytä on pohtia, onko se on sitä alueellisella tasolla.
Asiasanat: arina-, rakennemuutos, tarinalinja, hyöty, tehokkuus, vastuullisuus, politisoituminen