Matemaattisesti lahjakkaiden opetus peruskoulun yläasteella

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää yläasteen matematiikan opettajien ja matemaattisesti lahjakkaiden yhdeksäsluokkalaisten oppilaiden kokemuksia ja mielipiteitä matemaattisesti lahjakkaista ja näiden opetuksen järjestämisestä peruskoulun yläasteella. Tutkimuksen teoriaosuudessa matemaattista lahjakkuutta määritellään Leinon, Zimmermanin ja Ahmavaaran mukaan. Matemaattisesti lahjakkaiden opetuksessa yleisimmin käytetyt muodot ovat tutkijoiden Howson & Wilsonin ja Leinon mukaan olleet mm. erilaiset tasoryhmittymät ja luokan sisällä tapahtuva eriyttäminen.Tutkimuksen pääongelmat ovat:1. Miten matemaattisesti lahjakkaiden opetus järjestetään peruskoulun yläasteella?2. Miten opettajat ja oppilaat suhtautuvat opetuksen eriyttämismenetelmiin?3. Millainen on matemattisesti lahjakas?Tutkimuksen kohdejoukon muodostivat kuusi opettajaa, joiden oppilaat sijoittuivat syksyn 1994 valtakunnallisissa matematiikkakilpailuissa 21 parhaiten menestyneen joukkoon. Kaikki opettajat osoittautuivat olevan muodollisesti kelpoisia matemaattisten aineiden opettajia ja naisia, jotka olivat toimineet opettajina 16-30 vuotta. Heille lähetettiin kyselylomakkeet keväällä 1995. Samoin oppilaita edusti kuusi matemaatikkoa, neljä poikaa ja kaksi tyttöä, ko. kilpailujen kahdenkymmenenyhden parhaan joukosta. Koska oppilaille lähetettiin kyselylomakkeet vasta kesäkuussa koulujen päättymisen jälkeen, en onnistunut saamaan kouluilta kaikkien niiden koulunsa jo päättäneiden matemaatikkojen osoitteita, joiden opettajat olivat aiemmin saaneet kyselyn. Tämän vuoksi vain neljä opettajaa ja neljä oppilasta ovat samoista kouluista. Kysely lähetettiin seitsemälle opettajalle ja oppilaalle. Sen palautti kuusi opettajaa ja kuusi oppilasta, joten vastausprosentiksi tuli kummassakin ryhmässä 85,7% ja kadoksi 14,3%.Kyselylomakkeet sisälsivät sekä avoimia ja suljettuja kysymyksiä että likert-asteikolla arvioitavia väittämiä. Se osa kyselyistä, jossa tutkittiin suhtautumista opetuksen eriyttämismenetelmiin, oli samanlainen sekä opettajille että oppilaille.Tutkimuksen analysointi on kuvailevaa ja joissakin tapauksissa lasketaan keskiarvoja. Tutkituista kuudesta koulusta neljässä käytettiin opetuksessa oppilaiden ryhmittymistä kognitiivisten edellytysten tai jatko-opintosuunnitelmien perusteella. Oppilaat toivoivat koulun huomioivan lahjakkaita enemmän, mm. yksilöllisemmällä opetuksella ja opettajajohtoisuuden vähentämisellä. Varsinkin suhtautumista koskeviin väitteisiin vastaaminen perustui osittain pelkille kuvitelmille, koska kaikki esitetyt työmuodot eivät ole käytössä peruskoulussamme. Suosituimmaksi eriyttämismuodoksi osoittautui lahjakkaille suunnitellut lisätehtävät. Kysymys kotitehtävien tekemisestä tunnilla ja lahjakkaiden eteneminen omaan tahtiinsa jakoi opettajien ja oppilaiden mielipiteitä eniten.Asiasanat: lahjakkuus - koululaiset - peruskoulun yläaste, lahjakkuus - matematiikka