ALS-potilaiden nielemis- ja puhehäiriön vaikeusasteen muutokset kuuden kuukauden seurannan aikana
IMMONEN, SAARA (2013)
IMMONEN, SAARA
2013
Logopedia - Logopedics
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-09-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-24106
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-24106
Tiivistelmä
Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS) on etenevä neurologinen sairaus, joka vaurioittaa keskushermoston liikehermosoluja. Kun vauriot ovat aivohermosolutasolla, oireet näkyvät nielemis- ja puhehäiriöinä. ALS-taudin esiintyvyys populaatiossa voi olla jopa 5/100 000, joten se on melkein yhtä yleinen sairaus kuin esimerkiksi MS-tauti. Nielemis- ja puheongelmia ilmenee kaikissa ALS-tautityypeissä jossain sairauden vaiheessa, ja niiden kuntoutus on osa puheterapeutin työtä. Vaikka puhe- ja nielemisvaikeuksia ei pystytä parantamaan, voidaan esimerkiksi potilaan ruokavaliota muokata, jotta ravinnosta nauttiminen suun kautta onnistuisi mahdollisimman pitkään. Väistämättä heikkenevän puhekyvyn kompensoimiseksi on tärkeää suunnitella korvaavien kommunikaatiokeinojen käyttöönottoa jo ennen kuin ne tulevat kommunikoinnin kannalta välttämättömiksi. Puheterapeutit ovat siis avainasemassa ALS-potilaan hoidossa, ja heidän tietämyksensä nielemis- ja puhehäiriöistä on korvaamatonta.
Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten ALS-potilaiden nielemis- ja puhehäiriöt muuttuvat kuuden kuukauden seurannan aikana. Tutkimuksen avulla pyrittiin selvittämään myös sairaustyypin vaikutusta nielemis- ja puhehäiriöihin sekä sitä, miten puhe ja nieleminen muuttuvat seurannan aikana suhteessa toisiinsa. ALS-potilaiden nielemis- ja puhehäiriöiden tuntemus voi auttaa esimerkiksi suunniteltaessa erilaisten puheterapeuttisten interventioiden oikea-aikaista aloitusta. Tietojen avulla puheterapeutti pystyy antamaan enemmän tietoa puhe- ja nielemisvaikeuksien etenemisestä myös potilaalle ja hänen omaisilleen. Tutkimukseen valittiin 13 ALS-naispotilasta, joiden puhe ja nieleminen arvioitiin kymmenasteisten ALS Severity Scale of Speech ja ALS Severity Scale of Swallowing -asteikoiden avulla puolen vuoden ajan kolmessa eri mittauspisteessä (0 kk, 3 kk ja 6 kk).
Kuuden kuukauden seurannan aikana sekä nielemis- että puheongelmat vaikeutuivat ALS Severity Scale -asteikoilla mitattuna keskimäärin kaksi pistettä. Muutokset olivat kuitenkin hyvin yksilöllisiä, joten saatu tieto häiriöiden etenemisestä on viitteellistä. Nielemis- ja puhehäiriön vaikeusasteen muutokset erosivat toisistaan eri sairaustyypeissä. Spinaalisessa sairaustyypissä puhe- ja nielemishäiriön vaikeusaste olivat hyvin samantasoisia koko seurannan ajan, kun taas bulbaarisessa sairaustyypissä puhehäiriöt olivat selvästi nielemisongelmia vaikeampia. Bulbaari-ryhmässä tutkittavien puhe- ja nielemishäiriöt olivat myös koko seurannan ajan vaikeampiasteisia kuin spinaali- ryhmässä. Molemmissa sairaustyypeissä puhe- ja nielemishäiriön tasoero säilyi samana koko seurannan ajan. Bulbaari-ryhmässä useimmilla tutkimushenkilöillä muutos nielemisessä tapahtui ensimmäisen kolmen kuukauden aikana, kun taas spinaali-ryhmässä suurimmalla osalla muutos tapahtui vasta toisen ja viimeisen mittauspisteen välillä. Tutkimuksen havainnot tukevat ajatusta siitä, että ALS-potilalla nielemisen ja puheen välillä olisi vahva yhteys. Yhteys puhe- ja nielemishäiriön vaikeusasteen välillä vahvistui seurannan aikana ja oli vahvimmillaan kuuden kuukauden seurantapisteessä. Tilastollisesti merkitsevä yhteys todettiin kuitenkin vain bulbaari-ryhmässä.
Tutkimukseni antaa tärkeää, joskin tutkittavien pienestä määrästä johtuen viitteellistä tietoa siitä, miten ALS-potilaiden puhe- ja nielemishäiriöt muuttuvat kuuden kuukauden seurannan aikana. Tulokset auttavat puheterapeutteja kiinnittämään yhä enemmän huomiota häiriöiden alkamisajankohtaan sekä korvaavien menetelmien ja nielemisohjannan oikea-aikaiseen ajoittamiseen.
Avainsanat: amyotrofinen lateraaliskleroosi, puhehäiriö, nielemishäiriö, bulbaarinen, spinaalinen
Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten ALS-potilaiden nielemis- ja puhehäiriöt muuttuvat kuuden kuukauden seurannan aikana. Tutkimuksen avulla pyrittiin selvittämään myös sairaustyypin vaikutusta nielemis- ja puhehäiriöihin sekä sitä, miten puhe ja nieleminen muuttuvat seurannan aikana suhteessa toisiinsa. ALS-potilaiden nielemis- ja puhehäiriöiden tuntemus voi auttaa esimerkiksi suunniteltaessa erilaisten puheterapeuttisten interventioiden oikea-aikaista aloitusta. Tietojen avulla puheterapeutti pystyy antamaan enemmän tietoa puhe- ja nielemisvaikeuksien etenemisestä myös potilaalle ja hänen omaisilleen. Tutkimukseen valittiin 13 ALS-naispotilasta, joiden puhe ja nieleminen arvioitiin kymmenasteisten ALS Severity Scale of Speech ja ALS Severity Scale of Swallowing -asteikoiden avulla puolen vuoden ajan kolmessa eri mittauspisteessä (0 kk, 3 kk ja 6 kk).
Kuuden kuukauden seurannan aikana sekä nielemis- että puheongelmat vaikeutuivat ALS Severity Scale -asteikoilla mitattuna keskimäärin kaksi pistettä. Muutokset olivat kuitenkin hyvin yksilöllisiä, joten saatu tieto häiriöiden etenemisestä on viitteellistä. Nielemis- ja puhehäiriön vaikeusasteen muutokset erosivat toisistaan eri sairaustyypeissä. Spinaalisessa sairaustyypissä puhe- ja nielemishäiriön vaikeusaste olivat hyvin samantasoisia koko seurannan ajan, kun taas bulbaarisessa sairaustyypissä puhehäiriöt olivat selvästi nielemisongelmia vaikeampia. Bulbaari-ryhmässä tutkittavien puhe- ja nielemishäiriöt olivat myös koko seurannan ajan vaikeampiasteisia kuin spinaali- ryhmässä. Molemmissa sairaustyypeissä puhe- ja nielemishäiriön tasoero säilyi samana koko seurannan ajan. Bulbaari-ryhmässä useimmilla tutkimushenkilöillä muutos nielemisessä tapahtui ensimmäisen kolmen kuukauden aikana, kun taas spinaali-ryhmässä suurimmalla osalla muutos tapahtui vasta toisen ja viimeisen mittauspisteen välillä. Tutkimuksen havainnot tukevat ajatusta siitä, että ALS-potilalla nielemisen ja puheen välillä olisi vahva yhteys. Yhteys puhe- ja nielemishäiriön vaikeusasteen välillä vahvistui seurannan aikana ja oli vahvimmillaan kuuden kuukauden seurantapisteessä. Tilastollisesti merkitsevä yhteys todettiin kuitenkin vain bulbaari-ryhmässä.
Tutkimukseni antaa tärkeää, joskin tutkittavien pienestä määrästä johtuen viitteellistä tietoa siitä, miten ALS-potilaiden puhe- ja nielemishäiriöt muuttuvat kuuden kuukauden seurannan aikana. Tulokset auttavat puheterapeutteja kiinnittämään yhä enemmän huomiota häiriöiden alkamisajankohtaan sekä korvaavien menetelmien ja nielemisohjannan oikea-aikaiseen ajoittamiseen.
Avainsanat: amyotrofinen lateraaliskleroosi, puhehäiriö, nielemishäiriö, bulbaarinen, spinaalinen