Ammattioppilaitoksen kielenopetuksen esteettömyys lukivaikeustaustaisen opiskelijan kokemana
POSKIPARTA, ASTA (2013)
POSKIPARTA, ASTA
2013
Kasvatustiede, ammattikasvatus - Education, Vocational Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-08-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-24102
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-24102
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, millaisena ammattioppilaitoksen kielenopetuksen esteettömyys ilmenee lukivaikeustaustaisen opiskelijan kokemana. Selvitin niitä tekijöitä jotka voivat estää tai edistää kielenoppimista. Kielitaitovaatimukset ovat kasvaneet ammatillisessa koulutuksessa, ja koulutuksen pitäisi taata kaikille opiskelijoille ainakin jatko-opintokelpoisuus. Kielitaitoa tarvitaan myös koulun jälkeisessä elämässä ja elinikäisen oppimisen velvoittamana koko loppuiän. Kaikki opiskelijat eivät kuitenkaan saavuta tarvittavaa kielitaitotasoa, ja syynä on usein lukivaikeus, joka muodostaa oppimisen esteen opiskelulle. Kielitaidottomuus aiheuttaa paitsi koulutuksellisen myös yhteiskunnallisen syrjäytymisen riskin. Inkluusio ideologian subjektiutta tukevan osallistavan kasvatuksen ajatuksena on saada kaikki ihmiset mukaan koulutukseen ja yhteiskunnan toimintaan. Esteettömyys nähdään yhdeksi keinoksi toteuttaa inkluusioideologiaa. Lähdin etsimään esteettömyyttä opiskelijoiden oppimiskokemuksista; tutkin sitä miten kielenopetuksen esteettömyys ilmenee opiskelijan kokemana.
Tutkimus oli kvalitatiivinen, ja siinä sovellettiin fenomenografista tutkimusotetta. Keräsin aineiston puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, jossa haastateltavien valinnassa strategiana oli kriteerivalinta. Valitsin haastateltavaksi kaksitoista toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon opiskelijaa, joiden elämäntilanteeseen liittyivät kokemukset lukivaikeudesta ja englanninkielen opiskelusta toisella asteella.
Tutkimuksen tulos toi esiin sen, että esteettömyys koettiin hyvin eri tavoin samoissakin opiskeluryhmissä. Psyykkiseen, sosiaaliseen ja pedagogiseen esteettömyyteen liittyvät kokemukset nousivat selkeämmin esiin kuin fyysiseen esteettömyyteen liittyvät kokemukset. Kokemuksista saattoi muodostaa kolme ryhmää, jotka olivat1) kokemukset lukivaikeudesta, 2) kokemukset selviytymisestä ja 3) kokemukset oppimisympäristöistä. Tuloksista tuli esiin erilaisten uskomussysteemeiden keskeinen merkitys kielenopiskelussa; ne vaikuttavat eri kokemusryhmien välillä. Uskomussysteemit voivat ohjata opiskelua positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan. Silloin, kun uskomussysteemit veivät opiskelua positiiviseen suuntaan, niihin liittyi esteettömyyden subjektiutta tukeva aspekti. Silloin kun uskomussysteemit veivät opiskelua negatiiviseen suuntaan, uskomussysteemeissä taustalla olivat muun muassa epäonnistumisen kokemukset ja kielitaidon kokeminen merkityksettömäksi. Käsitys itsestä kielenoppijana näytti syntyneen jo peruskoulussa, ja ohjasi asennoitumista myöhempään kielenopiskeluun. Kielen kokeminen merkitykselliseksi ohjasi opiskelijaa myös koulun ulkoisten oppimisympäristöjen monipuoliseen hyödyntämiseen.
Kun esteettömyys nähdään laajemmaksi kokonaisuudeksi kuin yksittäisiksi teoiksi esteiden poistamiseksi, sillä voidaan vaikuttaa positiiviseen oppimissykliin. Tuettaessa esteettömyyttä kielenopetuksessa on kiinnitettävä huomiota oppimismekanismeihin, siihen kuinka oppimiskokemukset syntyvät, ja pyrittävä vaikuttamaan subjektiutta sekä toimijuutta edistävien uskomussysteemeiden syntymiseen.
Asiasanat: esteettömyys, inkluusio, kielenopetus, lukivaikeus, oppimiskokemus, uskomussysteemit
Tutkimus oli kvalitatiivinen, ja siinä sovellettiin fenomenografista tutkimusotetta. Keräsin aineiston puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, jossa haastateltavien valinnassa strategiana oli kriteerivalinta. Valitsin haastateltavaksi kaksitoista toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon opiskelijaa, joiden elämäntilanteeseen liittyivät kokemukset lukivaikeudesta ja englanninkielen opiskelusta toisella asteella.
Tutkimuksen tulos toi esiin sen, että esteettömyys koettiin hyvin eri tavoin samoissakin opiskeluryhmissä. Psyykkiseen, sosiaaliseen ja pedagogiseen esteettömyyteen liittyvät kokemukset nousivat selkeämmin esiin kuin fyysiseen esteettömyyteen liittyvät kokemukset. Kokemuksista saattoi muodostaa kolme ryhmää, jotka olivat1) kokemukset lukivaikeudesta, 2) kokemukset selviytymisestä ja 3) kokemukset oppimisympäristöistä. Tuloksista tuli esiin erilaisten uskomussysteemeiden keskeinen merkitys kielenopiskelussa; ne vaikuttavat eri kokemusryhmien välillä. Uskomussysteemit voivat ohjata opiskelua positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan. Silloin, kun uskomussysteemit veivät opiskelua positiiviseen suuntaan, niihin liittyi esteettömyyden subjektiutta tukeva aspekti. Silloin kun uskomussysteemit veivät opiskelua negatiiviseen suuntaan, uskomussysteemeissä taustalla olivat muun muassa epäonnistumisen kokemukset ja kielitaidon kokeminen merkityksettömäksi. Käsitys itsestä kielenoppijana näytti syntyneen jo peruskoulussa, ja ohjasi asennoitumista myöhempään kielenopiskeluun. Kielen kokeminen merkitykselliseksi ohjasi opiskelijaa myös koulun ulkoisten oppimisympäristöjen monipuoliseen hyödyntämiseen.
Kun esteettömyys nähdään laajemmaksi kokonaisuudeksi kuin yksittäisiksi teoiksi esteiden poistamiseksi, sillä voidaan vaikuttaa positiiviseen oppimissykliin. Tuettaessa esteettömyyttä kielenopetuksessa on kiinnitettävä huomiota oppimismekanismeihin, siihen kuinka oppimiskokemukset syntyvät, ja pyrittävä vaikuttamaan subjektiutta sekä toimijuutta edistävien uskomussysteemeiden syntymiseen.
Asiasanat: esteettömyys, inkluusio, kielenopetus, lukivaikeus, oppimiskokemus, uskomussysteemit