Oikeudelliset keinot arvokkaiden maisema-alueiden suojelemiseksi

Abstract

Arvokkaiden maisema-alueiden suojelu on osa kestävän kehityksen mukaista luonnonperinnön säilyttämistä nykyisille ja tuleville sukupolville. Luonnonsuojelun merkitys kasvaa jatkuvasti, mikä näkyy myös maisemansuojelua koskevan lainsäädännön lisääntymisenä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä oikeudelliset keinot suojelevat arvokkaita maisema-alueita, ja miten ne maisemien suojeluun vaikuttavat. Tämä edellyttää voimassa olevan lainsäädännön tutkimista ja vastaamista seuraavaan kysymykseen: Mitä oikeudellisia keinoja lainsäädännössä on arvokkaiden maisema-alueiden suojelemiseksi?

Maankäytön suunnittelulla, siihen liittyvällä päätöksenteolla ja toteuttamisella on suuri vaikutus arvokkaiden maisema-alueiden suojeluun. Kunnat toimivat merkittävinä maankäytön suunnittelijoina, päättäjinä ja toteuttajina, joten tutkimuksessa selvitetään lisäksi: Mitkä vaikutukset kaavoituksella on arvokkaan maisema-alueen suojeluun, ja millainen asema ja velvollisuudet kunnalla on tässä menettelyssä? Maankäyttöä ohjaa erityisesti maankäyttö- ja rakennuslain kaavoitusta ja viranomaistoimintaa koskeva säännösperusta, jota tarkastellaan vastattaessa toiseen tutkimuskysymykseen. Valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla on lisäksi merkittävä ohjausvaikutus alueidenkäyttöön, joten myös niiden vaikutuksia maisemansuojeluun tutkitaan. Tutkimuksessa on tärkeää selvittää myös miten maisemansuojelu on toteutunut kuntien alueidenkäytössä kaavoituksen ja lainsäädännön näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan neljää Hämeen ELY-keskuksen alueelta valittua arvokasta maisemakohdetta. Tämä edellyttää vastaamista kysymykseen: Miten maisemansuojelu toteutuu tutkimukseen valituissa maisemakohteissa suhteessa lainsäädännön ja kaavoituksen asettamiin velvoitteisiin?

Tutkimus sijoittuu näkökulmaltaan ympäristöoikeuden ja kunnallisoikeuden alueelle. Tutkimuksessa käytetty metodi on pääosin lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Tutkimusongelmiin vastataan voimassa olevan oikeuden perusteella tarkastelemalla erityisesti ylikansallista Euroopan unionin sekä kansallista ympäristölainsäädännön, perustuslain ja kuntalain säännöstöä, lainvalmisteluaineistoa ja oikeuskirjallisuutta. Lisäksi tutkitaan kansainvälisiä ympäristösopimuksia, erityisen tarkastelun kohteena tutkimuksessa on maisemaa yksinomaan suojeleva Eurooppalainen maisemayleissopimus. Tutkimuksen empiirisenä materiaalina käytetään maisemakohteiden kartta-aineistoa ja muuta kirjallisuutta.

Arvokkaat maisema-alueet ovat hyvin tärkeitä ihmisten hyvinvoinnille. Sen vuoksi niitä tulee suojella laajasti. Tutkimustulosten perusteella todetaan, että maisemaa suojeleva kansallinen säännöstö on kattava, mutta säännösten noudattamisessa ja yleisessä maisemansuojelua koskevassa tietoisuudessa on selviä puutteita. Eurooppalainen maisemayleissopimus on maisemansuojelulle hyvin merkittävä, mutta sen velvoittavuus jää silti vähäiseksi. Euroopan unionin perussopimukset ja ympäristöohjelmat ohjaavat maisemansuojelua yleisellä tasolla. Lisäksi ohjausta tapahtuu erilaisten luonnonsuojelua koskevien direktiivien kautta. Maisemansuojelu ei ole maisemakohteiden maankäytön tarkastelun perusteella kovin merkittävä tekijä kuntien päätöksenteossa, vaan maankäyttöä ohjaavat ensisijaisesti asutuksen ja elinkeinojen luomat maankäytön tarpeet.